Vauva-arkea

Meilla taustamoly rauhoittaa vauvaa. Esimerkiksi heti kun on vieraita kylassa, vauva nukahtaa heti. Nyt opetellaan nukkumaan aamupaivaunia omassa sangyssa omatahtisesti. Reilun tunnin kavin laittamassa tuttia suuhun, ennen kuin tajusin laittaa radion paalla ja sinnehan han sammahti. Pidan hollanninkielista radiota paalla, jos sita kuuntelen, ja seuraan muutamia suomenkielisia sarjoja netista. Mieheni katsoo italiankielista tolloa vauvan kanssa ja yhdessa katsotaan englanninkielisia elokuvia yleensa iltaimetyksen aikaan.

En mitenkaan erityisesti kiinnita huomiota aaniin, vaan vauva saa tottua normaalin elaman aaniin. Paivisin pidetaan aanta ja yolla ollaan hiljaa. :) Mutta yritan altistaa eri kielille passiivisesti jo nyt. :)
 
Noniin, lastenpolilla käyty. Silent refluksi diagnosoitiin ihan oireiden perusteella. Valitettavasti taitaa olla koliikkia myös ja erittäin ERITTÄIN herkkä vatsainen sekä ihoinen poika. Eli saatiin koko paketti. Nyt sitten ennen ruokailua maidon sakeuttajaa ja ruokailun jälkeen Gavisconia (närästyslääkettä), paljon pystyasentoa ja keinoja selviytyä. Lääkkeestä ja sakeuttajasta voi olla apua... tai sitten ei. Pari viikkoa nyt katsellaan auttaako yhtään. Tammikuussa joka tapauksessa kontrolli.

Lääkäri painotti äidin levon tärkeyttä. Kannusti ottamaan korvikkeen rintaruokinnan rinnalle, jotta voin nukkua joskus yön kokonaan (en ehdi pumppailemaan tarpeeksi). Ja muutenkin sanoi ymmärtävänsä kuinka haastavalta imetys voi tuntua tässä tilanteessa. Kuitenkin aion vielä jatkaa imetystä, jos menee ihan hulinaksi niin pitää miettiä sitten. Kokeillaan nyt rinnalle NAN ha -korviketta.

Varsinaista allergiaa lääkäri ei lähtenyt vielä miettimään. Maitoallergiasta oli sitä mieltä että kakka olisi aivan vihreää limaa jos maito olisi syypää ongelmiin. Antibioottikuurin kesken jättäminen oli kuulemma hyvä asia.

Phuuuuhhh... muuten tilanne on se, että yleensä helpottaa n. 3kk iässä molemmat, refluksi ja koliikki. Eli voimia äidille jostain kaivamaan. Nyt sitten opetellaan elämään sakeuttajien ja närästyslääkkeiden ja kohoasentojen kanssa. Mutta jatketaan itkua ja huutoa ristiäiset, joulut, uudetvuodet.... Kyllä on kyynel äidinkin silmässä herkästi.

Vaan onneksi ei mitään vakavaa ole. Painokin viikossa 300g noussut ja pituutta tullut 1,5cm. Kyllä tämä tästä. Auringon on pakko ruveta paistamaan tähänkin risukasaan vielä.

Ja meillä on telkkari auki aamusta iltaan :) Yöllä on hiljaista. Ja kun poika nukkuu päivisin ulkona, siellä on välillä vaikka minkälaista traktorin ja kauvurin jylinää (maalla kun asumme).
 
Ihanaa Triina, että oli ymmärtäväinen lääkäri, ja saitte vaivoille jonkinlaisen diagnoosin ja ehkä jotain apuakin. Ja tosiaan, yritä jaksaa ajatella, että parin kuukauden sisällä elämä alkaa varmasti helpottua! :)
 
Meillä huutaa telkkari ja musiikki aamusta nukkumaan menoon asti, pojuki välillä saattaa "kattoa" telkkaria kun on sylissä tai sitterissä.. Tuskin sen silmät kieroon menee niinku äiti sanoo :D
Hyvä triina että saitte jonku diagnoosin, jospa se teidän elämä nyt alkais helpottaa! :)
 
Mun mielestä olisi kätevää, jos raskausaikana kasvaisi naiselle yksi ylimääräinen käsivarsi. Sillä vois pitää lasta sylissä rintaa vasten ja kahdella muulla kädellä vapaasti vaikka tehdä voileivät samanaikaisesti.
 
Maalaankohan piruja seinille, mutta 9 viikkoa taynna ja elama tuntuu jotenkin helpommalta. Ei nyt silla, etta olisi toooosi vaikeaa ollutkaan, haastavaa kylla, joo. Nyt tuntuu, etta homma alkaa olla hallinnassa paremmin, kavin joululahjaostoksilla vauvan kanssa ja putkeen meni! Ymmarran vauvaa paremmin ja elamassa on jonkunlainen (epasaannollinen) rytmi. Vauva ei myoskaan itke laheskaan yhta paljon kuin aiemmin. Kanisee kylla, mutta itkupotkuraivareita ei ole ollut pariin paivaan (!). Etta toivoa on!

Triina, superpaljon tsemppia sinne! Paiva kerrallaan. :)

EDIT: Mina kavin lahikampaajalla ja sovin kaksiosaisen kampaaja-ajan, ensimmaisella leikattiin ja toisella varjattiin. Valissa ehti sopivasti lounaalle ja imettamaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Me käytiin tänään ensimmäistä kertaa vyöhyketerapiassa noiden vatsanväänteiden vuoksi. Jännityksellä odotetaan vaikutusta, huusi kuin päätä leikattaisiin kun vyöhyketerapia oli lopuillaan...
 
Mä kävin kampaajalla kun vauva oli palttiarallaa kolmeviikkoinen. Pärjäsivät isin kanssa hyvin kotona. Meni koko reissussa n. 3,5h. Pumppasin maitoa ja mies antoi pullolla. Vaikka periaatteessa vauva olis kyllä pärjänny ilmankin sen ajan. Kuitenkin oli itkukohtauksen varulta jääkaapissa ja käytettyä tuli.
 
Minä myös kävin kampaajalla kun vauva oli kuukauden ikäinen. Siellä viivähti kolme tuntia ja hyvin myös meillä mies oli pärjännyt pienen kanssa sen ajan.
 
Hyvä kuulla teidän käytäntöjä noiden töllöjen suhteen tai taustahälinän. Yksi neuvolatäti vaan painotti, että esim. tv:tä ei saisi pitää päällä ollenkaan, ettei lapsi altistu liiaksi ärsykkeille. Pidin tuota ohjeistusta hieman outona. Ihanko hiljaisuudessa sitä pitäis olla...

Mä oon nyt ollut pojasta erossa yhteensä ehkä 10 tuntia, kahdesti käynyt kaupoilla ja kahdesti kahvilla ilman pientä. Napanuora tuntuu olevan ainakin äidillä vielä tiukasti kiinni, sillä isä ja poika on pärjännyt paremmin kuin hyvin, kun oon ollut muualla. Nyt pe ois sitten pikkujoulut (duunin, jossa en ees oo enää, mut sain kutsun :) ) ja mies ehdottomasti vaatii, että menen. Joten kai mä meen... en siis oo mitään kaatokännejä vetämässä, lähinnä joulupöydän ruoka-antimia kalastelemaan ja haistelemaan, josko ottaisivat minut kesäksi taas hommailee - vaikka osa-aikasta viikkoo. Sais vähän harjoitusta ennen ku palaa taasen koulunpenkille. Huoh, kuulostaa vaan niin nihkeeltä, kun poika ois puolvuotta ja opettelee uutta, ite hikoilen labrassa tutkimassa vainajanäytteitä, noh täytyy miettiä :D

Triina, hyvä että saitte vastauksia. Varmasti helpompi jaksaa itkuja, kun tietää, mistä kyse ja ettei mitään kuoleman vakavaa ollut. Jaksamista! Ja niin, toivotaan, että lääkkeistä on apua pahimpaan.
 
Meillä oli eilen tosi rauhallista. Huutoitkua ei ollenkaan. Olimme miehen kanssa aivan hämmentyneitä ja onnesta soikeina tuijotimme tyytyväistä poikaamme pinnasängyssä mobilea ihmettelemässä. Tiedämme että refluksi on vaihteleva vaiva, joka aiheuttaa hirveästi oireita ja voi olla toisina päivinä tosi hyvässä tilassa ja toisina ihan hirveän huonona. Joka tapauksessa kun eilen katsoin poikaani, jota ei kerrankin sattunut mihinkään, sydämeni ja sieluni sai hetken rauhan. Heti tietysti myös syyllistin itseäni, olisinko voinut jo aiemmin tarttua tähän?

Yö oli vähän hankala. Poika nukkui yhden 4h pätkän ja muuten kitisi ja ähisi lyhyitä torkkuja ottaen. Mutta minäkin sain nukuttua sen 4h pitkästä aikaa.

Paljon on opittavaa ja tutkittavaa meillä tämän refluksin osalta, mutta jospa elämä muuttuisi edes himpun verran helpommaksi nyt.... ihan vähän uskallan jo olla toiveikas.

Mitä tahansa refluksista tiedättekin niin kaikki vinkit otan vastaan. Sänkyä meillä on kohotettu ja ruokailujen jälkeen pidetään poikaa pystyasennossa väh. 30 min. Makuultaan ei oikeastaan viihdykään.
 
Hienoa, etta ratkaisuista oli jo nyt heti apua, Triina! :) Tuo syyllisyys on kylla paha ja siihen on niin helppo langeta, mutta nopeastihan sina vaivaan tartuitkin ja parhaasi teit! Se on aina niin paljon helpompaa loytaa ratkaisuja ja parjata itseaan jalkiviisaasti sitten, kun jo tietaa missa vika ja mita tekee. Uusien asioiden kohtaaminen ja ongelmanratkaisu on paljon hitaampaa, kun ei tieda viela mita tekee. :) Niinhan sita sanotaan, etta esikoisen kanssa tehdaan kaikki virheet, mutta seuraavalla kerralla - jos sellainen suodaan - ollaan viisaampia. :)

Huumorilla hoystettyna kevennyksena: Naureskeltiin perheellisten kavereitten kanssa, etta vauva-arki tuo elamaan uusia ulottuvuuksia. Jos aiemmin esimerkiksi valitti vasysta, oli ehka nukkunut vain kuusi tai seitseman tuntia yossa putkeen, nyt tuosta unimaarasta myisi vaikka talonsa. ;) Tai jos luuli tietavansa, mita onni on, ei osannut aavistaakaan, miten tuhatkertaisesti sita tuntisi oman vauvansa kanssa. :) Ihan kuin olisi uusi tunneskaala avautunut vauvan myota. :)

Omat kuulumiset voi tiivistaa yhteen sanaan: Vasymysdarra. Alussa pystyin nukkumaan, miten pain vain, koska olin niin vasynyt. Nyt vasya on kertynyt pari kuukautta ja olen ylivasynyt, joten lepaaminen on vaikeampaa. Normaalistihan sita vain nukkuisi yhden pidemman yon ja homma olisi silla selva. :) Olo on kuin pikkutunneille venahtaneen baari-illan jalkeisena paivana, paata sarkee ja tekee mieli rasvaista ruokaa ja sokerilla kyllastettyja herkkuja. Mutta ainoa baari, jonka olen nahnyt, on oma maitobaari. :D
 
Ihana kuulla Triina, että on parempaa. Hetkellistä tai ei, niin siitä on syytä iloita. :)

Noista kampaajista ja muista omista menoista... Meillä ei tyttö ole kertaakaan vielä saanut pullosta mitään, niin miehen hoiviin ei voi koko ajaksi jättää... Ja syömisvälit on meillä edelleen ihan mitä sattuu tunnin ja neljän tunnin välillä. Ehkä pitää vaan se pullo alkaa harjoitella, ja pumppaus...?
 
Omena, mäkin vasta suunnittelen omia menoja ja poika on sunnuntaina kuusiviikkoinen. Meillä pullo kyllä kelpaa ja pumppailenkin suht paljon, mutta kaikkien muiden haasteiden lisäksi syömisvölit ovat meilläkin olleet ihan mitä sattuu. Lisäksi minä en ole osannut arvioida kuinka paljon poika tarvitsee ruokaa... että paljonko isukilla pitää olla pullossa tarjottavaa.

Nyt toivoisin pääseväni kampaajalle ennen ristiäisiä. Mutta en tiedä saanko mistään varattua aikaa niin, että hoitaja järjestyy vaaville.
 
Libra tuttu tunne, myisin vaikka taloni, jos mulla sellainen edes olisi.. ;) Oonkin miettinyt että onko kyse tuosta väsymyksen määrästä vai siitä, että arki on astunut kehiin. Aiemmin kun oli väsyttänyt itsensä pitkässä työputkessa, pystyi miettimään, että enää kolme päivää ja sitten on vapaata ja voi nukkua. Eipä ajatella enää.. Ja tuo yhdistettynä näihin kaikkiin hormoneihin tekee elämästä välillä kovinkin mielenkiintoista kun itku meinaa tulla silloinkin kun voileipä tippuu lattialle. :D
 
Nyyh, mun pienellä on silmätulehdus :( On muuten ihan pikkusen haastavaa laittaa silmätippoja kuukauden ikäiselle!
 
Voi ei, onneksi paranee melkoisen nopeasti! Uskon, et on tippojen laitto haastavaa. Itellä d-tipatkin menee pitkin poskia kun yritän suuhun tähdätä. :D

Meidän typy se tahtoo nukkua vaan sylissä, etenki päivisin. Illalla vieressä suostuu nukkumaan, nukkuki isin kanssa sohvalla viimeyönä n. 5 tuntia ja nukuin yksin sängyssä tuon ajan :eek:
Masuvaivoja on, mut niitä taitaa olla jokaisella. Kuplastop näyttäis vähän auttavan..

Röyhtäseekö teidän vaavit joka syötön jälkeen ja kuinka pitkään röyhtäytätte? En tiiä laitanko makuulleen liian pian ku aina ei röyhty tuu. Ja sit kuitenki paukutellaan paljon.. :confused:
 
Meillä ei röyhtäisyä tule aina ja yöllä en edes röyhtäytä syötön jälkeen koska vaavi nukahtaa aina uudelleen tissiä syödessään. Siitä vain nostan takas sänkyynsä. Piereskelyä on meillä aina aamuisin mutta eipä se haittaa kun nukkuu vielä toistaiseksi yönsä hyvin ja saa pierut itse tulemaan.

Tuosta pulloon harjoittelemisesta. Suosittelen kyllä antamaan jo joitakin kertoja vaikkei menoja olisikaan. Silloin ainakin tietää, onnistuuko ja voiko menoja suunnitella. Isä muuten loistaa kuin Naantalin aurinko, kun saa ruokkia lastansa :)

Minäkään en tiedä, paljonko vauva rinnasta aina kerralla saa ruokaa mutta pumppaan sellaisen satsin, että siitä voi antaa pariin-kolmeen otteeseen jos on koko illan meno tms. Olen myös tasaisin väliajoin pumpannut maitoa pakkaseen eli sieltä löytyy vielä hätävara.

Ei se vauvan kasvu yhteen iltaan/menoon tyssää vaikka ei ruokaa saisikaan pullosta ihan niin paljon kuin tissistä. Sitten tankkaa kunnolla lisää kun äippä tulee kotiin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top