RonjaM: Kuulostaa tosi tutulta! Tosin meillä poika nukku aluks vaunuissa kuin enkeli. Vetelin kepeesti parin tunnin lenkkejä. No siitä oliki sit kova pudotus maan pinnalle, kun noin parin kk:n iässä loppu nukkumiset kun seinään. Saattoi nukkua max 20 min lenkin alusta, jonka jälkeen alko älytön huuto. Ihan naama sinisenä, kun päätä leikkatais irti. Siihen ei auttanut muu, kun tissi, vaikka ei mitenkään voinu olla nälkää (kyllä kotona pärjäs parikin tuntia ilman tissiä). Tätä jatku ja jatku, eli päivästä ei ollu kiinni. Lopulta en viittiny enää lähtee ku tohon ihan lähelle, ettei tarvi huudattaa kauaa ja ettei tarvi tien poskessa imettää (vaikka siis sitäkin tein). Sitten keksittiin taitella peitto vaunujen kovan kopan pääpuolen alle. Silleen saa pääpuolta reilusti koholle. Sen jälkeen tilanne on vähän parantunut. Enää ei tule sellaista huutoa, vaikka poika heräisikin kesken lenkin. Viihtyy sitten maisemia katsellen loppumatkan. Tosin itkujen vähänemiseen saattaa olla vaikutusta myös ilmojen viilenemisellä. Pikkuhiljaa olen taas uskaltanut pidentää lenkkejä noin tuntiin ja varttiin :) Vaunujen kanssa kävely kun on nyt vielä ainoo liikunta, jota voin harrastaa, niin pidän siitä kynsin hampain kiinni!