Vauva ja telkkari

Ja vielä pitää jatkaa sen verran, että oon minä käyttäny jo tv:tä lastenvahtina eli kuten kirjoitin, oon saanu kitisevältä vauvalta ne pyykit kerran laitettua, kun katsoi esikoisen kans piirrettyä sen hetken ja oon väsyneenä tai sairaana torkkunu vielä sängyssä, ku esikoinen kattonu tabletilta lastenohjelmia siinä vieressä. Eli en oo täydellinen äiti senkään suhteen, uskallan sen myöntää ja oon asian kans sinut. :wink Vaikka meillä ei telkkari aamusta iltaan pauhaa niin on se päällä välillä, esim. just jääkiekon aikaan ja kyllä se vauvaki sitä seuraa välillä. En oo asiasta edes huolissaan, kun tiedän, että sillä vauvalla siihen päivään kuuluu niin paljon muutaki, eikä ees joka päivä tv:ta näe/kuule.
Sit vielä hyvä muistaa, että lasten kanssa touhutaan ja leikitään, kuljetetaan harrastuksiin ja ollaan aktiivisesti muutenki. Toista se oli ennen. Vanhemmilla oli esim. niin paljon hommaa maatiloillaan, että ne lapset touhus ja "harrastivat" siinä pihapiirissä omikseen (toki olivat apunakin työn teossa) ja tulivat vähän kuin ohimennen siinä hoidettua (oman mummoni lausahdus).
 
Muokattu viimeksi:
MarinaMelina, ohjelmien laadulla on tosiaan merkitystä ja toki esim. just Kaapo on suoraan lasten omasta elämästä eli helposti voivat samaistua häneen ja tilanteisiin. Mikki Hiiren kerhotaloa katsoessa pitää ratkaista arvoituksia yms.. Meillä esikoinen saattaa sanoakin, että Kaapo teki sitä ja tätä, kun vastaava tilanne tulee eteen. Kysyn sitten, miten Kaapo toimi tai mitä sitten tapahtui jne. Lapsella on siis malli jo, miten toimia eri tilanteissa. eli ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Ti-Tin opissa taas oppii laulamaan (melodia, sanat, rytmiikka...) ja liikuttuakin tulee koko ajan. Toki äitikin osaisi laulattaa ja laulattaakin, mutta ei aina jaksa. Silti tv:n katselu on yleensä mielestäni tabletilla pelaamista passiivisempaa, ajatustyön kannalta, etenkin jos nyt nuo muutavat kehittävät ohjelmat suljetaan pois laskuista. Nuo pienten lasten ohjelmat kyllä yleensäkin tosi opettavaisia. Mitä sitten tapahtuu? Kaikki tän ikäiset eivät myöskään poimi ihan noin suoraan käytäntöön noita asioita. Esim. Risto Räppäjää on lapsi innostunut isompien serkkujen kanssa katsomaan, mutta en usko, ett sai siitä juuri mitään irti, värit vaiN kiinnostivat ja tietysti lapset näyttelijöinä itsessään. Sit on ne hienot lausahdukset, joita neiti poimii ohjelmista ja muistaa ne ja osaa käyttää oikeissa tilanteissa eli kielellisen kehityksen kannalta taas ohjelmien katselun voi sanoa olevan pelailua hyödyllisempää.
Ei minusta isommilla lapsillakaan se pelaaminen ole pahasta, vaikka vähän turhautuvaisitkin, jos pelaavat ikätasolle sopivia pelejä. Niissä on hyviä elementtejä ja kyllä niiden katsotaan opettavan enemmän kuin tv:n katselu. Tosin kyllähän luontodokkarit esim. ovat laadukasta ja opettavaista katsottavaa. :wink Kyllä ne lapset muuten samalla tavalla ovat pahalla tuulella niiden epäonnistuneiden jalkapalloharkkojen jälkeen. Sitten on vain syytä osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja joustava peliaika (vähemmästäki hermostuu, jos käsketään lopettaa esim. neulominen juuri kun on päässyt vauhtiin) on hyvä olla olemassa, jotta päivään mahtuu muutakin, mielellään myös liikuntaa.
No joo, mutta nyt lapset saivat aimo annoksen huonoa esimerkkiä (?) puhelinta räpläävästä äidistä :wink (tosin koneella olokin on usein töiden tekemistä), joten alan muihin hommiin. Saavat sit mallia kotihommiaki tekevästä äidistä ja ehkä me ehditään vähän leikkiäkin. :wink
 
Muokattu viimeksi:
Tosi hyviä kommentteja kaikilta. ☺ En jaksa kaikkia peukuttaa mutta kyllä pistää hieman ajattelemaan että tarviiko sen telkkarin olla aina taustameluna kun tietää että vauvaa se kiinnostaa. Pitää opetella kuuntelemaan varmaan enemmän radiota. Ei vaan tosiaan oo koskaan tullut mieleen että siitä vois olla jotain haittaa kun ei sitä oo varta vasten siihen laitettu telkkaria katsomaan vaan omalle leikkimatolla leikkimään.
 
Meillä on päivisin yleensä radio aina päällä kun mies kotona.. Kun se mies lähtee töihin niin sammutan kaikki taustamelun ja hölisen ennemmin itse sitten tytölle täällä :grin Iltaisin sitten telkku onkin monta tuntia auki ja jos tyttö sylissä sohvalla niin katselee kyllä väkisin aina hetken aikaa, mutta jos tulee jotain valojen välkettä tai kovia yhtäkkisiä ääniä niin tulee automaattisesti käännettyä poispäin tai sitten vietyä huoneesta kokonaan.. Jos on oikein huono päivä ja yleensä kun se syöttäminen on silloin hankalaa niin tulee käytettyä televisiota hetken aikaa viemään huomion kunnes tyttö taas saa vauhdin päälle syömiseen.. Välillä tulee laitettua ne piirretyt päivisin taustalle pyörimään ja seurattua minkälaisia ohjelmia lapsille "nykypäivänä" on tarjolla.. Eikä tuo tarjonta kyllä oikein säväytä.. Radionkin kanssa saa olla kohta tarkkana mitä kanavaa kuuntelee kun kappaleiden sanoituksia miettii.. Kerran kaupassa lähdin kauas vanhemmista ja veljen pojasta kun pojalta (tuolloin joku 5 v ehkä) alkoi tulla Petri Nygårdin rivoimmat biisit huutolaulamalla ja ikäni puolesta olisin voinut olla lapsen äiti ja sain sen mukaisia katseita :hungover:
 
Oon minä käyttäny joskus padia syöttämisessäki apuna, isommalla siis ja ennen ku osas ilmaista itseään. Silloin syömisen kans oli pitkään hankalaa niin kaikki keinot minusta sallittuja. :D Nykyisin on jo niin iso, että se on kiitos ja pois pöydästä, seuraava ruoka tarjoillaan, kun sen aika on.
Ite oon yrittäny välttää tv:n pitämistä auki turhaan, mutta mies sen joskus aukaisee ja saattaa sitä vilkuilla, kun rakentaa legoilla tytön kans tms.. Hiljaisella se kyllä on, eikä sitä lapset katso, ei tyttöä kiinnosta, ellei tuu omia ohjelmia. Vauvakin keskittyy omiin leluihinsa ja yleensä tv:stä poispäin. On se vähän niinki, että jos se harvoin päällä niin kiinnostaa kuulemma enemmän, jos sattuu auki oleen.
 
Meillä telkkari on vähän päällä. Itse katon sarjoja samalla kun imetän (nykyään vähemmän kun syönti kerrat lyhentyneet ja harventuneet) eikä poika välitä tvstä ollenkaan. Muulloin kääntyy kyllä telkkaria kohti jos on sillein päin, mutta kiinnostuu muistakin äänistä tai ärsykkeistä. Monesti sylissä päällä olevat kattovalot ovat paljon kiinnostavampia kuin tvssä pyörivä ohjelma.
 
Jossain vaiheessa tv tuskin oli auki. Totuin kuitenkin katsomaan tv:tä enemmän mediakeskuksen kautta odotusaikana, kun öisin ei tullut uni (eli katson esim. YLE areenan ohjelmia tv:stä). Sama juttu jatkui kun poika valvoi pikkutunneille, ja olin jumissa sohvalla poika sylissä rinnalla/itkien tm.

Poika kiinnostui enemmän iPadista alussa, ja käytin sitä surutta kun matkustettiin autolla pääsiäisenä ja poika sai jonkun hirveän itkukohtauksen. Laitoin lastenlauluja, joissa oli kirkkaita värejä ym. Poika katsoi vartin ja nukahti, tyytyväisenä kun siihen asti oli huutanut.

Nyt ei voi pitää tv:tä muuten vain auki kun seuraa sitä eikä sitten oikein tee muuta. Toisaalta poika kyllästyy nopeasti leikkimatolla, ja äidin pitäisi viihdyttää aika paljon. Pitäisi jumpata, laulaa, suukottaa, jutella, jumpata taas, kulkea ympäri taloa poika sylissä jne. On ihanaa, kun on ohjelmaa ja erityisesti muita vauvoja, koska poikaa kiinnostaa ihan hirveästi muut lapset ja silloin ei tarvi keksiä ohjelmaa.

En tiedä, pitäisikö sitten tehdä parin tunnin vaunulenkkejä, mutta pelkään että semmoisen jälkeen olen itse uupunut ja poika pirteä kuin peipponen.
 
Tuli vielä mieleen, että lastenohjelmissahan on yleensä se "pahis" sitä varten, että lapset myös oppivat, että mitä ei saa tehdä ja mikä on väärin :) Niinkuin saduissakin.
 
No joo mutta se että on joku joka ihmisuhde asioissa tekee kiusaa on ihan eri asia kun nää örkit ja väkivaltaset pahikset ym nykyajan ohjelmissa.

Kyllä noissa likankin katsomissa on niitä jotka tekee kiusaa tai muuta vastaavaa mitä nyt oikeassakin elämässä voi tulla vastaan ihmissuhteissa mutta nuo ohjelmat joissa pahis on väkivaltainen ja muutenkin todella pelottava ja uhkaava on musta ihan oma lukunsa..eipä se lapsi sellasen näkemisestä mitään hyödy..
 
Noi minusta on parhaita missä se "pahis" on inhimillinen ja asiat käsittelee lapsille hyvinkin tarpeellisia aiheita..kiusaamista, erimielisyyksiä, tasa-arvoa ym.

Mutta nuo " iso kolmipäinen örvelöukko tulee ja satuttaa sua" on kyllä ihan huuhaata. Järkytyin ihan kun katsoin my little ponia, siinäkin jotain kaikenmaailman örkkejä nykyään :eek:
 
Mä oon vähän tän ketjun innoittamana alkanu kiinnittää enemmän huomiota telkkarin ja myös muun median (esim. tabletin) käyttööni. Meillä on aina ollu miehen kanssa sellanen huono tapa, että telkka laitetaan heti päälle kun tullaan kotiin. Ei sitä useinkaan kauheen tarkkaan katsota, mutta se on kokoajan päällä sellasena taustahälynä. Nyt oon yrittäny päästä eroon tuosta tavasta ja muutenkin panostaa siihen, ettei median käyttö vie liikaa huomiota pois vauvalta.
 
Sama juttu. Telkkari ei oo sillon niin paljon päällä kun vauvalla on näköyhteys. Jos vauva leikkii matolla niin ettei nää niin sit saattaa olla telkkarikin päällä. Oli noi jutut totta tai ei niin kyllä vauvan kans tulee ainakin seurusteltua intensiivisemmin jos se ei siinä taustalla melua.
 
Mä en itse tosiaan pidä televisiota päällä, lähinnä miehen huono tapa. Tykkään kotona olla ihan rauhassa ja välillä hiljaisuudessa :)

Juu MarinaMelina, sekin on totta :) Olihan niissä vanhoissa halinalleissakin aikoinaan pelottavia pahiksia. Muumeissa mörkö jne. Riippuu tietty myös lapsesta, että kuinka herkkä on. Itse olen ihan naperosta katsonut kaikkia piirrettyjä, enkä kyllä ainakaan tunne/ muista, että olisin mitenkään traumatisoitunut :D Myöskin serkkuni kanssa katsonut kauhuleffoja 5-6vuotiaasta, ne taas enää säväytä ollenkaan. Mutta en tiedosta, että nekään olisi mitään traumoja minuun jättänyt :) Varmasti itsekkin olen painajaisia nähnyt ja jossain vaiheessa pelkäsin mörköä, mutta ihan tasapainoinen aikuinen olen kuitenkin.
 
Niin se on totta että kovasti riippuu lapsesta miten reagoi ja kokee näkemänsä, tosin en kyllä itse koe että näin pieni kuin meidänkin 2v pystyisi mitenkään jäsentämään näkemäänsä tai tuomaan kaikkea kokemaansa ilmi vaikka sanallisesti onkin hyvin kehittynyt, siksi kai olen mieluummin vähän ylivarovainen.

Muumien mörkö on kyllä silti minusta vielä hyvin kesy verrattuna nykyajan pahiksiin :) varmaan tässä vaikuttaa myös nykypäivänä se että lastenohjelmat on kuva-asultaan niin paljon monimutkasempia ja vaikuttavampia kun ennen.

Meillä likka selkeästi reagoi jos jossain katsoo jotain sellasta missä on todella pelottavia hahmoja. Muumien osalta ollaan yhteistuumin todettu että mörkö on yksinäinen ja siksi välillä näyttäytyy :D
 
Meillä 2-vuotias saa katsoa Pikku Kakkosen ohjelmat, mutta pidän kans rajana noita örkkejä. Opettavaiset piirretyt ja ne "pahikset" asia erikseen. Lapsi osaa itsekin sanoa, jos joku pelottava, eikä halua sitä silloin katsoa, vaan sanoo, että laittaa pois. Vähitellen sitte sen myötä, ku kasvaa ja lapsen mukaan.
Minä en oo saanu, mutta oon salaa katsonu kauhuleffoja ja näin tasan kerran niin pahaa unta, että kokemus jäi mieleen, vaikka en unen sisältöä muistakaan. Nyt aikuisena ei kauhuleffat hätkäytä. Osa aikuisista ei taas pysty ahdistavuuden vuoksi katsomaan niitä ollenkaan, joten moneen lähtöön meitä on.
Yritän pitää kuiteski ikärajoista tarkasti kiinni, tosin meidän 2-vuotias katsoi vähän vahingossa Rölli-elokuvan loppua mummolassa, mutta ei kokenut sitä pelottavana. Toki saattoi vaikuttaa, että kun vahinko oli jo tapahtunut niin selitettiin koko ajan ikätasolleen sopivasti tapahtumia hieman lasta ja hänen käsityksiään kuunnellen. Ei ollu moksiskaan.
 
Kohta ei voi enää leikkiä samassa huoneessa jos tv on auki. Aikaisemmin pystyi laittamaan pojan päälaki tvtä kohti eikä osannut sinne katsoa. Nyt viime päivinä on ymmärtänyt että niskahan taipuu myös taaksepäin ja kurkistelee telkkaria niskat nujussa ja punkeaa kylelleen että näkisi paremmin :happy: Välillä kun radio on päällä, niin kääntyy katsomaan telkkaria ja ihmettelee että mistä ääni tulee kun ruudussa ei olekkaan kuvaa :grin
 
Meilläkii mennään ihan mutkalleen ku yrittää telkkaria kattoo :D
 
Takaisin
Top