Vastoinkäymisten jälkeen raskaana

[Marsi]

Meillä oli kanssa ajatus, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. En halunnut stressata mitenkään asiaa suuremmin ja olen aina ajatellut, että jos en omia lapsia saisi niin sitten annettaisiin koti jollekin lapselle joka sitä tarvitsee. Mies on adoptiolapsi, joten olisi ollut jotenkin helppo jatkumo meille. Lapsettomuushoidot ovat tuntuneet aina vieraalta ajatukselta minulle ja miehelleni joten niihin emme olisi lähteneet. Toki olisimme tutkituttaneet itsemme, että mistä voisi johtua, mutta muuten olisi saanut jäädä asia siihen.

Nyt kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen se oma on tulossa.. :D Miehelläni todettiin suurinpiirtein ehkäisyn lopettamisen aikoihin erittäin vaikea kilpirauhasen vajaatoiminta ja hänen kilpirauhasarvonsa olivat mitä sattuu.. Kun arvot alkoivat vihdoin yli vuoden lääkityksen jälkeen normalisoitua niin ei mennyt aikaakaan, kun saimme ensimmäisen haamuviivan raskaustestiin. Olemme päätelleet, että varmaankin tuo miehen sairaus on ollut osasyyllisenä siihen, ettei mitään tapahtunut vähään aikaan.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja kyllä ne liikkeetkin sieltä tulee. Minulla ekat liikkeet jo viikolla 14.. :D Istukka takana, joten hyvin tuntuu pienet hipaisut. Ei niinkään itse liikkeellä ollessani, mutta heti kun makaan selälläni niin möyrintä alkaa. Tuntuu kuin mahani olisi kultakalan malja, jossa kala uiskentelee välillä hipaisten maljan reunaa evillään.. :D

 

[Menna]

Nyt kun olen päässyt raskauden puolivälin yli, annoin taas itselleni luvan ajatella aikaa ennen raskautta. No, jostain ihmeen päähänpistosta kuuntelin äsken Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan -kappaleen. Miksi se piti kuunnella töissä: melkein heti ensimmäisistä sanoista pillahdin itkuun! Sanat olivat jotenkin niin kauhean osuvat ja toivat mieleen pitkän ja raskaan yrittämisajan.

Uskon, että koko loppuelämän mielen sopukoissa säilyy muisto niistä tunteista, joita koki silloin yrittäessä ja epäonnistuessa. Toivon, että jatkossa saan sen käännettyä voimavaraksi, nyt vielä tekee kipeää. Onneksi mahasta muistutetaan päivittäin, että äiti täällä ollaan!

 

[Klaara]

Menna: Onhan tätä ihanaa raskausasiaa edelleen vaikea uskoa todeksi. Nyt kun vauva potkii päivittäin niin siitä saa konkreettisen muistutuksen. Maha on sen verran pieni, että se ei sillä tavalla vielä asiasta koko ajan muistuta.

Meillä vauva sai alkunsa heti kun opittiin löytämään ovulaation oikea ajankohta ovulaatiotikun avulla, mutta olimme molemmat hyvin epävarmoja siitä tullaanko me koskaan saamaan lasta. Tämä johtui varmasti suurelta osin siitä, että tavattiin vasta 34-vuotiaina. Ja siinä vaiheessa naisen hedelmällisyys ei ole enää huipussaan. Kyllä plussauutinen oli meille molemmille uskomattoman ihan yllätys. Sain samana päivänä myös lottovoiton (10 euroa :) ) joten todellinen onnenpäivä se oli.

Muistan hyvin tuon mainitsemasi Wiskarin kappaleen ajalta ennen raskautta, mutta nyt sen sanat eivät enää pistä niin kovin korviin.

 

[Retrokki]

Menna: Itsellä sama juttu. Kyllä ne vaikeudet siellä alitajunnassa on ja pysyy... Vaikka nyt ollaan viikolla 21+2 ja eilisessä rakenneultrassa oli kaikki hyvin, niin siitä huolimatta pelko on kokoajan jollain määrin läsnä.

Itsellä on alkanut n. viikon olemaan kipeitä supistuksia ja voitte vain kuvitella, miten paljon tämä lisää pelkoa ja ahdistusta :s Tarkistuksessa viime viikon perjantaina paikat olivat kuitenkin hyvin kiinni ja olen nyt ollut sairaslomalla 6 päivää. Huomenna pitäisi taas mennä töihin ja pelottaa jo valmiiksi. Lääkäri ultrassa sanoi, että minulla saattaa olla normaalia supistelevampi kohtu ja jos nyt näillä supistuksilla ei ole paikat muuttunut niin ei muutakun töihin. Asia ahdistaa todella valtavasti ja on kyllä henkisesti rankkaa. Teen tosiaan fyysistä työtä kun olen isossa vaateketjussa töissä eli koko päivä seisotaan, kävellään, nostellaan raskaita vaatelaatikoita, kumarrellaan ja kurotellaan. Supistukset tosiaan alkoivat tämmöisen normaalin työpäivän aikana ja olivat kaksi seuraavaa vapaapäivääkin voimakkaita. Nyt ollut paremmin kun saanut kotona rauhassa olla ja istahtaa tai köllähtää supistuksen tullessa. Töihin kun menen niin ei puhettakaan että voisi johonkin takamuksensa laskea edes hetkeksi. Ensi viikolla on neuvola jossa aijon kyllä ottaa asian puheeksi sillä tunne viidennestä epäonnistumisesta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle. Kiitos ja anteeksi pitkästä vuodatuksesta

 

[elenna]

Voi Retrokki Puhu vaan neuvolassa asiasta ja myös tuosta puolesta, että tilanne ahdistaa... minusta sekin on yksi peruste sairaslomalle... se olisi kyllä henkisesti todella tärkeää, että saisi levähtää jos tulee supistuksia. Ja jos sinulla on kerran lepo auttanut niihin, niin miksi sitten aiheuttaa niitä varta vasten töissä... Hieno juttu että sinulla oli kuitenkin paikat pysyneet kiinni.

Mulla on myös viime päivinä taas tullut helposti keskenmeno mieleen...ei nuo ajatukset nyt häiritsevää luokkaa ole, mutta heti jos on esim. jotain vaivoja niin pitää käydä vähän läpi sitä, että ei tämä nyt kesken mene. Ehkä nuo ajatukset tulee siitäkin kun ylitin nyt maagisen 22 viikon rajan, eli jatkossa keskenmeno ei ole keskenmeno vaan kohtukuolema tms. Minusta oli kylläkin hienoa päästä sen yli. Nyt kohta ollaankin sellaisilla viikoilla, että vauvoilla on jo pieniä selviytymisen mahdollisuuksia, jos syntyvät etuajassa :)

Tsemppiä kaikille! Onneksi kaikilla tuntuu menevän ihan hyvin kuitenkin, ettei ole mitään kovin "pahoja merkkejä", että eiköhän tässä päästä eteenpäin :)

 

[Menna]

Olette te kyllä kaikki tosi ihania! Aina huojentaa mieltä, kun löytyy samanlaisia asioita läpikäyneitä. Ja kaikesta tuntuu olevan helppo puhua :)