Vauva-arki

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Leina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiva lukea miten muiden puolisot osallistuu arkenakin vauvan hoitoon ja miten äidit saa omaa aikaa. Täällä on niin nihkeätä meininkiä. Viikonloppuna onnistuu hieman paremmin..toimitaan perheenä mutta arki iltana edes puoli tuntia pyysin ennenkuin vauva pitää nukuttaa niin tuntuu olevan mahdottomuus. :'( ..herra siis ruuan päälle levolle. Vaikka eilen oli tosi hyvä päivä hyväntuulisen vauvan kanssa kaipasin silti omaa aikaa. Asioita joita en pysty tekemään päivisin. Huoh. Saattaa kuulostaa jollekin että valitan..kerron vaan miten meillä kuten te minun korviin hehkutatte ihania siippojanne.
 
Mun mielestä puoli tuntia tai tunti ei ole liikaa vaadittu puolisolta. Sun pitää saada myös hiukan omaa aikaa ettei pää hajoa. Toki sen ymmärrän ettei lasta voi imettävä äiti pitkäksi aikaa jättää hoitoon, mutta meillä se pari tuntia onnistuu hyvin. Vaadi Hepsuli oma tilasi!! Ehkä on miehellekin yllätys kuinka sitovaa vauva-arki on ja on väsynyt? Yhteistä perheaikaa ehtii sitten saamaan jonkun aikaa kn lapsi on vähän isompi -karkea suosituskin on että lapsi voi olla hoidossa muilla kuin vanhemmillaan niin kauan kuin on ikäkuukausia eli meidän vauvat sen n.4-6h.

Mä haluaisin taas päästä syömään kahdestaan, mutta pullottomuus tuo haasteita niin ehkä sit parin kk päästä. Mut joka päivä yritän ottaa aikaa edes siten et mulla on vaa yksi lapsi.
 
Ameeba sanoi:
Mun mielestä puoli tuntia tai tunti ei ole liikaa vaadittu puolisolta. Sun pitää saada myös hiukan omaa aikaa ettei pää hajoa. Toki sen ymmärrän ettei lasta voi imettävä äiti pitkäksi aikaa jättää hoitoon, mutta meillä se pari tuntia onnistuu hyvin. Vaadi Hepsuli oma tilasi!! Ehkä on miehellekin yllätys kuinka sitovaa vauva-arki on ja on väsynyt? Yhteistä perheaikaa ehtii sitten saamaan jonkun aikaa kn lapsi on vähän isompi -karkea suosituskin on että lapsi voi olla hoidossa muilla kuin vanhemmillaan niin kauan kuin on ikäkuukausia eli meidän vauvat sen n.4-6h.

Mä haluaisin taas päästä syömään kahdestaan, mutta pullottomuus tuo haasteita niin ehkä sit parin kk päästä. Mut joka päivä yritän ottaa aikaa edes siten et mulla on vaa yksi lapsi.
Click to expand...


Huoh no nythän mun pitäis tuntea hirveetä syyllisyyttä kun olen jo kolmesti vienyt tytön äidilleni yöksi eli 12-19h olen ollut erossa lapsestani kerrallaan. +ne kerrat kun äiti on hoitanut vauvaa meillä.
Paitsi etten mä kyllä tunne..huonoa omaatuntoa. Luotettavan hoitajan kanssa vauva pärjää kyllä. Meillä vauva huolii onneksi pullostakin ruokaa ja tissi kelpaa vielä pullottelun jälkeenkin.
 
Mä oon ajatellut että 1v->1vrk hoidossa, 0,5v->0,5vrk. Puol vuotiaana ollaan esikoinen ekaa kertaa viety yökylään. Viety illalla ja haettu aamulla. Kauhea ikävä tietty jo oli, ja piti heti kukonlaulun aikaan lähteä hakemaan :D Mutta onhan nää nyt ihan tapauskohtaisia, että ei siitä nyt huonoa omaatuntoa kannata potea :) Kyllä vauvasta näkee, jos on liian kauan erossa joutunut vanhemmistaan olemaan...
 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan

Tossa mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Mä mietin asiaa psyyken kannalta, en niinkään tuttipullon huolimisen. Toki se mahdollistaa enemmän jos vauva huolii pulloa. Äidin mielenterveys on myös tärkeä asia jos tuntuu että joskus kokonaisen eheän yöunen tarvitsee ja joillain isoäiti tai vastaava läheinen käy lähes päivittäin, että vauva muistaa hyvin henkilön. Onhan se parempi sitten että jaksaa taas. Mä mietin, että se ikävän tunne lyhyenkin yökyläilyn jälkeen on sisäsyntyistä, että tunnetta tarvitaan jotta tiedetään hakea se vauveli takaisin kotiin.

Joskus vauva ei reagoi vanhempaan yökyläilyn jälkeen, voi ollakin että mielikuva äidistä on hävinnyt(kts.artikkeli) ja sitä ei välttämättä vanhempi huomaa.

Itse mietin, että karkeana ohjeena tuo voi olla hyväkin, 1 v ja 1 vrk. Toki vauvan mukaan.
 
Jep..taas pitäis tuntea syyllisyyttä?
Mä taidan kuitenkin mieluummin hoitaa omaa mielenterveyttäni kuin vauvan jonka muisti rajoittuu vielä yhteen vuorokauteen.
 
Asiaa voi miettiä myös niin, että esim.Jenkeissä nää 5-kuukautiset olis jo täyshoidossa, kun äitiysloma olis loppunu jo viikkoja sitten. Ihan hyviä niistäkin kasvaa, että en ottais mitään paniikkia hoitoon jättämisestä.
 
Kukin tekee miten tykkää. Mun mielestä on hyvä herättää asiasta keskustelua. Jos lapsen isä ei voi katsoa ja oma pää meinaisi hajota niin turvautuisin itsekin varmaan äitini apuun. Koska hän olisi se luotettavin.
 
Kokonaistilanne varmasti ratkaisee. Meillä vauva on vierastanut kolmikuidedta lähtien jote. en vois senkään puolesta hoitoon jättää. Nyt kun jouduin tosi sairaan eläimen hoidon vuoksi olemaan alkuun parikin päivää aivan kiinni sen hoidossa, näin vauvaa kunnolla vain öisin ja mies hoiti tätä. Sitten kun ehdin jututtaa vauvaa kunnolla eka kerran hänpä ei pitkään aikaan tullu katsekontaktiin eikä vierastanutkaan. Käänteli vaan päätään. Minusta vauva vaikutti hämmentyneeltä tuossa tilanteessa.

Kerran hoidin illan siskon puolivuotiasta. Vauva oli ruvennu jo vierastamaan mutta iloksemme ei mua. Ilta meni tosi kivasti. Kun sisko miehineen palasi kotiin, vauva tuijotti ihan hämmentyneenä vuorotellen mua ja siskoani ja puhkes sitten hysteeriseen pelkoitkuun. Mun piti mennä piiloon ennen kuin itku rauhottui. Päättelimme, että koska olen sisareni kanssa niin samannäköinen ua äänikin on sama, vauva ei ollu kunnolla edes tajunnut että hoitaja ei ollukkan äiti. Hänen huomionsa oli muutenkin koko illan tiiviisti isommissa sisaruksissa. Kun "äitejä" oli sitten yhtäkkiä kaksi, ristiriita oli liikaa vauvalle. En tiedä muuta selitystä. Äkkilähtö mulle kuitenkin tuli :nailbiting:.
 
Myös toisinpäin: se ei tee ripustautuvaa tai kontrolloivaa äitiä, jos ei koe tarvetta antaa lastaan hoitoon. Kuten joskus isovanhemmat vihjailleet...
 
Mä kommentoin harvoin mut nyt on pakko koittaa lievittää kaikkien syyllisyyttä potevien omatuntoa: lasta ei vaan voi suojella kaikilta traumoilta ja ikuisesti, joten liian rankasti ei kannata itseään ruoskia vaikka asiantuntijat kritisois erossaoloa. Traumoista usein myös selviää! Lisäksi kannattaa lukea tämä Hesarin kolumni: http://www.hs.fi/m/elama/a1457498668524 - monen monta sukupolvea on kasvanut täysipäisiksi aikuisiksi huomattavasti nykyistä heikommilla kaavatustyyleillä.
Mun mies myös usein muistuttaa, kun kiintymysvanhemmuudesta puhutaan, että Suomessa riittää alkoholisti- ja muiden ongelmaperheiden kasvatteja, jotka huonosta äitikiintymyssuhteesta huolimatta on onnellisia ja tasapainoisia yhteiskunnan jäseniä.

Eli pointtina: aika hirveitä, raakoja laiminlyöntejä vaatis että lapsensa psyyken pilaisi. Hoitoon antaminen silloin tällöin, muuten hellässä ja rakastavassa perheessä, ei ole äidin stressaamisen arvoinen asia.
 
Meillä esikoinen oli ekan kerran yön yli hoidossa kaksikuisena - ja voin sanoa että se yksi hyvin nukuttu yö teki meistä miehen kanssa pitkäksi aikaa parempia vanhempia. Tää nuorempi on nirsompi pullolle eikä hoitajamahdollisuuksia oo ollu yhtä paljon, joten ei ole vielä ollut hoidossa. Mut toivo elää että pian!

Miehen kanssa tehtiin tämän lapsen syntyessä diili - esikoisen vauvavuoden kokemuksella - että meillä on molemmilla pari-kolme harrastusiltaa viikossa. Säännöllisesti, niin ettei niistä tarvii joka kerta erikseen neuvotella. Toinen siis nukuttaa molemmat lapset yksin aina kun toinen on harrastamassa. Se on rankkaa kun lapsilla on huono ilta, mutta sen jaksaa kun tietää, että oma "vapaavuoro" on taas huomenna. Vauvakin kestää sen mun parin tunnin harrastuksen hyvin ilman maitoa.

Joskus univelat painaa niin paljon etten vaan jaksa mennä harrastusiltana treenaamaan, mut lähden silti nukutuksen ajaksi pois kotoa - ajan vaikka lähikaupalle ja syön autossa karkkia. :P Poissaolo lepuuttaa niin tehokkaasti hermoja että siitä kantsii pitää kiinni.
 
Meillä on isovanhemmat "hoitanut" vauvaa kun ollaan oltu heidän luonaan ja ollaan siinä sitten saatu käydä rauhassa kahdestaan saunassa ja muuta sellaista pientä. Nyt kun ei enää huolitakaan pulloa ja kiinteitä ei olla aloitettu niin aikalailla tissien varassa mennään, mutta eipä se enää niin hirveästi haittaa. Taitaisin stressata enemmän hoitoon antamista kuin sitä, että olen vastuussa koko ajan.

Kuten jo muuallakin sanoin, niin isä hoitaa kerran viikossa, että pääsen käymään jumpassa. Ja tietty muutenkin, että saan tehtyä jotain pientä itsekseni, mutta kuitenkin niin, että pääsen syöttämään tarvittaessa. Isäkin pääsee pari kertaa viikossa harrastamaan ihan itsekseen ja tämä on ainakin meillä toiminut kun molemmat saa hengähdystaukoja. :happy:
 
Tekee sitä niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Itselle on hirveän vaikeaa jättää lapsi hoitoon kenellekkään muulle kuin lapsen isälle ihan vain sen takia, että ne rutiinit menee sekaisin ja sitten saattaa olla uneton yö itkuraivareiden merkeissä edessä. Yhden yön olen ollut poissa koska en ollut plussaamisen jälkeen käynyt MISSÄÄN. Raskaus oli kivulias jne. Teki hyvää pääkopalle ja osasi taas arvostaa sitä arkeakin. :)
 
nupun kommenttiin viitaten voin todeta, että ihan täysipäisiä meistä alkoholistiperheessä kasvaneista voi aikuisena tosissaan tulla. Olen pyrkinyt tekemään kaiken täysin eri tavalla kuin vanhempani ja kasvattaa lapsistani onnellisia. Tärkeintä mielestäni on, että lapsi tuntee olevansa turvassa. Jos siis luotatte hoitajaan, jolle vauvan jätätte, ei mitään hätää ole. Itse en ole jättänyt vauvaa hoitoon vielä muuta kuin miehelle ja miehen äidille pariksi tunniksi, mutta kyllä sekin aika vielä tulee.
 
Joo ja olen minäkin sitä mieltä, että jos äiti ei muuten jaksa niin tekee nukuttu yö varmasti oikein hyvää.
 
Kia sanoi:
Kokonaistilanne varmasti ratkaisee. Meillä vauva on vierastanut kolmikuidedta lähtien jote. en vois senkään puolesta hoitoon jättää. Nyt kun jouduin tosi sairaan eläimen hoidon vuoksi olemaan alkuun parikin päivää aivan kiinni sen hoidossa, näin vauvaa kunnolla vain öisin ja mies hoiti tätä. Sitten kun ehdin jututtaa vauvaa kunnolla eka kerran hänpä ei pitkään aikaan tullu katsekontaktiin eikä vierastanutkaan. Käänteli vaan päätään. Minusta vauva vaikutti hämmentyneeltä tuossa tilanteessa.

Kerran hoidin illan siskon puolivuotiasta. Vauva oli ruvennu jo vierastamaan mutta iloksemme ei mua. Ilta meni tosi kivasti. Kun sisko miehineen palasi kotiin, vauva tuijotti ihan hämmentyneenä vuorotellen mua ja siskoani ja puhkes sitten hysteeriseen pelkoitkuun. Mun piti mennä piiloon ennen kuin itku rauhottui. Päättelimme, että koska olen sisareni kanssa niin samannäköinen ua äänikin on sama, vauva ei ollu kunnolla edes tajunnut että hoitaja ei ollukkan äiti. Hänen huomionsa oli muutenkin koko illan tiiviisti isommissa sisaruksissa. Kun "äitejä" oli sitten yhtäkkiä kaksi, ristiriita oli liikaa vauvalle. En tiedä muuta selitystä. Äkkilähtö mulle kuitenkin tuli :nailbiting:.
Click to expand...

Hahaa! Mulla kans siskon lapset kattoo mua niitten äidiks usein ku ollaan yhessä:joyful:
 
Triina sanoi:
Välillä tuntuu että hulluksi on tulossa. Olen nyt aamukahvia juodessani ainakin neljä kertaa ollut varma että vauva juttelee sängyssään ja rymistellyt huoneeseen hakemaan. Ja sitten se onkin ihan unessa. Äsken kuuntelin oven takana että kyllä, siellä se pulputtaa, mutta ei. Kun avasin oven, poika ihan sikeässä unessa. Jutteleeko se unissaan vai kuulenko minä harhoja?
Click to expand...
Mä aina luulen kuulevani esim vauvan itkua silloinkin kun ei itke. Joka kerta kun käyn suihkussa niin voisin luvata että vauva itkee. Itku kuuluu siis päässäni, mutta mä olenkin tullut vähän hulluksi. ;)
 
Joo, mä kuulen kuopukseni itkun kaupankassallakin vaikkei vauvaa olisi mailla halmeilla!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top