Vauva ja koirat samassa talossa

Terhinaattori

Terhinaattori

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Heip!

Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, kun en äkkiselleen ainakaan löytänyt. Eli miten on mennyt raskausaika koiran/koirien kanssa? Suojeliko koira emäntäänsä? Entäs miten koirat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen? Onko ollut konflikteja/pitänyt luopua kenties koirasta/käytetty ulkopuolista apua vai onko kaikki mennyt alusta asti ihan putkeen?

Meillä talossa kaksi isoa koiraa, ovat kauhean kilttejä, mutta koska ovat paimenkoiria, niin lapset joskus "ärsyttää" niitä juoksemalla ym. Eivät siis ole purreet tai hyökänneet koskaan kenenkään kimppuun, mutta itsekseen murisseet joskus nurkassa tai alkaneet haukkua paimennusmielessä. Vauvoista eivät ole koskaan tuumineet mitään, kovasti haluaisivat niitä vain pussailla.

Vanhempi koira on minusta ollut aina kovin riippuvainen ja välillä tulee minun ja miehenikin väliin.. :cat: Nyt vielä uusimpana, kun olen oireillut kaikki mahdolliset raskausoireet (menkat alkoivat eilen, silti on olo, että no mutta entä jos nyt kuitenkin...) niin vielä vahvemmin on koira ollut minun perään.. Meni ihan sekaisin jopa, kun mieheni nosti minut syliinsä ja eilen, kun podin päänsärkyä oli hänen tultava viereeni makaamaan, ennen kuin rauhottui :confused005

Nyt kun haaveissa olisi vauva vuoden parin sisään, niin tulee myös tämä koiraperheen elämä muuttumaan. Kaikenlaisia kokemuksia olisi kiva saada :)
 
Meillä raskausaikana koira pyöri mun perässä ihan varjona, ja oli selvästi suojelevaisempi. Nukkui usein pää mun mahan päällä, vaikkei yleensä niin lähelle tunkenutkaan kun tykkäsi ennemmin nukkua viileässä. Ajoi aika tehokkaasti mun vanhempien koiran pois mun läheltä.
Noh, synnärille lähdettäessä vietiin koira porukoille hoitoon.

Kun me kotiuduttiin käytiin katsomassa ensin vauvan kanssa koiraa. Vauvan itku sai koiran ihan sekaisin, ja koira juoksenteli ympäriinsä ulvoen kun ei tiennyt mitä muuta olisi tehnyt.

No joo, kotona koira sitten muuttui. Paimensi minut heti pinnasängyn luo kun kuului pienikin inahdus. Yleensä nukkui itse siinä vieressä.
Vauvan kasvaessa makasi leikkimaton vieressä, sitterin vieressä, syöttötuolin vieressä... Aina siinä lähellä.

Muut koirat eivät päässeet vauvan luo. Vieraat ihmiset eivät saaneet mennä vauvan luo, ellen minä "antanut lupaa". Ikinä se ei murissut, ei näytellyt hampaita. Tuli vain väliin seisomaan.

Pojan ollessa 7kk vei sairaus koiran.
 
Oi, otan osaa menetyksestä. Toki jotenkin ihana kuulla, miten koira on ottanut huomioon muuttuvan elämäntilanteen. Mullakin on jotenkin toiveena, että lapsi pääsis kasvamaan noiden kahden karvakuonon kanssa ja muistaisikin ne sitten vanhempana. Toki ne on jo 3 ja 4-vuotiaat ja isoja koiria, eikä ees vielä yritys päällä ni riskisä on..
 
Meillä on 6v herranen kotona. Raskausaikana koira oli kuin varjo joka seurasi mua ihan joka paikkaan. Nukkui kyljessä kiinni, pää vatsalla. Vauvan synnyttyä sitten kaikki heitti vähän päälaelleen. Koira alko väistämään niin mua kun varsinkin vauvaa. Kun sitten totuttiin siihen että meitä on yksi lisää, on koirasta tullut suojelevainen. Ilmoittaa heti jos lapsi itkee (tulee tökkimään jos et heti reagoi). Lenkeillä suojelee ja vieraan ihmisen kohdatessaan asettuu vaunujen ja ihmisen väliin. Varmistaa aina vaunuista että pienellä kaikki hyvin (nousee takajaloille ja haistelee). Mutta nyt kun lapsi jo kävelee puita pitkin kotona, koira väistää.. Menee omiin oloihisa, välillä käy haistamassa ja kertomassa että kaikki hyvin. Nuolee kädet ja poskea. (Ja joo antaa tulla ryöppy kuinka vastuutonta tämä on).
Mutta meidän koirasta näkee ainakin että tämä vauva arki stressaa koiraakin. Ja hän tarvii omaa aikaa ja lepoa ja paikkaa. Ja tämähän koiralle täytyy tietysti suoda.
 
Mua on mietitytänyt tämä asia myös. Meillä on yksi koira, ei lapsia, vauva toiveissa. Muiden vauvojen kanssa meidän koira on ollut tosi tosi rauhallinen vaikka normaalisti on supervilli!

Joten, Kharou, vosin kuvitella meidän hauvan tuntien että meidän koira olisi jotain samaa kuin teidänkin oli. Suuret pahoittelet menetyksestä :( (luin sun kirjoittaman miehellini ja se oli et niin, koirat on viisaita :grin)

Lirtsi: voi olla et joku ajattelee et vastuutonta, mut mä en ainakaan. Jos omistajat tuntee eläimensä ja valvotusti koira haluaa osoittaa rakautta vauvalle, niin miksi ei! Yksin en jättäisi vauvan kanssa, mutta jos kyseessä on koira millä ei ole "huonoa historiaa" niin kuin meidän koiralla, en voisi kuvitellakaan että en antaisi meidän koiran tutustua vauvaan mikäli sellainen saadaan joskus aikaiseksi!

Nyt kun en ole vielä yhtään positiivista raskaustestiä tehnyt niin itse tulee kierron loppupuolella seurailtua meidän koiraa että muuttaako se käytöstä, koska oon lukenu että koirat usein vaistoavat raskauden jo ennen kun se näkyy testissä :)
 
Lirtsi: mä luulen että noi meidän suukottelijat kyllä kerkee kanssa pusuttelemaan vauvaa, sitten joskus kun se on! :) tuleepahan vastustuskykyä :D

Ainoa, että kovasti toivon vaan, että vauva kerkeää tulemaan ja olemaan vielä, kun koiratkin on olemassa...
 
Berninpaimenkoiria ja on vauva puheissa kokoajan, yritys alkaa varmaan parin vuoden sisään (tai ainakin mä todella toivon niin! :D )! Mutta kyllä mä uskoisin, et alkaa.

Mieskin kyllä puhuu jo koirille, että "sitten kun ootetaan vauvaa tai on vauva, niin ei saa tehdä noin tai näin"... :)
 
Meillä odotellaan esikoista (nyt vasta 6+3) ja perheeseen kuuluu karvainen kaveri. 25 kiloa silkkaa rakkautta! <3 :) mies enkä minä halua luopua missään vaiheessa rakkasta 5v koirastamme vaan tarkoitus olisi niin hyvin kuin mahdollista valmistella koira vauvvan tuloon lähempänä synnytystä ja sitten tottakai totuttaa koira rauhassa uuteen perheenjäseneen kun on sen aika :)
Vieraiden lasten kanssa koira osaa käyttäytyä ilman komentamistakin eli ei hypi päälle ja pussailee vaan jos lapsi kumartuu silittämään. Kaverin lapsi (5v) onkin monesti astunut koiran tassun päälle kun ei tajua varoa koiraa joka nukkuu sohvan vieressä lattiallan, mutta meiän koira vaan nostaa päätään ja jatkaa sitten unia.
Jos lapset ovat silittäneet koiraa vastakarvaan tai muuten tavalla josta koira ei nauti on koira kääntynyt katsomaan meitä ja olemme neuvoneet lapsia kuinka saa silittää jne.
Joukkoon on mahtunut kavereiden lapsia 1-5vuotiaita ja sitten ulkoillessa tuntemattomia lapsia.

Kun tein positiivisen raskaustestin niin ihmettelin jo pari päivää aiemmin kun meiä koira ei enää hyppinyt päälleni leikkiessä tai kun tulin kotiin. Olin jopa hieman murheissani kun en saanut yhtä iloista vastaanottoa kuin mieheni. Koira myös sänkyyn hypätessä kiertää sänkyyn jalkapään kautta eikä enää hyppää mun mahan vierestä. Mutta positiivinen raskaustesti auttoi ainakin minua ymmärtämään miksi meiän leikkaamaton uros koira "varoi" mahaani jo ennen testiä ja varoo edelleen. Muuten en ainakaan vielä ole huomannut koira herrassa muutoksia :)
 
Niin ja koska tämä karvainen herra on ollut mun vauvva 5vuotta ja meiä yhteinen vauvva reilu 2vuotta niin tarkoitus olis lähempänä synnytystä sitten vähentää huomion antamista koiralle että oppii siihen ettei se tule saamaan huomiota enää 24/7 niinkuin tällä hetkellä :)
Meiä seropissa on labbista, paimenkoiraa sekä jotain muita rotuja niin ongelmaksi voi muodostua tottakai se että poitsu alkaa liikaa vahtimaan ja paimentamaan lasta. Mutta jaksan uskoa että rakkaudella ja hyvillä hermoilla, kärsivällisyydellä ja yhteisillä pelisäännöillä homma kyllä toimii :)
Olisi myös tarkoitus opettaa koiralle jotain temppuja joiden avulla voi olla mukana lapsenkin hoidossa. Tällä hetkellä koira on loistava apu pyykkäämisessä sekä roskien viennissä :)
 
Meillä kaks koiraa, isoja paimenkoiria. Tappajiksikin jotkut rotua kutsuu.

Esikoinen syntymässä kesäkuussa, mutta mua ei oikeastaan yhtään jännitä tai pelota miten koirat ottaa uuden tulokkaan vastaan. Vanhempi koirista on koko ikänsä ollut enemmän tai vähemmän lasten kanssa tekemisissä, iät on vaihdellut hurjasti myös ja tuo tykkää lapsista ihan hirveesti. Mua aina vähän naurattaa, kun joku mainitsii, että koirista tulee mustasukkaisia, kun ei oo sen huomion keskipisteenä enään. Meillä ei koirat todellakaan muutenkaan ole huomion keskipisteenä, ne saa huomiota silloin, kun meistä ihmisistä siltä tuntuu, ei silloin, kun koirista siltä tuntuu. :wink

Raskauden myötä vanhempi koirista on alkanut suojelevaisemmaksi ja kulkee normaalia enemmän mun perässä, osaan jotenkin kuvitella, että alkaa vahtimaan kotia ja meitä ihmisiä enemmän, kun vauva saapuu, mutta tunnen koirani ja tiedän miten se moniin asioihin reagoi, en usko millään tasolla vauvan tulon tuovan mitään ongelmia. Varsinkaan, kun ei anneta koiralle tehdä siitä ongelmaa. Mielestäni on hyvä sopia koko perheen kesken pelisäännöt kerralla selväksi, ennen kuin vauva on talossa, mitä koiralta sallitaan ja mitä ei.

Itse myös harrastan ja kisaan aktiivisesti molempien koirien kanssa joten vauvan tulo ei tarkoita sitä, että koirien kanssa tekeminen loppuu. Toki varmasti jäävät vähän vähemmälle, mutta voi tehdä koirille jopa ihan hyvää. :wink
 
Minä odotan pelonsekaisin tuntein, mitä esikoisen taloon tuleminen tekee koiralle. Meillä pieni sekarotuinen, varsinainen sähikäinen luonteeltaan ja todella vähän ollut pienten lasten kanssa tekemisissä. Veljeni lapset pelkäävät koiraa (johtuu heidän äidistään joka oikein lietsoo pelkoa), ja koira reagoi heidän seurassaan niinkuin olettaa saattaa.

Luonteeltaan koira on superutelias ja nuolee kaikki päästä varpaisiin jos vaan annetaan. Minuun ja raskauteeni en ole huomannut juurikaan reagoivan, haukkuu ehkä vähän normaalia herkemmin. Ei ole paha luonteeltaan, luupäinen toki niinkuin rotujen ominaisuuksiin kuuluu. Pikkuhiljaa olen alkanut uskoa, että äkkiä se vauvaan tottuu kun ei muutakaan mahdollisuutta ole. Tässä toivossa ainakin eletään, kesällä nähdään sitten miten käytännössä asiat lähtee sujumaan.
 
Meillä majailee nuori paimenkoiramix, joka on melko sählä ja innokas. Hyvin saalisviettinen ja kova vahtimaan, jos sellaista käytöstä yhtään sallitaan. Kolmen viikon sisään meille on syntymässä kaksoset.

Uskon meidän pärjäävän vauvojen ja koiran kanssa. Koira ei ole ennen meille tuloaan (ollut meillä nyt 8 kk, tuli vähän yli vuoden ikäisenä kodinvaihtajana) ollut lasten kanssa tekemisissä. Kaverin lapsilla on onneksi saatu "harjoitella" nyt koko talvi. :) Vauvojen kanssa ei tule ongelmaa, mutta sitten kun lapset lähtevät liikkeelle, täytyy viimeistään hommata portti. Koira ei ole ilkeä, ikinä ketään purrut tai ollut kenellekään vihainen, mutta jos ei voi valvoa täysin koko aikaa, koen helpommaksi pistää koiran ja lapset eri puolille porttia. Samassa tilassa voivat olla sitten valvotusti..
 
Ompas tänne tullu paljon vastauksia, jännityksellä itse odottaa miten nuo omat karvakorvat sitten asian ottaa, kun alkaa yritys..

Meillä tuo toinen on vähän sillai arka lasten kanssa välillä, mutta sitten toisinaan taas ei mitään. Vauvojen kanssa tulevat kumpikin todella hyvin toimeen, mutta sellaiset 3-4-vuotiaat saa nuoremman paimenkoiran pään välillä vähän sekaisin... :D
 
Hei,

Meillä on myös kaksi isoa koiraa (iältään 6 ja 9 vuotta). Kun tulin vuosi sitten raskaaksi, jännitin itsekin, kuinka koirat uuteen tulokkaaseen suhtautuisivat. Nuorempi ei ole ikinä osoittanut epävarmuutta lapsia kohtaan, mutta vanhempi koira on ollut sen verran varautunut lasten ollessa lähettyvillä, että olen vahtinut herkeämättä koko ajan.

Kun toimme vauvan sairaalasta kotiin, tutustutimme molemmat koirat yksitellen vauvaan. Vauva oli toisella vanhemmalla sylissä, toinen silitteli koiraa ja jutteli rauhallisesti tämän haistellessa tulokasta. Tärkeää on kehua ja tehdä vauvasta koiralle positiivinen asia. Koiran on varmasti vaikea suhtautua vauvaan, mikäli omistajat ovat aina kireitä sen lähettyvillä, toruvat ja huitovat koiraa ja eristävät sen laumasta.

Nyt, kun vauvamme on jo 4 kk ikäinen, ovat molemmat koiramme tottuneet tilanteeseen erinomaisesti. Vanhempi koira alkaa tosin ulvoa usein, kun vauva itkee. Muuten koirat suhtautuvat vauvaan melko passiivisesti; käyvät silloin tällöin tarkistamassa ja haistelemassa, yrittävät nuolla vauvan käsiä. Vaikka olenkin läpeensä koiraihminen, en luota omiin enkä toistenkaan koiriin niin paljoa, että jättäisin vauvan valvomatta samaan tilaan koirien kanssa. Koira on kuitenkin kesytetty villieläin, jolla on omat vaistonsa ja ne ohjaavat koiran toimintaa. Vaikka koira ei pahaa tarkoittaisikaan, saattaa se esimerkiksi vahingossa huitaista lasta tassulla tai puskea liian kovasti.

Kukin päättää itse, mutta mielestäni ei ole tarpeen esim. nukuttaa vauvaa ja koiraa samalla sohvalla. Ihmisten mielestä on kiva katsella, kun koira tulee toimeen vauvan kanssa ja kuvissa näyttää mukavalta, kun ovat lähekkäin, mutta todellisuudessa mielestäni koiran ei ole mitään tarvetta ottaa lasta omaksi pennukseen ja hoitaa sitä. Silloin liikutaan mielestäni heikoilla jäillä, kun koiralle annetaan liikaa "valtaa" vauvanhoidossa. Kun muistetaan terve järki ja varovaisuus vauvojen ja koirien kanssa, tulee yhteisestä arjesta turvallista ja mukavaa kaikille osapuolille.
 
Kara tosi hienoa kuulla että teillä on toiminut oikein hyvin :)
Mitenkä saitte koirat tajuamaan ettei lapsi ole heidän pentunsa vaan että lapsi on heidän "yläpuolellaan" olen niin monesti kuullut että koira alkaa suojella vauvvaa sen synnyttyä?
Meiän koiralla tietää olevansa tärkeä perheenjäsen mutta tietää myös että me ollaan pomoja ja koira kyllä tottelee ja kunnioittaa muitakin ihmisiä mutta pelkään että lapsen synnyttyä alkaa suojelemaan vauvvaa tutuiltakin vierailta.
 
Meillä on kohta 8-v uros cavalier ja hyvin suhtautunut vauvaan, joka nyt 4,5kk.
Jo sairaalaan otimme oman harson, joka oli vauvan kopassa ja isäntä toi sen koiran haisteltavaksi edellisenä päivänä, kun vauvan kanssa kotiuduttiin.
Kotiin tullessa sai haistella vauvaa. Tietyt jutut on koiralle opetettu esim vauvan leikkimattolle ei ole asiaa ja vauvan lelut on vauvan leluja ja hyvin on noita kunnioittanut.
Vaikka koira on kiltti niin silti ei koskaan jätetä koiraa ja vauvaa keskenään esim wc-käynnin ajaksi tms.
Meillä koira ei ole mitenkään ylisuojeleva, mutta en osaa mitään kikkaa sanoa, meillä vaan ei ole tullut.
Ja toki koiraa pyritään huomioimaan paljon, vaikka toki vähemmän kuin ennen vauvaa.
 
Mäkin mietin tuota miten opettaa vauvan kanssa johtosuhteet. Meillä vanhempi koira on ollut minulla ennen kuin alettiin seurustelemaan ja se on toooosi omistavainen minun suhteen. Ei ole agressiivinen, mutta tulee minun ja miehen väliin istumaan ja hengailemaan aina :D sitten menee ihan sekaisin, jos olen ollut sairaana yms.

Miehelle olen sanonut, että hänen pitää pääasiassa itse näyttää paikkansa koiralle, mutta vauvan kanssa on vähän eri.. Toki luulen, että vanhempi pitäisi vauvaa vähän kuin osana minua, voisin kuvitella että vähän suojeleva voi olla.. Mutta sen näkee sitten!

Hyvä keino tuo harsoon hajun tartuttaminen! Kaikkia vinkkejä otetaankin huomioon nyt, vaikkei itsellä olekaan vielä ajankohtaista :)
 
Pikku muru oonkin kuullut paljon tuosta keinosta että harsoon tartuttaa vauvvan tuoksua synnärillä ja vie sen kotiin koiran haisteltavaksi. Toinen kikka mitä meillä on tarkoitus kokeilla on että aletaan pari kuukautta aiemmin antamaan vähemmän ja vähemmän huomiota koiralle, koska vauvvan tullessa taloon taatusti koiralle annettu huomion määrä nykyisestä puolittuu.
Ajattelin myös totuttaa koiran vauvvan leluihin jne silleen että koira saa haistella mutta ei ottaa suuhun. Saas nähä mitenkä toimii sitten kaikki suunnitelmat käytännössä :D
 
Takaisin
Top