Vauva-arkea

Kyllä uskon, että voi olla äidin kaipuuta. Vauva tuntee äitinsä jo tuoksusta joten isän syli ei välttämättä aina kelpaa. Vauva on tottunut rauhoittumaan ja tuntemaan turvallisuutta äitinsä sylissä vaikka isän sylikin on tärkeä.
 
Vauva oppii tuntemaan äidin äänen jo kohdussa, että kyllä saattaa hätä tulla jos äiti "häviää". Sikisihän puhutaan, että vauva voi olla erossa äidistään niin monta tuntia kuinka monta kuukautta on ja niin monta yötä kuinka monta vuotta on. Eli kolme kuinen voi olla äidistään erossa kolme tuntia ja yksivuotias yhden yön. (Itse en ole tätä kirjaimellisesti noudattanut), mutta se antaa kieltämättä hyvän kuvan siitä kuinka paljon vastasyntyt äitinsä seuraa kaipaa. ;)
 
Meillä on aivan sama homma - tunnin poissaolo johtaa lohduttomaan itkuun, johon vain äiti auttaa. Paitsi jos tyllerö nukkuu koko tunnin. Kävi kyllä niiiin pikkuista sääliksi ja pisti sydämeen, kun palasin siihen itkuun. Raukkanen.
 
Musta taas tuntuu, että meillä rauhoitutaan vähintään yhtä hyvin isinkin syliin.

Rakas ja tärkeä tuo pienoinen on ollut alusta saakka, mutta tänään huomasin ultimaattisen rakkauden syttyneen. En olisi tahtonut laittaa poikaa nukkumaan, kun päivä tuntui kuluneen aivan liian nopeasti ja olisi vielä halunnut vaikka vain tuijottaa toista. <3
 
Keskustelimme eilen miehen kanssa pitkåän. Hän sai pojan nukahtamaan iltatorkuille, joten pääsimme yhdessä saunaan. Mies oli koko illan oikeastaan pojan hoitovastuussa ja poika itki tapansa mukaan kaiken hereillä olonsa ajan. Mies kannusti minua tosi paljon ja taisi nyt vasta tajuta kuinka rankkaa poikamme hoitaminen onkaan. Oloni ei ehkä ole toiveikkaampi mutta ainakaan ei tunni niin yksinäiseltä.

Tänään on neuvola, pääsee kuulemaan kuinka poika on kasvanut!
 
Voi elämä, tän hissiremontin kanssa... just tässä kerroksessa vielä tänä aamuna (seiskasta eteenpäin), ihan järkyttävä pauke! Ei tunnu poikaa haittaavan, mut säikähtelee kun alkaa poraaminen. Tää on ihan kamalaa!!! Vaikeuttaa liikkumista ja vaunut pitää pitää kellarissa (ja siis tosi haasteellista tuolla rapussa kierreportaita lampsiessa, vauva ja muut tavarat kainalossa)... Noh ei muuta ku 4 vkoa vielä edessä.
 
Meillä huudettiin 2 viikkoa aina tunnin ajan heti syönnin jälkeen. Vauvamme on pääsääntöisesti korvikkeella ja imetin aina ennen pulloa, mutta omaa maitoa tuli n. 10 ml ja korviketta meni päälle 100 ml, eli tissi ei pojalle riittänyt. Huuto loppui kuin seinään sunnuntaina, kun mieheni oli kerennyt pullon tökätä pojalle suuhun, kun vielä ruokaa uuniin laitoin. En kerennyt siis imettämään.

Luulimme koko ajan, että huudon syynä oli vääränlainen korvike tai maitoallergia tms Ja tästä syystä nyt on siis kokeilussa 4. Korvike (nutrilon ha). Ja vielä mitä, oma tissimaito! Imettäminen loppui meiltä siihen, nähtävästi viljat tai maitotuotteet omassa ruokavaliossani allergisoivat poikaa. Poikamme hymyili ensimmäistä kertaa sunnuntaina, kun sylissä seurusteli (siis nyt 1kk vanha) :) Tsemppiä Triina! Minä olen useamman kerran pojan kanssa pirttiä ympäri kävellessäni ja rauhoitellessani itkeä tihrustanut, kun haluaisin niin helpottaa pojan oloa.
 
Nutrilon on ♡
B:lle ei käynyt Tuuti,Tutteli eikä NAN.. Neuvola suositteli Nutrilon omneoo. Hyvästi pulauttelut ja kakka vaivat :)
Nyt on sama kokeilussa A:llekin.

Sama se on lämmittääkö mikrossa maitoo vai valmiiks keitettyä vettä :)
 
No hyvä tietää että luultavasti äidin kaipuuta se pienoisen huuto sitten on ollut. Ei ole isin otteissa siis mitään vikaa :) Toisaalta ihana huomata että sitä on pienelle jo niin täkeä, että itku tulee jos äiti ei ole lähellä <3 Ollaan yritetty nyt sitä että isi hoitaisi aktiivisemmin jotta vauva tottuisi häneen vieläkin enemmän, mutta onkohan siitä mitään hyötyä..eihän isistä äitiä sa tekemälläkään :D

Täytynee yrittää saada poitsu aina unille ennen kun lähden asioille niin jos hän ei ehtisi huomata poissaoloani.
 
Meilla mieheni hoitaa pikkuista paljon ja pitaa sylissaan, mutta joskus vain aiti auttaa. :) Tosin joskus minusta tuntuu, etta han itkee myos isan peraan, kun olen yksin kotona ja mikaan ei auta. Sitten kun mieheni tulee kotiin, vauva rauhoittuu. Lieneeko sattumaa. :)
 
Kävin äsken lähikaupassa yksinäni :) . Mies oli nukkuvan vauvan kanssa, just imetetty vähän. Koitin olla nopea. Heräsihän poika muutaman minuutin kuluttua tulostani ja halusi huomiotani.

Mies tekee kaikkea, vaihtaa vaippoja, puhdistaa napaa ja keittää rintakumeja ym pitää niiden hygieenisyydestä tarkkaa huolta, tarkempaa kuin minä, joka olen vähän huithapeli enkä ajattele pöpöjä niin paljon.
Hän huolehtii syömisestäni, tekee mulle aamupalan ja ruokaa, palvelee muuten.

Vauvan kanssa on mun mielestä helppo olla kotona, vaik on kiinni vauvassa kaikilla tavoin ja huolii että kaikki on hyvin hällä. Sairaalassa oli niin hektistä ja avutonta, ei ole kauhean kiva lasku vauvan kanssa olemiseen mun mielestä..
 
Käytiin siis ekassa rokotuksessa ja tällaista huutoa ei tässä talossa olekaan ennen nähty. OMG että sattuu itsenikin, kun tuota vauvaa katselee. Sielua riipii tuollainen huuto. Jos voisin, ottaisin nuo kivut itselleni.

Että kannattaa henkisesti varautua, että näinkin voi käydä. Minulle tämä tuli puun takaa, vaikka tietenkin siitä mainittiin, en todellakaan ajatellut, että se näin kipeää tekisi. Tulee olemaan pitkä 24-tuntinen, jos se näin menee.
 
Libra: Minkä rokotteen saitte? Parasetamolia tai ibuprofeenia (suppo) voi antaa ohjeen mukaan vauvalle jos kovin kivuliaalta vaikuttaa. Tsempit Libra!

Täytyykin muistaa varata niitä suppoja taas jos vauva kiukustuu rokotteista. Esikoinen muistaakseni reagoi juuri rotarokotteeseen (Rotateq). Rokotteethan sisältävät monesti heikennettyä taudinaiheuttajaa, joten oireilua niihin voi hyvinkin tulla ja monesti tuleekin..
 
Libra, todellakin tiedän miten itku voi repiä sielua! Toivottavasti pienellä helpottaa, laita suppo! Pian tuo menee ohi. Mutta varmana inhottavaa :(

Meillä on huudettu tänään vähän vähemmän, mutta huudettu silti. Supon laitoin kipuun, en vaan meinaa osata sitä laittaa, hirmu säätöä. Nyt pikkumies nukkuu tässä sylissä. Kohta voisi laittaa kylvyn valmiiksi ja vähän kylvettää pientä sairastajaa ennen yöunia.

Juttelin kahden serkkuni kanssa, heidän nuorimmaisensa ovat olleet koliikkivauvoja. Lisäksi minä, mieheni ja meidän veljet on kärsitty koliikista vauvoina. Joten... saatoinko edes unelmoida että meidän vauvamme ei olisi koliikkinen?

Mutta, tämä pieni ihminen on juuri meille täydellinen ❤️ Olen niin täynnä rakkautta.
 
Triina sä oot kyllä jotenkin niin vahvan oloinen nainen! Rankkaa varmasti on, mutta silti jokaisessa sun viestissä on jotain positiivista! :)
 
Koko minun raskaaksi tuleminen ei pitänyt olla mahdollista. Siksi tämä pikkumies on ihan ihmemies. Ja suurin unelmani. Ehkä siksi uskon, että kaikella on jokin tarkoitus. Tämä vaikea alku on ehkä tarkoitettu vahvistamaan meitä perheenä. Tai ehkä tämä on lupaus helpommasta jatkosta?

Vastavirrassa, kiitos kauniista sanoista. Aikamoiseksi voimanlähteeksi tämä foorumi minulle muodostunut!
 
Helpottaa varmana! Ja kyse kuitenkin vain allergiasta, korvatulehduksesta ja koliikista. Ei mistään vakavasta. Äiti käy autopilotilla, se lienee vakavin oire näistä :D
 
Triina, ajattelin sinua ja lahetin telepaattisia voimahaleja suuntaasi kirkuvaa vauvaa kannellessani. Itkeva lapsi on kamalaa kuunneltavaa, varsinkin kun itku on selvasti kivusta johtuvaa eikä sille voi mitään. Onneksi se meni ohi.

Joku täällä kirjoittikin jo, että on aivan rakastunut vauvaansa uudella tavalla. Niin minäkin! Jotenkin tällä viikolla on tullut entistäkin syvempi rakkaus lapseen, sellainen etten hennoisi millään laskea pois sylistä edes sekunniksi, ja kun menen kauppaan, minulla on jo lähtiessä ikävä vauvaa. Hän on vaan niiiiiiiiin koko maailman ihanin ja rakkain. :) <3
 
Mäkin saan aina Triinan viesteistä lohtua, muistan aina, et ei itkut sun muut ikuisesti kestä. Ja että pitää nauttia tosta rakkaasta pienestä ihmisestä <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top