Vauva ja lemmikit

Penni

Päivystävä dosentti
Heinämammat 2017
Tammiäidit 2020
Helmiäidit 2020
Me odotetaan esikoista ja perheestä löytyy myös kissa ja koira. Koira on pieni (6kg), sen suhtautuminen vauvaan ei pelota, ennenkuin tulee vaihe, että vauva alkaa viettää aikaa lattialla ja liikkua. Mutta siihen on onneksi aikaa, ehtii koira tottua vauvaan ja koiraa opettaa. Mutta kissa, kissa hyppii minne vaan ja tekee mitä haluaa. Eniten huolettaa se, että yöllä kissa hyppää vauvan sänkyyn vauvan päälle. Olen vähän katsellut noita kissaverkkoja. Makkarin ovea emme voi pitää kiinni, siltä raapimiselta ei kyllä kukaan nuku. Tarpeeksi siinä kun kuunnellaan terassin oven raapimista, eikä ole löydetty keinoa millä sen sais loppumaan lopullisesti. Kokemuksia, ajatuksia aiheesta? :)
 
Kyllä kissaa voi opettaa. Ei ehkä ihan niin palvelualtis kuin koira, mutta positiivisella vahvistamisella varmasti onnistuu. On ihmisen oma ajatus ettei kissaa voisi opettaa. Itsellä on kolme ja jos ei nuorimman uhmaista käytöstä lasketa, tietävät heistä jokainen ettei keittiöön saa mennä tai pöydillä hyppiä. Ehkä oven kiinni olemistakin voi opettaa, koska todennäköisesti raapii vain koska ei haluaisi tulla rajoitetuksi. Jos opettaa jo nyt, että ovi voi olla kiinni, myös päivällä, ei se ole niin ihmeellistä enää pienen tullessa.

Mutta jokainen tekee tietenkin niin kuin haluaa :)
 
Tietää tämäkin ettei esim. Keittiön pöydille saa hyppiä, mutta tekee sitä silti ja hyppää kiireen vilkkaa alas, jos jää kiinni. Siksi en oikein jaksa uskoa että tätä saa kovin kivuttomasti opetettua :D me tykätään kun kissa nukkuu sängyssä niin tuntuu myös pahalta sulkea se oven ulkopuolelle, kisun kanssa omat iltarutiinit. Ääh, en tiedä mitä tuon kanssa tekisi, mikä olisi paras ratkaisu.. siksi kaipaankin kokemuksia miten olette ratkaisseet tämän asian :)
 
Meillä on saksanpaimenkoira ( asuu exällä nykyään ) ja esikoisen synnyttyä 2010 ei ollu mitään ongelmaa, koira ymmärsi että toinen on pieni. Ovat olleet aina ku paita ja peppu. Esikoisen ollessa pieni makoilivat molemmat peiton päällä lattialla ja tyttö piti koiraa selkänojana telkkaria katellessaan... karvojaki sai repiä mielin määrin, koira vaan välil katto äitiä sillai että voisko joku nyt sanoo tolle lapselle jotai :)
 
Meillä myös koira, enkä ole huolissani. Tarkka sekä lapsiystävällinen vanha koiruus kyseessä.
 
Meillä kaksi kissaa ja kaksi koiraa, toinen pentu vielä. Hyvin ovat nuo elukat poikaan tottuneet enkä usko ongelmia toisenkaan kanssa tulevan. Koska nukutaa miehen kaa olkkarissa niin kissoille tehdään esteeksi verkko pinnikseen. Toinen kissoista muutenkin kuseksii sänkyihin niin ei oteta riskiä että sinne menee kusemaa. Makkarin ovi on aina kiinni ja kissoilla ei mitään tarvetta oo ollu ikinä mennä sinne :)
 
Kannattaa silti muistaa, että luonne voi muuttua vanhemmiten ja kipuja esiintyä joista ei ite tiedetä. Meillä kanssa hyvin menny koiran kanssa, mutta silti oon varuillani just edellä mainittujen syiden takia ja senki, että eläin on eläin.
 
Itsellä on onneksi kokemusta ongelma koirista yms niin on tosiaan tiedossa.
meillä ei ole esim tarkoitusta jättää vauvaa ja koiraa kaksin lattialle ikinä. Koiralla on rajatut alueet asunnossa minne se saa tulla. :)
 
Meillä ulkokoiria joten yksinään eeivät ikinä sisällä ole :) toinen kissoist on kyll mielenkiintonen tapaus... Säälittävä suorastaa. Kyllä se sit ku suuttuu pojalle nii tassulla lyö mutta ei käytä kynsiä :D kyseinen kissa ei osaa hypätä tuolia korkeammalle....
 
Meillä ei koira saa yhtään murahtaa tai näyttää mutrua pojan kanssa. Lähtee saman tien pois tilasta. Nollatoleranssi. Ja sama pojalla, silittää ja leikkiä saa, mutta sen enempää ei,että ei käy vahinko. Vaikka ongelmia ei oo ollu ja on kiltti muuten ja lapsihöpsö hurtta
 
joo, jos vaan tosiaan muistaa, että eläin on eläin niin se auttaa jo pitkälle.
Itse en tule antamaan lapsen roikkua korvissa tai turkissa, niitäkin näkee.
 
Meillä on pieni paimenkoira, ja suhtaudun vähän varauksella siihen miten tulevaan lapseen reagoidaan.. On meinaan kova paimentamaan ja yrittää nappailla nilkoista kavereiden 2-6-vuotiaita, miehenkin 7-vuotiaan kanssa sai yli puoli vuotta totutella olemaan. Oon samoilla linjoilla siinä että eläin pitää aina ajatella kuitenkin eläimenä.
 
Meillä oli 3 koiraa kun esikoinen syntyi. Ekasta joiduttiin luopumaan heti ku lapsi syntyi (12v terrieri), meni täysin sekaisin stressasi ja jouduttiin pitämään koiraa saunassa. Pääsi hyvään kotiin. Toisesta jouduttiin luopumaan kun lapsi lähti liikkeelle, aluksi meni tosi hyvin ja muutenkin kun meni itse haistelemaan lasta. Mutta kun lapsi tuli sen lähelle niin kerran nappasi vekin käteen vaikkei lapsi tehnyt koiralle mitään. Oli kai jotain hierarkia juttuja kun koira oli aina ollut laumsn nuorin ja kun tuli vauva ajatteli ehkä että tuo on nyt alempi. Raskas päätös mutta sekin pääsi hyvään kotiin ja on onnellinen siellä. Nyt on vielä 1 koira tuosta laumasta sekä kasvattajalta uusi tulokas. Hyvin mennyt noiden kahden kanssa ovat 7v. Opetetaan lasta että kuinka koiran kanssa ollaan ja aika hyvin jo osaa. Nyt ei siis enää pelota miten nuo vauvaan suhtautuu :)
 
Takaisin
Top