Vauva-arki
- Ketjun aloittaja Leina
- Aloituspäivämäärä
Mitla
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä on naureskeltu ääneen siitä vajaa kolmen kuukauden tienoilta ja viikko sitten (3,5kk) alko kääntymään mahalleen. Viihtyy hyvin lattialla itekseen joko leikkimatolla tai ihan vaan matolla. Se on kyllä ihanaa kun esikoinen ei viihtynyt yhtään yksin makoilemassa vaan kokoajan piti viihdyttää ja pallotella edes takas.
Mä niin odotan että tyttö nauraisi ääneen..mutta ei siis hörähdystäkäänm. Suu isona hymyilee kyllä.
Eilen intoontui myöhään illalla juttelemaan kovaan ääneen pitkän keskustelun mulle ja isille. Seitsemältä oltiin jo laitettu sänkyyn mutta yrppäs myöhemmin sit päälleen ja alushuovalleen niin piti ottaa puhdistettavaksi neiti.
Tytön keskustelua on kyllä hauska seurata kun se näyttää ja kuulostaa aina ihan maansa myyneeltä ja että ihan just keskustelu saattaa muuttua itkuksi. :D
Eilen intoontui myöhään illalla juttelemaan kovaan ääneen pitkän keskustelun mulle ja isille. Seitsemältä oltiin jo laitettu sänkyyn mutta yrppäs myöhemmin sit päälleen ja alushuovalleen niin piti ottaa puhdistettavaksi neiti.
Tytön keskustelua on kyllä hauska seurata kun se näyttää ja kuulostaa aina ihan maansa myyneeltä ja että ihan just keskustelu saattaa muuttua itkuksi. :D
Meillä on ihan sama ollu muutaman päivän ajan ja tuntuu vaan pahenevan. Hirvee kitinä ja komennus jos äiti häviää näköpiiristä ja vieressä istuminenkaan ei riitä paria minuuttia pidempään. Kun pitäis koko ajan viihdyttää ja keskustella. Siis todella vaikeeta on ollu tehdä yhtään mitään viime päivinä... huhhuh. Jonkin verran yritän siedättää olemaan yksin joka päivä (aikaisemmin on viihtynyt hhvin) mut ei sitä päättäväistä komentelua kauheen kauaa jaksa kuunnella...
Hannah
Satasella mukana keskusteluissa
Hepsuli, noista kakkahommista. Meillä on usein sama juttu että sitä tulee kun syötän ja näin syöttö keskeytyy tai loppuu. Yleensä olenkin syöttänyt pojan ensin (heräämisen jälkeen) ja vaipan vuoro on kakkosena. Tuntuu muutenkin että sitä tavaraa tulee ihan hurjasti nykyään ja suoli toimii monta kertaa päivässä. Ei siis ihmekään että paino ei paljoa nouse, kun tuntuu että läpi menee :D
Hepsuli
Sukkela juttelija
Mutta me oltiin oltu hereillä jo tunti ja sitten sain syöttää ja ne kakat tuli! meillä vieläkin niin että vaippaa ei voi vaihtaa syötän jälkeen. Ne maidot on sitten kaikki siellä hoitopöydällä. 
Yritin eilen äiti vieroitusta antamalla miehen syöttää iltasose. Onnistui melko hyvin vaikka minun suuntaani katselikin vetoavasti. Sain syödä siis ruokani rauhassa. Vauvoille ilmeisesti tulee jossain välissä vaihe jolloin muu ei kelpaa kuin äiti ja näemmä meillä ei kelpaa syömiseenkään muu kuin äiti. Nokkamukikin tuli viikonloppuna testattua ei kelpaa, se oli semmoinen mistä olisi itse tarvinnut imeä. Onko siis muunlaisia mitkä auttaisi?
Yritin eilen äiti vieroitusta antamalla miehen syöttää iltasose. Onnistui melko hyvin vaikka minun suuntaani katselikin vetoavasti. Sain syödä siis ruokani rauhassa. Vauvoille ilmeisesti tulee jossain välissä vaihe jolloin muu ei kelpaa kuin äiti ja näemmä meillä ei kelpaa syömiseenkään muu kuin äiti. Nokkamukikin tuli viikonloppuna testattua ei kelpaa, se oli semmoinen mistä olisi itse tarvinnut imeä. Onko siis muunlaisia mitkä auttaisi?
Muokattu viimeksi:
Hannah
Satasella mukana keskusteluissa
Aa niin ne maidot, se on kyllä ikävää. Meillä aika hyvin tulee röyhyt nykyään, joten enää vain välillä valuu vähän maitoa suupielistä hoitopöydälle. Tuntuu että puklailu on vähentynyt pojan kasvaessa muutenkin, kun osaa nielaista paremmin maidot takaisin.
Tuo että vauva ei halua kadottaa äitiä silmistään on hyväksi muodostuneen kiintymyssuhteen merkki. Olkaa onnellisia tästä vaikka se kuluttavaa aikaa onkin. Mulla oli esikoisen kanssa sama ongelma. Nyt tää meidän 4kk ei kilju äidin perään mutta on kylläkin vaatimassa seuraa. Esikoisen läsnäolo tai isän riittää. Itse toivon että tuokin vaihe tulisi että äitiä ei saa päästää silmistään. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että vauvalla on aina seuraa ja isä sekä esikko ovat alusta alkaen mun sairastelun vuoksi hoivanneet vavea tiiviisti. Ilta kahdeksan jälkeen isän hoiva ei kelpaa. Vave nukkuu mun kainalossa eikä rauhoitu yöunille ilman mua. Päiväunille nukahtaa vaunuun ittekseen. Mutta tosiaan pitäisin hyvänä mernkinä jos kiljuisi päivälläkin mun perään.
Meillä alkaa vauvalla tulemaan kotona tylsyys. Enää ei kiinnosta leikkimatto eikä oikeen lelutkaan. Kylässä kun ollaan käyty, niin on tosi tyytyväinen ja innoissaan katselee ympärilleen. Yleensä nukahtaakin hyvin ja nukkuu yön kunnolla.
Pitäis vissiin alkaa enemmän kylästelemään.
Pitäis vissiin alkaa enemmän kylästelemään.
Sama täällä! Eikä nukahda enää helposti vaunuihin, kun on niin paljon kaikkea katseltavaa.
Voihan piiip piiip. Olinkin jo ehtinyt tuudittautua hyviin yöuniin. Eilinen oli kitinää lähes koko ilta, tyttö oli tosi väsynyt ja nukahtikin klo21.00. Tästä meni tunti niin kuului ähinää ja juttelua sängystä, kävin taputtelemassa takaisin höyhensaarille. Klo 23 mies tulee nukkumaan ja sanoo että tyttö lutkuttaa nyrkkiään ja ähisee. Tästä pari minuuttia alkaa huuto, syödään vähän lisää ja tyttö nukahtaa uudestaan. Klo 00.15 kovaa vääntämistä ja ähellystä, piereskelee koko ajan kovaäänisesti. Hetken konserttia kuunneltuani se loppuu, tulee hiljaista kunnes ähinä ja juttelu alkaa uudestaan, meillä siis treenattiin unissaan kääntymistä pinnasängyssä. Tyttö oli sivuttain pinnasängyssä, vatsallaan ähisemässä ja kuitenkin vielä suhteellisen uneliaana. Mahtanut olla hyvät treeniunet. :) Nostan syliin ja rauhoittelen, ei auta, rinnalle ja pari hörppyä ja taas uni jatkuu. Nyt ollaan siis pari tuntia vasta nukuttu ja kaikki tää, mitä tässä vielä on edessäkään kun aamuun on kuitenkin vielä aikaa. Ja mua ei nyt enää nukuta.
No ei jatkunut hyvin unet, herättiin koko loppuyö parin tunnin välein. Tytöllä selkeästi joku taitoharjoitus menossa kun aamukuudelta oli jalat tyynyliinalla ja pää jalkopäässä. Laitoin puoli seiskalta vaunukoppaan nukkumaan, nukkui vartin kunnes alkoi ähinä, tekee toukkaliikettä niin että pää oli kiinni reunassa eikä päässyt enää liikkumaan. Otin lopulta seiskan aikaan kainaloon jossa nukkui vielä reilun tunnin kokoajan varmistaen että äiti on tallella.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Voih. Tuo mutkittelu on kivaa kun sängynpää uhkaavasti lähestyy pientä kalloa. Laitoin harson pään ja sängyn väliin. Tänään poika oli selvästi väsyneempi. Illalla heräsi 23. Syömään kun oli jo tunnin nukkunut. Siitä nukkui neljään ja puoli kuudelta oli jotain ähinää. Luulin näläksi mutta nukahti syliin heti. Seitsemältä heräsi..alan ymmärtämään miksi miehet nukkuu eri huoneissa..herätyskelloon!! Syötin varmaan tunnin sängyssä. Poika nukkuikin sitten yli kymmeneen ja minä olin jalkeilla ennen. :D Mukavaa oli syödä aamupalaa rauhassa.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Tässä yön tunteina tulee miettineeksi kaikenlaista. Viime yönä taputin itseäni olkapäälle kun imetin pojan ja siirsin vasta horroksessa olevan viereeni ja sain nukahtamaan tassuttelemalla, joka syötöllä. Tänään muistelin eilistä ja mietin että hyvinhän tuo tänäänkin onnstuu. Heh siinä samassa poika heräsi itkuun. Enkä saanut uneen joten tissi esiin ja vielä toisen kerran vartin päästä. Hankalaa oikeasti kun ei ole muuta nukuttamiskeinoa! Vaunuissa saan keinutettua ja laulettua takaisin unten maille, mutta mitä sänkyyn kehittäisi. Pepusta ei voi taputtaa kun nukkuu selällään. Ensimmäisen.kuukauden nukutin käsi kyljen päälllä hiljaa hyräillen, kuten tänään totesin ei auta enää sekään.
Hyräily voi tän ikäisiä jo enemmän aktivoida kuin nukuttaa, taputtelu samoin. Tassutteluun kannattaa opettaa kyllä. Vaikkei joka kerta toimi, niin jatka vaan sillä. Käsi paikallaan (kylki, maha, käsi, mikä nyt tuntuu toimivan) tai rauhallisesti liikutellen. Kun hiljenee, niin käsi pois, että oppii itse nukahtamaan.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Olen kyllä hienosti antanut itse nukahtaa uudelleen. Viime yönä jo yhdeltä ähisi jotain, mutta annoin olla kun ei ollut selvä nälkä. Siihen nukahti ja sama kävi yksi ilta kun olin juuri puoli tuntia sitten saanut nukkumaan hän heräsi ja odottelin vaan kiltisti olkkarissa että nukahtaa uudestaan. :) en kyllä joka inahduksesta ole koskaan reagoinut.