Vauva ja koirat samassa talossa

Meillä ensimmäisen la joulukuussa ja perheessä on kolme hyvin erilaista ja eri kokoista koiraa. Jännityksellä odotan, mitä tykkäävät tulokkaasta. Kukaan koirista ei ole vielä reagoinut raskauteeni. Missä vaiheessa teillä on koirat tienneet, että perheenlisäystä tulossa vai ovatko kaikki edes huomanneet?
 
Piiemm täälläkin laskettuaika ois vasta 28.12 :'D eli ihan alkumetreillä tosissaa. Siis no meillä on leikkaamaton uros joka yleensä alkaa koettelemaan mua joka kerta pari päivää ennen menkkoja. Noh nyt pari päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa koiruus ei enää hyppinyt leikkiessä tai mun tullessa kotiin mun päälle. Yleensä siis innoissaan hyppii minun ja mieheni päälle. Olin jopa vähän loukkaantunut kun miehen otti edelleen hyppien vastaan ja minun päälle ei enää hypännyt. Samoin jos kutsuin koiran sänkyyn antamaan aamupusut niin koira kiersi jalkapäähän ja hyppäsi vasta sieltä sänkyyn. Normaalisti koira hypännyt sänkyyn mistä sattuu ja yleensä mun päältä/yli :) ja sit kun plussasin kun koira oli pari päivää vältellyt mun mahaa niin sit ymmärsin että kyllä koirat taitaa aistia jotain :)
Mitenkäs teillä? Reagoivatko ennen plussaa tai plussan jälkeen?
 
Täällä asustaa 1-v. karvanaama, ja raskaus aluillaan. Koira ei ainakaan vielä oo osoittanut mitään uutta mielenkiintoa minua kohtaan. Se on tosin normaalistikin todella voimakkaasti minua ja reviiriä puolustava, ja nyt on kovaa yritystä kouluttaa sitä siihen, että se ei ole lauman pomo, eikä sen tehtävä ole puolustaa.
On siis vieraille tosi ärhäkkä, toisaalta taas ihan sylihauva niille, jotka se on 'hyväksynyt'. Kauheasti tuo ei ole lasten kanssa ollut tekemisissä, joten jännittää kyllä, miten tulee ottamaan vauvan vastaan. Kaverini 2-vuotiaan tuo on kyllä aina päästänyt rapsuttelemaan ja leikittämään ihan miten vaan, mutta siitä meni sekaisin, kun minä otin tämän kaksivuotiaan syliin. Alkoi siis ihan vauhkona hyppimään ja haukkumaan. :/
 
Tänään nähtiin meidän naapurin vauvaa rattaissa, niin ei koirat muutaku katelleet lasta ja vanhempi yritti taas tietenki mennä pussailee... Hih. Kiellettiin kyllä ja kerettiin ajoissa väliin siihen.
 
Kyllä mä luulen, että tuo mun vanhempi koira reagoi varmaan aika voimakkaasti raskauteen. Nyt nimittäin mulla meni selkä tosi jumiin ja joudun kävelee, ku pingviini, ni se on maannu mun vieressä ja kävelee toooosi hitaasti mun mukana, vaikkei nyt mikään ton kummempi asia ole. Tosi empaattinen kaveri siis.

Vitsi, oikein ootan miten nämä kaksi suhtautuvat raskauteen, vauvaan ja kaikkeen siinä! :)
 
Mulla on ollut koiria jo aikaa ennen lapsia. Silloin esikoista odottaessani pelotti ehkä kaikkein eniten vanhimman koiran suhtautuminen tulokkaaseen. Huoli oli kuitenkin turha ja oikein hyvin meni silloin ja on mennyt vieläkin. Toisen kohdalla ei sitten jännittänyt niin paljoa kun vauva oli jo tuttu juttu, ainakin noin ajattelin. Ja hyvin meni silloinkin.

Raskausaikana en ole koirissa huomannut hirveästi eroja. Jotkut ehkä ovat hieman enemmän lähellä ja osa on enemmän haukkuherkkiä, mutta muuten en oo huomannut. Vauvan kanssa sitten ovat tykänneet olla siinä vauvan lähellä.

Tulokkaan kanssa nyt hieman taas sitten jännittää kun aikaa on kulunut edellisestä vauvasta. Mies voisi tuoda kotiin harsoa tms mikä tuoksuu vauvalle.

Mun koirat on kuitenkin olleet hyvin sopeutuvaisia erilaisiin elämänmuutoksiin, joten mulla ajatuksena on että vauva kuuluu laumaan ja koirien on siihen sopeuduttava. En aio tästä nyt isompaa mörköä kehittää koska se on hieman eri nähdä vieraita vauvoja kuin että se vauva on siinä omassa kodissa ja omassa laumassa.
 
Meidän huushollissa td neiti kohta 6 v. tykkää vauvoistakin,tämä tuli todistettua 3 vuotta sitten veljen tyttären ollessa 2kk. Nyt tulossa oma marakatti helmikuun lopulla maailmaan. Tää meidän td neiti vahtii ja nukkuu kyljessä ainakin vaan mahdollista. Kuonon kanssa pitää välill tuupata mua masuun ja haistella.
 
Meidän koira ja neiti 7 kk on aivan mahtava pari nykyään, jos neiti alkaa itkemään lattialla niin koira vie sille oman lelunsa lohdutukseksi ja antaa neidin "silittää" itseään ja seuraa meidän mukana. Toki osuutta asiaan voi olla että neiti tiputtaa esim leipää pöydästä koiralle.
 
Lapsi ja koirat eivät ole olleet meillä mikään ongelmayhtälö. Ongelmia kyllä aiheuttaa toisen koiramme voimakkaasti muuttunut käytös noin muuten. Koska käytös muuttui minun alettua odottamaan esikoistamme, emme keksi muuta syytä enää koiran muutokseen, kuin reagointi minun hormoneihini. Olemme olleet toistuvasti yhteydessä eläinlääkäreihinkin, mutta mitään ''vikaa'' ei koirasta löydy tai mitään selkeää selitystä. Koirasta on tullut aivan käsittämättömän tottelematon, ihan kuin kuuro! Lisäksi se pissii lattialle säännöllisen epäsäännöllisesti, riippumatta ulkoilutuksen määrästä. Saattaa siis tulla sisälle pitkältä lenkiltä, jolla on taatusti pissinyt useammatkin pissat ja pissata heti eteisessä oven eteen.

Itse alan olla tilanteeseen aika väsynyt, enkä tiedä mitä tekisin. Kohta täällä on kaksi alle kaksivuotiasta ja kaksi koiraa, joista toiseen ei tunnu tehoavan mikään. :( Surettaa sekin, että hermoni menevät koiran käytökseen niin usein. Haluaisin koiran olevan ihana kumppani ja rakastettu, eikä se sitä tällä hetkellä ole. Tilanne ei ole reilu koiralle, enkä haluaisi lasten oppivan, että koira- paralle huudetaan! Mutta kun mikään ei tunnu auttavan! Koira saa huomiota päivässä paljon, vain yöt se on sisällä useamman tunnin, eli liikuntaa ja vapautta on, on ruokaa ja raikasta vettä, mitään fyysistä vikaa ei löydy. Mikä ihme avuksi? Välillä toivoisin, ettei koiria olisi. Toisaalta kuitenkin yhtä koirat ovat molemmat minulle ja miehelle rakkaita ja esikoiselle tietenkin myös.
 
Meillä molemmat mäyrät eka murisi kun vauva tuli laitokselta. Vaan äkkiä tottuvat vauvaan :)
 
Takaisin
Top