Vauva ja koirat/muut lemmikit

roose

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuun äidit 2019
Onko muilla (varsinkin esikoistaan odottavilla) lemmikkieläimiä joiden suhtautuminen tulevaan uuteen perheenjäseneen vähän jännittää?

Meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Pienten lasten kanssa ovat hirveän vähän olleet tekemisissä, koska meillä ei tosiaan entuudestaan ole lapsia eikä myöskään meidän kavereilla ole ollut pieniä lapsia niin, että olisivat päässeet tottumaan. Kissat pian 10-vuotiaita, koirat 11-, 7- ja 5-vuotiaita, eli nuoruusiän villitykset on hyvin pitkälti kaikilla jo iloisesti takana.

Kissat ja vanhin koira minua eivät kauheasti huoleta, ne ottavat uudet tilanteet hirmu lunkisti ja jos joku asia ei niitä kiinnosta niin eivät tee asiasta numeroa. Nuorin koira taas on niin arka ja hitaasti lämpenevä että se tuskin uskaltaa mennä vauvaa lähellekään pitkään aikaan, mutta meidän keskimmäinen koira on vähän haastavampi tapaus. Silloin kun aloin mieheni kanssa seurustella, keskimmäinen oli minusta _hirveän_ mustasukkainen. Se ei suostunut tulemaan samaan huoneeseenkaan kun mies oli meillä, murjotti omalla pedillään eikä halunnut että mies koskee siihen ollenkaan. Jos koira oli sohvalla ja mies tuli siihen, koira lähti tuhahdellen ja murahdellen pois. Nykyisin se on jo ihan "iskän poika", mutta pitkään siinä kesti että oppi miehestäni tykkäämään. Vähän jännittää tämä sama koira, että onko se sitten vauvallekin mustasukkainen. Toki voi olla että on nyt iän myötä saanut itsevarmuutta sen verran ettei enää koe että uuden perheenjäsenen saapuminen on siltä pois, mutta ajattelin silti varmuuden vuoksi ottaa sitä (ja muitakin koiria) mukaan alusta alkaen kaikkeen mitä vauvan kanssa tehdään ja vauvaa mukaan siihen mitä koirien kanssa tehdään, että oppii varmasti yhdistämään vauvan positiiviseksi ja kivaksi jutuksi ja samalla opetellaan miten vauvan kanssa käyttäydytään.

Ne kenellä on jo lapsia eläintaloudessa, miten olette esim. koirien ja vauvojen yhteiseloa alkaneet harjoitella?
 
Meidän koira oli tosiaan lapsiarka nuorempana. Meidän yhdillä ystävillä oli kolme lasta niin ne totutti koiran jo lapsiin vähän paremmin, mutta esikoisen saapuminen jännitti silti. Me siis asuttiin ennen kerrostalossa, missä oli ryhmäperhepäivähoito ja koira oppi pentuna pelkäämään näitten lasten arvaamattomuutta. Lisäks se mekkala varmaan kun asuttiin ekassa kerroksessa niin esim. plaston mopojen pärinä kaikui aika kovin meidän asuntoon. Ja pihallahan ne juoksi ihan miten sattui.

Esikoinen kun sitten syntyi niin koira tais viikon olla mun vanhempien luona hoidossa kun synnärillä oltiin ja kotiuduttiin. Sitten kun tuotiin meille niin mies taisi jotain riepua ensin esitellä koiralle ennen kun otettiin sisään ja se sitten tuli heti mun ja vauvan luo häntää heiluttaen. Haisteli vähän ja otti heti perheenjäseneksi :Heartred Kyllä noi elukat vaan on niin fiksuja. Sekin selvästi tiesi mistä on kyse eikä vauva ollut mikään yllätys :) Noi kaks on nyt ihan parhaat ystävykset eikä missään vaiheessa ole mitään ongelmia ollut.

Sanoisin, että jos epäilyttää niin koittaa vauvan synnyttyä ottaa vaan lunkisti ja koittaa olla reagoimatta mustis-juttuihin. Jos se koira miehenkin lopulta hyväksyi niin kyllä vauvankin varmasti :)
 
Esikoista odottaessa kissa nukkui odotusajan aivan vatsassa kiinni yöt. Ei ikinä ennen eikä sen jälkeen tätä harrastanut. Ei edes toisen raskauden kohdalla. Mutta ei me koskaan sen kummemmin kissaa valmisteltu vauvaan. Olen varma että kyllä hän aavisti ja tiesi mitä tapahtuu. Valitettavasti viime vuonna oli aika luopua kissasta ja hän pääsi paremmille metsästysmaille, mutta oli luonteeltaan lauhkea kuin lammas eikä ollut moksiskaan lapsista/vauvoista. Toki pennusta asti oli synnyinkodissaan tottunut pienten lasten riepotteluun jo, että ehkä hänellä oli muistijälki vielä, vaikka aikuinen jo olikin esikoisen syntyessä. Niin ja tarkkaan pidettiin huolta ettei kissa ota tavaksi nukkua pinniksessä, ym. Vauvan paikoissa, koska kyllähän häntä kovasti ne kaikki kiinnosti, niinkuin vauvatkin.
 
Meillä on kaksi pientä koiraa 7v ja 8v. Ovat melko rauhallisia lasten kanssa, mutta nuorempi koira kun oli tuossa alkuvuodesta hoidossa vanhemmillani ja sisko oli siellä käymässä niin oli kuulemma muutamaa kertaa siskon lapsille ärähtänyt.. itse kun olin paikalla ja näin osittain tilanteen niin siskon vanhin lapsi 6v kyllä hieman riehui ja koira istui tuolissa joten epäilen että halusi vain komentaa lasta rahoittumaan :hilarious:

Mutta kyllä tuosta silti pieni huoli syntyi että mitähän tulee.. kovasti ovat myös siskon nuorimmaista käyneet haistelemassa (on vasta 6kk), mutta varsinkin tämä nuorempi koira on kovin tarkka omista leluistaan.. ei vauva voi ymmärtää mikä on hänen ja mikä koiran lelu eli niistä voi murinaa kyllä tulla :nailbiting:

Koirat myös ottavat keskenään aina silloin tällöin yhteen ja yleensä tappelu on saattanut alkaa ihan siitä, että molemmat ovat nukkuneet vierekkäin ja toinen on sitten sattunut liikahtamaan josta toinen suuttunut.. eli myös äkkipikaisuutta näistä koirista löytyy..:oops:

Onneksi voin viedä koiran tai molemmat vanhemmilleni hoitoon jos siltä näyttää.. molemmilla koirilla kumminkin vielä monta monta vuotta jäljellä ja kummastakaan en täysin halua luopua:eek: ovat siis jackrusseleita ja elävät melko usein 13-16v :hilarious:
 
Esikoinen kun sitten syntyi niin koira tais viikon olla mun vanhempien luona hoidossa kun synnärillä oltiin ja kotiuduttiin. Sitten kun tuotiin meille niin mies taisi jotain riepua ensin esitellä koiralle ennen kun otettiin sisään ja se sitten tuli heti mun ja vauvan luo häntää heiluttaen. Haisteli vähän ja otti heti perheenjäseneksi :Heartred Kyllä noi elukat vaan on niin fiksuja. Sekin selvästi tiesi mistä on kyse eikä vauva ollut mikään yllätys :) Noi kaks on nyt ihan parhaat ystävykset eikä missään vaiheessa ole mitään ongelmia ollut.

Sanoisin, että jos epäilyttää niin koittaa vauvan synnyttyä ottaa vaan lunkisti ja koittaa olla reagoimatta mustis-juttuihin. Jos se koira miehenkin lopulta hyväksyi niin kyllä vauvankin varmasti :)

Tuo hajujuttu onkin hyvä vinkki, täytyy laittaa korvan taakse! Pääsisivät vähän totuttelemaan uuteen muutokseen ennen kuin itse vauva on kotona. :) Meidän koirat ovat alkukantaista rotua niin senkin puolesta ovat vähän hitaasti lämpeneviä kun ovat niin laumakeskeisiä. Toisaalta tämän mustiskoiran kasvattaja kertoi, että koirani isä oli nuorempana samanlainen ja vieraita lapsia karttaa edelleen, mutta oman perheen lapset se on ottanut hyvin vastaan ja se oli kyllä tosi kiva kuulla. :happy:
 
Meillä on kaksivuotias energinen iso koira, ja kyllähän se vähän mietityttää, miten haukku reagoi vauvaan. Tosin kasvattajalla oli kaksi pientä lasta (toinen vielä vauva), ja aika pitkään koira meni ihan sekaisin jos näki pikkuisia, olisi vaan halunnut leikkimään. :grin
Nyt ei sitten ole juuri ollut kontakteja pieniin viimeiseen reiluun puoleen vuoteen, niin hankala sanoa, mitä ajattelee. No, uskotaan ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin. :cat:
Koira muuten ei myöskään ole reagoinut minuun mitenkään erilaisesti, eli ei taida olla kovin herkkä raskaana oleville. :wink
 
Koira muuten ei myöskään ole reagoinut minuun mitenkään erilaisesti, eli ei taida olla kovin herkkä raskaana oleville. :wink
Meidän herkkänenäisin haisteli yhtenä päivänä mun alavatsaa, mutta en tiedä haisteliko se juurikin raskausasiaa vai oliko mun paidanhelmassa jotain tyyliin ruuanmuruja mitkä sitä kovasti kiinnosti. :grin Muuten yksikään eläin ei ole (vielä) reagoinut mitenkään, mutta voisin kuvitella että varsinkin sitten kun mahassa alkaa tapahtua liikehdintää niin huomaavat sen, kun ovat semmoisia mamman kainaloisia..
 
itse uskon että kyllä ne elukat jossain vaiheessa tajuaa, vaikkei sitä mitenkään välttämättä osoitakaan... Meillä on kuusi kissaa ja samojedi, eikä kukaan niistä muhun suhtaudu mitenkään erilailla, kuten ei suhtautunut ykkösen aikaankaan. Mutta yksi kissa on selkeästi taas ruvennut vähän stressaamaan, samaa oli ykköstä odottaessa ja sama kissa sitten ensimmäisenä otti vauvan ns omakseen ja rupesi vahtimaan sitä. Se on melko herkkä kissa muutoksille, mutta ehdottoman lojaali omalle jengille. Mutta jotenkin nuo kaikki oli ihan lunkisti kun vauvan kanssa tultiin laitokselta kotiin, kai siinä sen verran oli kuitenkin niitä omia hajuja ja tosiaan väitän että eläin kyllä vaistoaa että mitä on tulossa, niin jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut olevan niille niin iso ylläri. Ja onneksi tuo ykkönen oli melko hiljainen eikä turhia huudellut, niin ei sekään häirinnyt karvakasoja.

Etukäteen ainoa mitä tehtiin oli se että pinnis otettiin ajoissa esille niin pystyi sitten kissoille opettamaan että sinne ei ole asiaa. Koira muutenkin suurimmaksi osaksi viihtyy keittiössä ja sinne oli jo portti valmiina, niin ei sitäkään tarvinut opettaa. Kun koira on vähän häslä ja kuitenkin vähän reilumpi niin alkuun en uskaltanut antaa lapsen mönkiä lattialla jos koira siinä höösäsi vieressä, nyt tuo muksu menee ihan sulassa sovussa keittiön lattialla koiran ja kaikkien kissojen seassa, kiljahtelee niille vaan haltioissaan. Koira ei myöskään yritä viedä ruokaa lapsen kädestä, mutta ahneena ronttina toki päivystää syöttötuolin vieressä aina ruoka-aikaan. :wink Toiselle ulkoilevista kissoista joutui alkuun sanomaan ettei vaunuun saa mennä, mutta ei sekään sinne väkisin koskaan vängänyt. Kissat on alusta asti osannut ottaa etäisyyttä vauvaan, paitsi tuo yksi joka oikein punkee lapsen viereen ja antaa repiä itseään ja kiljua korvaan mielin määrin... Mutta se on muutenkin ihan ylisosiaalinen ja luvalla sanoen vähän simppeli. :p Jos lapsi pääsee nappaamaan kissoja karvoista kiinni niin annan niiden kyllä sähähtää koska mun mielestä lapsen täytyy oppia kunnioittamaan eläimen omia rajoja, sen verran vain katson että lapsi sitten uskoo ja kissat taas siirtyy vähän kauemmas ettei synny mitään isompaa draamaa.

Jotenkin en ole koskaan osannut stresssata että tästä olisi mitään ongelmia tullutkaan, ja luulen vähän että joku muu saattaisi katsoa tätä härdelliä vähän ihmeissään tai suorastaan paheksuen... Lisäksi kun meillä on kaksi akvaariota, niin välillä mietin kädet kainaloita myöten akvaariossa että joku hygieniafriikki ei ehkä arvostaisi tätäkään. :hilarious: Mutta näillä mennään, meidän lauma on tällainen. :Heartred
 
Jotenkin en ole koskaan osannut stresssata että tästä olisi mitään ongelmia tullutkaan, ja luulen vähän että joku muu saattaisi katsoa tätä härdelliä vähän ihmeissään tai suorastaan paheksuen... Lisäksi kun meillä on kaksi akvaariota, niin välillä mietin kädet kainaloita myöten akvaariossa että joku hygieniafriikki ei ehkä arvostaisi tätäkään. :hilarious: Mutta näillä mennään, meidän lauma on tällainen. :Heartred
Tuota minäkin olen miettinyt että varmaan joku joka ei tätä meidän sakkia ja elämänmenoa tunne, saattaa ajatella että miten vauva voi sopia mukaan kuvioon. Vaikka meillä nelijalkaisia melko monta onkin, on meidän normaali arki kuitenkin aika rauhallista ja hiljaista, kun eläimet pääasiassa sisällä ollessaan vaan lepäilevät tai nukkuvat. Tietysti vieraat jotka eivät vietä meillä pitempää aikaa näkevät vain sen hulinan mikä alkaa kun koirat menee uusista ihmisistä pähkinöiksi. Jännä nähdä tuleeko keltään kyselyitä että aiotaanko luopua koirista vauvan takia. :grin
 
Tuota minäkin olen miettinyt että varmaan joku joka ei tätä meidän sakkia ja elämänmenoa tunne, saattaa ajatella että miten vauva voi sopia mukaan kuvioon. Vaikka meillä nelijalkaisia melko monta onkin, on meidän normaali arki kuitenkin aika rauhallista ja hiljaista, kun eläimet pääasiassa sisällä ollessaan vaan lepäilevät tai nukkuvat. Tietysti vieraat jotka eivät vietä meillä pitempää aikaa näkevät vain sen hulinan mikä alkaa kun koirat menee uusista ihmisistä pähkinöiksi. Jännä nähdä tuleeko keltään kyselyitä että aiotaanko luopua koirista vauvan takia. :grin

Mulla olisi kyllä vauhdilla mennyt koko pussillinen herne-maissi-paprikaa nenään jos joku olisi edes kysynyt ykköstä odottaessa että aiotaanko luopua yhdestäkään noista elukoista... Että onneksi niitä kyselyitä ei tullut, eikä kukaan oikeastaan edes ihmetellyt että miten tullaan hommat järjestämään. Neuvolatätikin vain sanoi että hän on aina yhtä tyytyväinen kun raskaana olevalla on koira kun sitten tietää että tulee edes vähän liikuttua ja käytyä ulkona, ja että lemmikit lapsiperheessä tekee vaan hyvää muksuille. :cat: Onneksi oli tämän koulukunnan terkka. :Heartpink
 
Meillä on 5-vuotias uroskoira alkanut nyt merkkailla sisälle :shifty: Tuli vaan mieleen että voisiko olla raskauteen reagointia, kun ajoittuu samalle ajalle eikä tässä ole kyllä muita muutoksia ollut. En muista oliko esikoisen raskausaikana samaa.

Meidän koira aina seonnut pienien lapsien näkemisestä. Käy siis ihan kierroksilla ha haluaisi vain nuolla ja nuolla ja nuolla.
Esikoisen kanssa meillä kesti pitkään että rauhoittui. Kokeiltiin tuota rätin haisteluakin, mutta ei vaikutusta. Ensimmäisenä yönä vauvan kanssa koira juoksi sängyn viertä niin että mies pelkäsi sen läkähtyvän. Pikkuhiljaa totutettiin olemaan vauvan lähellä, mutta viikkoja se vei. Nykyisin on esikoisen kanssa kunnolla, jopa vähän liian alistuva ja kiltti taaperon tempuille, mutta toisten lasten kanssa yhä innokas ja arvaamaton. Saapa nähdä miten käy kun joskus uusi vauva muuttaa taloon. :confused2
 
Meidän koira aina seonnut pienien lapsien näkemisestä. Käy siis ihan kierroksilla ha haluaisi vain nuolla ja nuolla ja nuolla.
Esikoisen kanssa meillä kesti pitkään että rauhoittui. Kokeiltiin tuota rätin haisteluakin, mutta ei vaikutusta. Ensimmäisenä yönä vauvan kanssa koira juoksi sängyn viertä niin että mies pelkäsi sen läkähtyvän. Pikkuhiljaa totutettiin olemaan vauvan lähellä, mutta viikkoja se vei. Nykyisin on esikoisen kanssa kunnolla, jopa vähän liian alistuva ja kiltti taaperon tempuille, mutta toisten lasten kanssa yhä innokas ja arvaamaton. Saapa nähdä miten käy kun joskus uusi vauva muuttaa taloon. :confused2
Tuo kierrosten nostattaminen on meidänkin hulivilille tosi ominaista. Se on aina innostunut kaikesta ihan 150% ja sitten ottaa aikansa että saa pistettyä jäitä hattuun ja aivosolut tilanteen tasalle. Kun käytin sen kastroitavana muutama vuosi sitten niin se kierrosten nostattaminen hiukan tasoittui, mutta kyllä se silti melko riehakkaasti ja intohimoisesti suhtautuu uusiin mielenkiintoisiin asioihin. Uskon kyllä että se tulee oppimaan miten vauvan kanssa ollaan, en epäile sitä yhtään, mutta kun kyseessä on iso ja riehakas koira niin muistaako se aina innostukseltaan välttämättä että jaa niin, näin ei saanutkaan tehdä. Tietenkään vauvaa ei jätetä koirien kanssa keskenään ilman valvontaa, mutta vahinkojahan voi aina sattua vaikka miten olisi huolellinen.
 
Tuo kierrosten nostattaminen on meidänkin hulivilille tosi ominaista. Se on aina innostunut kaikesta ihan 150% ja sitten ottaa aikansa että saa pistettyä jäitä hattuun ja aivosolut tilanteen tasalle. Kun käytin sen kastroitavana muutama vuosi sitten niin se kierrosten nostattaminen hiukan tasoittui, mutta kyllä se silti melko riehakkaasti ja intohimoisesti suhtautuu uusiin mielenkiintoisiin asioihin. Uskon kyllä että se tulee oppimaan miten vauvan kanssa ollaan, en epäile sitä yhtään, mutta kun kyseessä on iso ja riehakas koira niin muistaako se aina innostukseltaan välttämättä että jaa niin, näin ei saanutkaan tehdä. Tietenkään vauvaa ei jätetä koirien kanssa keskenään ilman valvontaa, mutta vahinkojahan voi aina sattua vaikka miten olisi huolellinen.
Jep. Meidänkin koira on matala, mutta mallia Hulk, niin ei voinut todellakaan jättää vauvaa vahtimatta lattialle pötköttämään jos koira oli vapaana. Onneksi ei hypi sohvalle ja sängylle niin niissä sai pidettyä melko rauhassa ja ihan tätä ajatellen ei koskaan ostettu sitteriä vaan Stokken tuoliin newborn setti niin sai vauvan koiran ulottumattomiin pois käsistä.
 
Moi! Täällä kans vähän jännätään, että miten nuorempi koira 12kk tulee vauvaan suhtautumaan. Ei ole nähnyt kuin kouluikäisiä lapsia:nailbiting: noh, ehkä me jostain pikkuisia ihmisiä keihin voitaisiin tutustua ennen tulevaa lapsukaista. En usko että millään lailla aggressiivinen on, on vaan ihan älyttömän innokas ja kova hyppimään, paino 26kg...

Toinen mikä jänskättää on kissat, eivät oo ikinä nähneet pieniä ihmisiä eikä oo mahdollisuutta näyttää ennen tulevaa lasta, ovat arkoja oudoille äänille niin saapa nähä elelevätkö enaimmäisen kuukauden piilossa:grin
 
Tällä on 8,5 vuotias käppänä. Hirveesti ei jännittä kun sisarusten lasten kanssa ainakin hyvin tullut toimeen. Toissa viikolla kävi myös 2 ja 4 vuotiaat kaverin lapset leikittämässä ja hauskaa oli kaikilla. Enemmän huolettaa miten pahasti tuo koira hajoilee itkuun kun on jo vähän papparainen joka paheksuu liiallista elämöintia ja lähtee mököttää. :grin
 
Meidän koiran suhteen olen aika luottavainen. Se oli ensimmäisen lapsen syntyessä vajaan vuoden ikäinen ja ovat kasvaneet yhdessä. Enimmäkseen suhtautuvat toisiinsa kohteliaan välinpitämättömästi :grin Koira yleensä lähtee pois, kun siltä tuntuu. Ja lapsi on oppinut sanomaan hus pois ja surutta työntää koiran tarvittaessa pois tieltä. Vähän katsotaan perään, että ei mene liian kovakouraiseksi, mutta hyvin tuo tyttö 2 v on oppinut. Toisaalta hyvä ja toisaalta huono muiden koirien takia, että tuo meidän pohjis on kotioloissa aika nössykkä ja sille saa tehdä melkein mitä vain eikä ota siitä nokkiinsa :Heartred Kun vaan rapsutuksia riittää.

Kun edellinen lapsi syntyi, mies toi meidän sairaalassa ollessa kotiin vauvan pipon haisteltavaksi. Ja taisi olla niin, että kotiutumispäivänä koira oli miehen äidillä hoidossa ja hän haki sen sieltä kotiin, kun oltiin jo vauvan kanssa kotona. Hyvin meni ensikohtaaminen. Mikään vahtikoira ja suojelija tuo ei kyllä ole :)
 
Mulla kesällä 7- ja 8-vuotiaat koirat..8v on maailman kiltein, mutta toinen arvaamaton eikä kokemusta lapsista..
Näyttää hampaita jos osun takkuun ja hyökkäilee toisen koiran kimppuun joskus.
Oon miettiny et joutuuko sen antamaan pois (toiv vanhemmilleni jos kunnossa) viimeistään taaperoiässä vai kuinka.. Surullista :sad001 Mutta eihän sitä tiedä, koirat haistaa vauvan kuulemma jo masusta, joten ehkäpä hyväksyy vauvan tullessa :)

Pelkään myös, jos vauva onkin tosi allerginen tapaus :sad010
 
Pelkään myös, jos vauva onkin tosi allerginen tapaus :sad010
Tuo olis kyllä kamalaa jos lapsi olisikin hurjan allerginen. Me ei miehen kanssa olla allergisia kumpikaan ja meillä on sisä- ja ulkoelikoita ja ne on meille työ ja elämäntapa, niin olisihan se aika shokki jos lapsi ei voisikaan siihen osallistua. :sad001
 
Oma koira ei ollut aiemmin lasten kanssa tekemisissä, ja vähän pelkäsin miten käy. Vauva tuli ja arki meni omalla painollaan, kunnes ihan tyhjästä kävi kiinni niin että tuli vaan punaiset jäljet korvan taa. Koira pääsi siskoni luokse eikä tarvitse enää stressata. Ja koiruus toisinaan vierailee.
 
Oma koira ei ollut aiemmin lasten kanssa tekemisissä, ja vähän pelkäsin miten käy. Vauva tuli ja arki meni omalla painollaan, kunnes ihan tyhjästä kävi kiinni niin että tuli vaan punaiset jäljet korvan taa. Koira pääsi siskoni luokse eikä tarvitse enää stressata. Ja koiruus toisinaan vierailee.

Sepä se.. Kaverini koira myös kävi tyhjästä kiinni ja ylähuuli auki. Eihän koiriin koskaan voi luottaa. Toiseen koiraani en luota mutta toiseen voisin luottaa, niin paljon kun koiraan nyt voi luottaa :)
 
Takaisin
Top