Vastoinkäymisten jälkeen raskaana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elenna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
elenna

elenna

Sukkela juttelija
Hei, täällä on varmaan joitain muitakin kuin minä, joilla raskaaksi tuleminen ei onnistunut niin helposti ja nopeasti tai joilla edellinen raskaus päättyi keskenmenoon. Miltä teistä tuntuu olla nyt raskaana?

Me ollaan koettu hieman molempia, eli edellinen raskaus havaittiin keskeytyneeksi rv7+0 ja kumpikaan raskaus ei ihan heti alkanut. Ekaan meni pillerien lopettamisesta 11 kierrosta, toiseen keskenmenosta fyysisen toipumisen jälkeen 5 kierrosta ja koko hässäkkään aikaa kului 1v 5kk. Tässä uuden raskauden alussa nää tapahtumat tietysti vaikuttavat vielä paljon ajatuksiin ja tulee vertailtua tätä ja viime raskautta. Kuitenkaan en haluaisi noissa muissa keskusteluissa koko ajan puhua keskenmenosta ja pelotella kaikkia muita, jotka eivät sellaista ole kokeneet tai pahemmin joutuneet miettimään. Olisi kiva kuulla, miltä teistä muista tuntuu, jotka ootte jotain vastaavia vaiheita kokeneet? Siis joko yrittäneet pidempään tai kokeneet keskenmenon.
 
Mä olen kokenut keskenmenon sekä ns kemiallisen raskauden. Helposti en ole raskaaksi tullut vaikka lapsia onkin jo kolme.
En siis ehkä osaa samaistua sellaisen tilanteeseen , jolla eka lapsi kyseessä. Mutta hengessä olen ja tukena :)
 
Meillä kans yritystä takana noin kaks vuotta. Oltiin just pääsemässä lopultaki lapsettomuushoitoihin, näytteet oli viety labraan viikko ennen joulua, ja uutena vuotena sain terveyskeskus päivystyksessä kuulla olevani raskaana.

E-pillereiden jälkeen joita tuli kait syötyä nelisen vuotta, meni kaikki kierrot sekasi, pahimillaan menkkoja ei tullu yli sataan päivään. Et yritäppä siinä sitten yrittää. Viime vuonna söin syksyyn asti, (puoli vuotta) Lugesteron nimistä lääkettä jolla yritettiin saada kiertoja kohilleen, ja kyl ne lääkkeiden aikana olikin kohillaan. Mut heti ku lääke loppu kierrot piteni ja sitten alkoki matka kohti tutkimuksia.
Ilmeisesti tieto siitä että pääsee tutkimuksiin ja mahd. hoitoihin laukas jonku stressipisteen ja raskaus alkoi. :) Tämä on siis todellakin ensimmäinen plussaus.
Lähipiirissä meillä on nyt ollut jo parit keskenmenot, niin kyllähän se itelläkin pelottaa että miten tässä käy. Mut hyvillä mielin ollaan liikenteessä, kun ainakin tietää että voi tulla raskaaksi.
Yritän olla stressaamatta liikaa mistään, nautin tästä raskaudesta joka hetki. Tätä on todella odotettu.
 
JonnaJaMasu, kiitos vastauksesta :) Ehkä se antaa hieman varmuutta, kun on aikaisemminkin onnistunut saamaan lapsia... ja kun tietää mitä on tekemässä. Vaikka onhan se yrittäminen varmaan silti yhtä turhauttavaa jos pitempään kestää. Minä en oikein tiedä mitään vauvoista, mutta sitten päätettiin miehen kanssa, että ilmankaan ei haluta jäädä. Vauvakuume tuli sitten siinä vaiheessa, kun sitä plussaa ei vaan alkanut kuulumaan! Minusta tuntuu, että nuo vaiheet on kuitenkin tehneet hyvää, ehkä olen nyt valmiimpi tähän raskauteen.

Hilutus, oikein erityispaljon onnea raskaudesta :) Mahtavaa, että plussa tuli sitten lopulta. Niinhän se pitääkin ajatella, että mahdollisimman rennoin mielin vaan eteenpäin :) Mulla kanssa ne e-pillerit taisi häiritä raskaaksi tulemista. Kierrot oli kyllä ihan ok, tai oikeestaan liiankin säännölliset. Sitten jälkeenpäin tajusin, että mulla meni ilmeisesti noin puoli vuotta, ennen kuin ovulaatiot alkoivat ollenkaan tapahtumaan. Sen jälkeen kun ne bongasin, tuli plussa viidennellä yrityksellä. Keskenmeno oli tietysti kurja, mutta minulle se oli kuitenkin helpompi vaihtoehto kuin se, että ei olisi plussan plussaa kuulunut yli vuoteen. Ainakin pystyin tulemaan raskaaksi, ja se toi kyllä uskoa seuraavaankin raskauteen. Moneen muuhun verrattuna meillä on toki ollut aika helppoa, mut silti tuli jo aika kauan yriteltyä. Teille oikein paljon tsemppiä tuleviin viikkoihin.

Minulla on myös aika hyvä olo tästä raskaudesta. Tää raskauden alku on ainakin mennyt ihan eri tyyliin kuin viimeksi, joten en usko nyt olevan tuulimunan kyseessä. Tänään on 5+0 ja viimeksi tuli ekat vuototipat 5+0 päivän aamuna (vaikka sieltä ei sitten muuta tullutkaan pitkään aikaan). Hieman jännitti siis tänä aamuna, mutta tähän mennessä ei ole tullut mitään. Vuodothan ei välttämättä oo vaarallisia, mutta en minä niitä haluaisi nähdä. Mutta siis tuntuu kivalta kun on näkyvissä eroja siihen edelliseen raskauteen.

Olenkin tosi onnekas kun on aikaisemasta huolimmatta aika levollinen olo, eikä se uusi keskenmeno pelota kovin pahasti. Tuntuu vähän, kuin olisin nyt päässyt aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä. Eli pitää olla kiitollinen tästä, kun monilla keskenmenon kokeneilla taitaa olla sellainen ahdistava pelko mukana kaikki alkuviikot. Tietysti se välillä käy mielessä, että ei kai se vuoto ala nyt, kun mahassa on tuntemuksia, mutta niin varmaan kaikilla.

Toisaalta on kyllä myös vähän hämmentynyt olo. Parina päivänä olin kyllä tosi onnellinen, mutta muuten olo on aika tavallinen. Tyytyväinen kyllä, mutta jotenkin hieman kaipaan sitä onnenhuumaa, mikä ehkä ekassa raskaudessa oli. Ehkä tää alku on jo sen verran tuttua tavaraa... ja sitten toisaalta en oikein uskalla ajatella asioita kovin varmoina. Muutenkin tuntuu että yritän koko ajan vaan kovasti sisäistää tätä raskausasiaa, että olen raskaana ja meille mahdollisesti tulee vauva, mutta ei se oikein mene perille. Ehkä kun tosiaan näin ensiodottajana ei ole mitään hajuakaan, mitä kaikkea se vauva tarkoittaa. Mutta ehkäpä tyydyn nyt vaan olemaan tyytyväinen tästä raskaudesta ja odottelemaan rauhassa sitä ultraa. Ainakaan ei tarvitse sitä miettiä, että haluanko varmasti lapsen, se tuli ainakin ihan selväksi tuossa yrittelyaikana :)
 
Meillä on myös ollut hankaluuksia matkan varrella. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon raskausviikolla 7+3. Se oli aika kova takaisku. Olin sitä ennen yrittänyt monta vuotta vauvakuumeisena suostutella miestäni lisääntymään, mutta se vei aika kauan aikaa. Elokuussa meni toinen yritys kesken ennen kuin kunnolla pääsi edes alkuun. Syksy menikin sitten siinä ja tuossa. Onneksi nyt on jo tämä tilanne, että voi kirjoitella palstalle, jolla on otsikkona tietty kuukausi. Se tekee tästä jotenkin konkreettisempaa ja saa luottamaan siihen, että ehkä tällä kertaa päästään loppuun asti! Vielä ei ole oikein uskaltanut iloita kunnolla, vaan on aika varautunut olo.
 
Pahoittelut keskenmenoista Muisku :( Yhdestä sellaisesta tuntui jotenkin selviävän, mutta kahden jälkeen olisi varmaan takki aika tyhjä :( Mutta toivottavasti teillä nyt menee kaikki hyvin! Millä raskausviikoilla sinä nyt menet?

Kyllä minullakin taitaa olla niin, että nyt on vielä vähän vaikea iloita raskaudesta, kun ei uskalla pitää kaikkea niin varmana. Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!
 
Moi!

Minä oon näitä vastoinkäymisten jälkeen raskaana-tyyppejä kans. Viime vuosi oli rankka tällä osa-alueella. Maaliskuussa ensimmäisen kerran plussasin, kylläkin nopeasti yrityksen aloittamisen jälkeen, ja huhtikuun puolivälissä kärsin spontaanin keskenmenon, viikoilla 11+0, kun melkeen oltiin jo ehditty ns. turvallisemmille viikoille. Elokuussa testi näytti taas plussaa ja kun ensimmäisestä neuvolasta sain hienoisen tuhruttelun takia lähetteen ylimääräiseen kunnalliseen ultraan, niin siellä todettiin tuulimunaraskaudeksi. Syyskuun alussa kotona tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.

Nyt sitten taas uusi plussa ja toive ja luottamuskin, kaikesta huolimatta, on kova, että nyt päästäisiin maaliin asti ja saataiisiin syksyllä terve ihmislapsi syliin. Mutta sen nuo menetykset on tehneet, ettei näillä viikoilla uskalla vielä kovin paljon julistaa tulevasta lapsesta eikä ota mitään itsestäänselvänä. Ja toisaalta kun tämä alkuraskaus on tosiaan jo pariin otteeseen koettukin, niin ehkä kun pääsee niiden edellisten raskauksien päättymispäivien ohi, niin alkaa tulemaan uusia tuntemuksia ja tunteita. 

Samoin kuin elenna sanoin, itsekin olen silti iloinen siitä, että olen saanut tehdä positiivisia testejä, vaikka loppuun asti ne raskaudet eivät ole kestäneetkään. Minun kohdallani olisi varmaan ahdistanut enemmän se, jos plussia ei olisi kuulunut ollenkaan. Nyt olen tiennyt, että "osaan" tulla raskaaksi. Ja se ensimmäinen keskenmeno oli niin henkisesti kuin fyysisesti vaikeampi kuin se tuulimunaraskaus ja tyhjennys. Ensimmäinen tapahtui yllättäen, niin psyykkiseltä kannalta kuin myös spontaanisti ja siis myös sattui paljon enemmän. Jälkimmäinen, vaikka olikin shokki, oli kuitenkin helpompi käsitellä, ja ultran ja tyhjennyksen välissä oli viikko, jolloin ehti tottua asiaan ja sain vielä kunnon kipulääkkeet, niin että fyysisestikin se oli helpompaa.
 
Heippa. 

Täällä mamma jolla ei myöskään ole ollut helppoa.

pari vuotta yritystä -> keskenmeno -> uutta yritystä n. 3kk -> raskaus joka päättyi poikaan <3 -> n.3kk tuli plussa joka päätyi keskenmenoon -> uutta yritystä n. 7kk -> plussa, josta toivomme että pysyy mukana loppuun asti <3
 
Eli kesäkuussa 2010 aloitettiin yrittäminen=jätin e-pillerit pois viiden vuoden käytön jälkeen. Ei yhtään alkanutta raskautta ennen tämän päiväistä plussaa. Aika samanlainen tarina kuin Hilutus-nimimerkillä. Kierto heitellyt 17-83 päivän välillä. Nyt viimeiset kuukautiset olleet 4.12. Tänään siis kp53. Raskauden epäilen olevan nyt kuudennella viikolla. Laskettu aika ehkä syyskuun loppupuolella.. Kerittiin lähes vuosi käydä lapsettomuustutkimuksissa ja -hoidoissa. Söin varmaan 7 terolut-kuuria, clomifeneja, pistin menopuria ja irrotuksena pregnyliä. Mikään ei tuottanut tulosta. Lisäksi miehellä oli suuria ongelmia spermanäytteen antamisessa. Jäätiin joulukuun alussa tauolle hoidoista, kun alkoi käymään henkisesti liian raskaaksi. Nyt raskaus lähti yllättäen luomukierrosta! Sori pitkä sepustus, mutta en uskonut, että plussapäivä koskaan koittaa!!! <3>
 
Menna onnea raskaudesta! Hienoa kuulla että on muitakin jotka on samalla tavalla painiskelleet lapsiasioiden kanssa, vaikkakaan meillä ei hoitoihin asti ehditty.
Mut parempihan se on että luomuna tärppäs. Paljon tarrasukkia sun odotukseen ja onnea, muista nyt olla stressaamatta mistään, ja olla positiivinen :)
 
Meillä 2,5 vuotta "yrittämistä" takana. Ei olla kuitenkaan otettu mitään paineita, vauva tulee jos on tullakseen. Itselläni on monirakkulaiset munasarjat joten nyt raskaus tuli pienenä (iloisena) yllätyksenä, kuvittelin että vasta hoitojen kautta tulisin raskaaksi, jos silloinkaan. Sinällään hassu yhteensattuma, nyt viimeisen parin kk:n sisälllä ollaan otettu puheeksi mahdollisiin hoitoihin menemiset, selvitelty mistä saataisiin apua ja sitten yhtäkkiä tärppäs. Ehkä jotenkin keho tulkitsi sen niin että nyt on aika :)
 
Moi,

paljon onnea JonnaKKlle ja Mennalle raskautumisesta :) Hienoa, että vihdoinkin onnistui.

Ja onnittelut myöskin Kirppuli86lle, toivotaan kovasti, että tällä kertaa menee kaikki hyvin. Samoin kuten Eleanorallakin!

Me ollaan nyt päästy niin pitkälle, että nähtiin vauvanalku ja sydämensyke ultrassakin, viime torstaina. Oli huojentavaa. Sitten tuli kuitenkin hieman vuotoa seuraavana päivänä, ja vaikka uskon sen olevan vaaratonta ja tuosta ronkkimisesta johtuvaa, on silti jotenkin vaikea olla iloinen tästä raskaudesta ja pitää vieläkään sitä varmana. Siis olen tosi iloinen ja huojentunut, että viimeinkin ollaan näin pitkällä, kyllä, mutta ei vaan oikein tunnu siltä....tai siis ei tunnu juuri miltään. Edelleenkin sellainen odotteleva fiilis, ja vaikea sisäistää koko asiaa. Mutta ehkäpä se tästä vielä kirkastuu... :) Pääasia, että kaikki oli ultrassa hyvin.

Tsemppiä kaikille!
 
Yksi onni meidän matkassa ja toivottavasti nyt toinen onni :)

3 vuotta yritettiin ja 4 keskenmenoa sinä aikana. Viimeisin oli vielä niin että 12 viikolla selvisi että oli alkio kuollut ja lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin. Mutta niinpä tulin 5 kerran raskaaksi marraskuussa 2011. Tyttö syntyi 3.8.2012 ja nyt eilen plussattiin josko tulis pikkukakkonen. Mutta hiljaa hyvä tulee.
 
Onnea Heikku89 plussasta :) Toivotaan, että tällä kertaa menee taas kaikki hyvin. Teillä on ollut kyllä tosi rankka taival tuon ensimmäisen teossa :( Tsemppiä!

Täällä on alkanut tuntumaan aika vahvasti siltä, että tämä raskaus varmaan onnistuu. :) Se on tietysti kiva. En vaan jaksa oikein tuntea suurempaa iloa ja onnea sen johdosta, kun väsyttää niin kovasti koko ajan ja on huono olo. Mutta pääasia, että mahassa on kaikki hyvin tai oli ainakin viimeksi, kun katsottiin. Ehkäpä tässä vielä jossain vaiheessa vointikin kohenee ja mieliala piristyy :)
 
Nyt löysin itseni tännekkin :)

Me ollaan miehen kanssa yittäneet lasta 5-vuotta. yksi km takana ja hedelmöityshoitoja.  Eivät ole onnistuneet..

Nyt kävi pieni ihme ja tavallaan ilman hoitoja tulin raskaaksi. clomifen ja hedelmöitysmonitorin avulla... nyt rv 13+0.. On tämä ihmeellistä, mutta niin ihanaa <3   oksentaessakin on miettinyt, että miten tämä oksentaminenkin voi olla näin kivaa
 
Moikka! Meidänkin matkaan mahtunut vastoinkäymisiä v. -10 pillerien lopettamisen jälkeen. Yhteensä kolme keskenmenoa takana (tuulimuna, keskeytynyt keskenmeno ja kohdun ulkopuolinen raskaus, joten näistä riittää kokemusta). Nyt siis pisimmälle edennyt raskaus menossa, huomenna alkaisi toinen raskauskolmannes <3 Pariin otteeseen ollaan jo kuultu sydämensykkeet ja kerran nähty pienoinen ultran yhteydessä viikoilla 8+6. Tänään ultraan, pelko hiipii takaraivoon, mutta uskon, haluan uskoa sen olevan turhaa. Tsemppiä meille kaikille, muistetaan, että jokainen raskaus on uusi mahdollisuus :)!
 
Moi! Meitä on kyllä monta joilla ei ole ollut raskautuminen kovinkaan helppoa. Itse olen yksi niistä. Olemme mieheni kanssa olleet vuodesta -09 sitä mieltä, että vauva tulee jos tulee. Ensimmäisen kerran plussasin v. 2010 joka meni sponttaanisti kesken n. viikolla 6. Seuraava raskaus olikin tuulimuna joka lääkkeellisesti tyhjennettiin maaliskuussa 2011. Sen jälkeen oli vielä sponttaanit keskenmenot lokakuussa 2011 ja keväällä 2012.

Hoidoissa emme ole käyneet ja itse asiassa juuri ennen plussaamista puhuimme mieheni kanssa, että josko hakeutuisimme jonottamaan hoitoja.

Nyt viidennen kerran raskaana ja tämä on ensimmäinen näin pitkälle edennyt raskaus (raskausviikko 17). Tässä raskaudessa ensimmäisen kerran ollaan päästy ultraan asti ja kuultu sykkeet :) Kokoajan on kyllä pelko siitä, millon menee kesken ja ei pysty kyllä täysin iloitsemaankaan. Onneksi nyt ollaan jo pitkällä "turvallisilla viikoilla" ^^. Tässä olisi vielä 3 viikkoa rakenne ultraan ja edellisestä neuvolakäynnistä jo melko pitkä aika. Vielä kun ei liikkeitä tunne niin pelottaa, että onkohan kaikki hyvin ym. :s
 
Retrokki onneksi olkoon sinulle jo pitkälle edenneestä raskaudesta!

Minulla on koko tähän astisen raskauden aikana ollut päällimmäisenä tunteena epäusko. Siis, että voinko oikeasti olla raskaana. Edelleenkin vaikea käsittää tämä tila. Pikkuhiljaa on alkanut maha kasvaa, mutta mitään varmoja liikkeitä en ole tuntenut. Ajattelinkin, että onko teillä muilla vastaavaa? Olen miettinyt, että pitkähkö tulokseton yrittäminen on omalla kohdalla aiheuttanut tämän epäuskon. Odotan kovasti potkuja mahan sisältä, luulen että se viimein todellistaa odotuksen..
 
Elokuisista kirjoittelen. Ei kannata huolestua jos ei vielä tunne liikkeitä. Tässä raskaudessa aloin liikkeet tuntemaan kunnolla vasta viikon 20 tienoilla, esikoisen kohdalla aikaisemmin. Epäilin istukkaa etuseinässä ja niinhän se oli. Rauhallisin mielin siis vaan. Mutta ymmärrän huolen, itsellä noihin epäuskon hetkiin auttoi doppleri ;)

Kovasti onnea raskaudesta! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top