Meillä oli eilen kolmiviikkoisneuvola. Ja kääk, miten tuo tyttö onkaan venynyt pituutta! Syntymäpituus 48 on hujauksessa muuttunut 54:een senttiin. Ja syntymäpainosta 3780 (joka laski sairaalassa sellaiset 8 prosenttia) on päästy jo yli neljään kiloon. Kyllä mamma on nyt ylpeä :))
Onpa huojentavaa lukea, että en ole ainut, jolla ei imetys ottanut onnistuakseen. (Vauva veti siis synnäriltä saakka ihan järkyttäviä rintaraivareita ja sama touhu jatkui kotonakin. Hikisenä ja itkevinä oltiin molemmat ja touhu jäi siihen) Meidänkin vauveli siis kasvaa pulloruokinnalla. Pumppaan vuokratulla sähköpumpulla sen minkä jaksan / ehdin / kykenen, mutta aika pieni osuus kaikista ruuista on äidinmaitoa. Mutta olen tuumaillut, että vähänkin on hyvästä. Katsotaan nyt, miten kauan tuota lypsykoneeseen kahlitsemista kestän ja miten kauan ylipäätään tuota maitoa tällä metodilla tulee. Huh, tämänkin olisi voinut kai vuodattaa imetysketjuun, mutta tehty mikä tehty..
Päänympärys neitokaisella oli kasvanut puolisen senttiä, napa oli hyvä, samoin iho. Heijasteitakin katsottiin, enää ei askellettu samaan tapaan kuin laitoksella, mutta hieman oli sitä jäljellä. Morotteluakin on vielä. Mitenköhän kauan noi heijasteet vielä näkyy? Ja pitäisiköhän niitä jotenkin kotona katsella, että häviävät "oikeassa tahdissa"? En ole yhtään asiaan perehtynyt, mutta eipä neuvolasta sellaisia ohjeita toisaalta ole annettukaan. Tulipahan vain mieleen.
Seuraava aika saatiin sitten lääkärintarkastukseen syyskuun alkuun ja eka rokotekin saadaan silloin.