Vauva ja lemmikit

lellli

Oman äänensä löytänyt
Elikkäs miten teillä on lemmikit suhtautuneet uuteen tulokkaaseen? Tai onko tiedossa mitään erikois järjestelyitä lemmikeiden suhteen?
 
Itsellä siis on erittäin energinen koira, joka vaatii paljon aktiviteettiä mutta sitä pyrin kyllä jatkossakin sille järjestämään. Sekä erittäin oman arvonsa tunteva sisäkissa. Miten olette saaneet esim kissat pysymään poissa lasten vaunuista/sängystä?
 
Meillä ei kissa muutenkaan saa mennä makuuhuoneeseen ja siellä pinnis, ei ikinä ole mennyt sinne. Vaunuihinkaan ei, tietysti hyttysverkko siinä kesällä ollut, ja talvella kissa viihtyy mieluummin sisällä sohvalla pötkötellen. Kissa väistää mesoavia lapsia, jonkun kerran on saattanut isompia lapsia raapaista, mutta se vain opettaa. Eivät enää samalla tavalla kissaa kohtele. Hyvin on mennyt vauvojen ja isompien lapsien sekä kissan yhteiselämä :) raskaana ollessa en siivoa vessalaatikkoa, vaan se on miehen homma, toksoplasmoosia haluan välttää...
 
Meillä molemmat koirat otti marraskuisenki hyvin vastaan, et en usko, et tämänkään kanssa tulisi ongelmia. Nuorempi vaan 2kk marraskuista vanhempi ja silti tosi hyvin oppinut, vaikka virtaa löytyyki ja on iha pökkelö. :) makkariin ei enää päästetä koiria ja päivät pääasiassa ulkona.
 
Kissat ei meillä esikoisesta ole olleet kauhean kiinnostuneita. Ovat sellaisia rassukoita että minun ei tarvi pelätä että he raapaisisivat. Vastasyntyneen pidettiin meidän makkarin ovi kiinni kun nukuttiin etteivät mene samaan kehtoon. Mutta heti kun siirtyi omaan huoneeseen niin ei tarvitse pelätä sitäkään kun kissat ei halua sinne mennä :hilarious:
 
Meillä 2 kissaa - vastasyntyneen kanssa ei ollut ongelmia kun he eivät mielellään haluneet tulla viereen. Makuuhuoneen niitä ei silloin päästetty kuitenkaan. Nyt kyllä päästetään jo kun ei ole pelkoa että tekisivät taaperolle harmia. On häntä tosin muutaman kerran raapaistu, mutta on oppinut ettei saa vetää hännästä tai löydä. Kun maaliskuinen tulee niin varmaan taas otetaan kytännöksi se että makuuhuone on kissavapaa-aluetta. Kärrytkin olivat silloin säilössä makuuhuoneessa. Esikoinen myös nukkui niissä alkuun joten makuuhuone oli luontava paikka niille muutenkin. Eniten pelkäsin toksoplasmaa raskausaikana ja olin pakkomielteisesti pesemässä käsiä ja jopa pyytänyt neuvolasta toksoplasmatestejä. Nyt jo rennommin - ei ollut toksoplasmaa ennenkään ja sisäkissoja ovat niin hyvin hyvin epätodennäköistä että ne olisivat sen saaneet tässä välissä
 
Meilla meni kissa vauvasta sekaisin, stressaantui ja piti antaa pois. Nyt on uusi tilanne ja kissat oltava torakoiden ja hiirien takia, myos 4 koiraa ja 2 vuohta. En usko, etta nama reagoivat vauvaan. Koirat leppoisia (vaikka vahtikoiria), 4v usein painii koirien kanssa ja nukkuu kissa kainalossa.
 
Meillä on kans tosi energinen 3v koira, mutta on super kiltti ja antaa miehen sukulaisten isompien lastenkin vatkata itseään miten sattuu (ennemmin mun pitää sanoa että riittää). En siis usko että sen puolesta tulee ongelmia. Toki tuo on niin energinen ja riehakas että pitää katsoa tarkkaan ettei vahinkoja pääse tapahtumaan (tunge nuolemaan naamaa, tönäise kumoon tms).

Jotenkin (vielä ainakin) ajattelen että vaunuttelu yhden vauvan kanssa ja koiran lenkitys saadaan kivasti yhdistettyä. Samoin tuleepa vähän säpinää kotiin ja aktiviteettia seurata tuolle koirallekin, kun me ollaan aika tylsiä kotona maleksijoita miehen kanssa kuitenkin :grin
 
Meillä "vanhat" eläimet ovat eläneet esikoisen kanssa pienestä saakka, vanhempi koira on vuoden nuorempi, kuin esikoinen. Nuori koira 1v näki nyt tänä kesänä ensimmäistä kertaa 8kk ikäisen ja kävi varovasti häntä pesemässä ja hoitamassa. :Heartred Näki myös ihan pienen vauvan ekaa kertaa eilen, kun kaveri kävi pihassa kääntymässä ja ihmetteli kovasti, mikä kumma piti sellaista ääntä autossa. Olisi halunnut mennä kurkistamaan. Mutta on niin fiksu ja varovainen koira, että en usko, että tulee mitään ongelmia vauvan kanssa. Esikoisen kaverit ensimmäisenä ryntäävät halaamaan tätä, kun tulevat kylään ja hän vain paistattelee huomiossa. :laughing002
 
Meillä on tällä hetkellä kolme koiraa, eikä kyllä jännitä uuden tulokkaan tulo sen puolesta. Esikoinen on tärkeä koirille, ja etenkin nuorimman koiran kanssa ovat kyllä sellainen parivaljakko.
 
Just sopivasti tämä ketju täällä kun pohdin näitä asioita. Meillä on kaksi kissaa jotka tottuneet makuuhuoneessa kulkemaan niin yöllä kuin päivälläkin. Meillä kun ei ole makuuhuoneessa ovea... o_O

Vauva tulee myös meidän makuuhuoneeseen. Mulla on nyt muutama vaihtoehto mielessä. Joko:
1. Makuuhuoneeseen ovi ja täysin kissoilta kielletty alue.
2. Makuuhuoneeseen ovi ja kissat yöksi ulkopuolelle. Päivällä pinnasänkyyn puinen suoja.
3. Ei ovea, mutta pinnasänkyyn puinen suoja.

Kissat pelkästään sisällä ja ovat seurallisia perheenjäseniä niin niiden seurasta haluaisin nauttia myös makuuhuoneessa köllötellessä. Ne myös pitävät enemmän meteliä jos jäävät oven ulkopuolelle :confused:
 
Meillä on 2 koira, toinen on reilu 1,5v ja toinen on 11v. Olen jo miettinyt jonkin aikaa pitäisikö päästää vihreimmille niityille vanhempi koira.. Häneltä todettiin alkukesästä nivelrikko ja alkava kaularangan spondyloosi. On todella äreä ja nukkuu suurimmaksi osaksi.. etenkin äreä meidän pienimmälle vaikka ei edes häiritse. Kokee silti jotenkin uhkaavana. Esim. Tänään murisi jo vaikka taapero oli 2m päässä. Välillä ollut ihan hampaat irvessä. Ei vaan tunnu sietävän pienempää. Vaikka onkin jatkuva kipulääke.. :sorry: Ei tunnu olevan enään koiran arvoista elämää.
 
Meillä on kolme koiraa, joista yksi on aina inhonnut lapsia, mutta kun poika syntyi, ni jotain tapahtui ja aina kun poika oli lattialla, ni tämä koira tuli viereen nukkumaa :love017 Meidän vanhin koira taas "sekosi" ja juos aina perässä, kun vauvaa kantoi :laughing002 Ei siis pahaa tehnyt, mutta oli aina ihan ihmeissään, kun vauva oli sylissä ja liikkui.
 
Meillä on enää yksi kissaneiti. Vanha kattimme diagnosoi minun aiemmat raskaudet nopeammin kuin mitkään testit ja nyt kun hänestä on aika jättänyt, olen ihan hukassa kun pitikin itse testailla :D Kissat eivät ole ikinä onneksi pyrkineet lähellekään vauvaa, nykyinen kattikin pitää vauvoja tosi outona eikä halua olla missään tekemisissä moisen otuksen kanssa.
 
Voi kun olisi koira. Olen nyt ollut kaksi vuotta ilman. Aiempien lasten kohdalla koirat ottivat aina tulokkaan innokkaasti vastaan. Ja mielellään nukkuivat isompien lasten huoneessa ”vahtien” nukkuvia lapsia.
 
Meillä myös koira, ottanut tosi hyvin lapset vastaan ja sellainen tietynlainen vahtimis-/suojeluvietti kasvanut lasten synnyttyä. Ei siis oo vihanen tai mitään, mutta lenkilläkin kun käy ja tulee kyseenalaisempi henkilö vastaan niin koirassa esiintyy tietynlaista valppautta heti.

Ja minun mielestä koira on vähän liianki kiltti lapsille. Saisivat rettuuttaa toista ihan kunnolla, eikä koira reagoi tai lähde tilanteesta edes pois. Aina täytyy ite koiralle sanoa, että siirtyy muualle kun silmistä huomaa et ei oo mukavaa. Toki lapsiakin opastetaan miten koiran kanssa ollaan :grin

Mutta mullahan on jäätävä koirakuume ja haluaisin toisen koiran, mutta miehen mielestä ei tarvita koiravauvaa kun on jo yksi vauva tuloillaan :arghh: :hilarious:
 
Takaisin
Top