Varovasti uskaltaudun tänne...

Marianne

Silmät suurina ihmettelijä
Noniin.
Täällä ollaan nyt sitten. Edellisistä raskauksista onkin jo aikaa yli 10 vuotta joten tämä tuntuu kaikki taas niin uudelta
Elikkäs olen hieman reilu 30-vuotias kahden melkein teini-ikäisen pojan äiti ja nyt odotan kolmatta lasta viikoilla 4+3.
Olin jo tuudittautunut ajatukseen että lapsilukuni on täysi, kun jätkien kanssa elämä on jo niin "helppoa" kun ovat niin isoja. Mutta takaraivossa silti ajatus että tahtoisin vielä...
Ja siis lasten isästä olen eronnut jo vuosia sitten, enkä uskonut kohtaavani enää miestä joka saisi minut edes haaveilemaan yhteisestä lapsesta. Mutta näin siinä vaan kävi
Nyt olen naimisissa ja yhteisen rakkauden hedelmän pitäisi syntyä maaliskuussa.
Olen niin innoissani mutta silti niin peloissani! En muista yhtään että olisin näin paljon aiemmin pelännyt esim. Keskenmenoa, kohdunulkoista yms. Enkä usko että pääsen tästä pelosta eroon ennen ensimmäistä ultraa.
Minulla ollut yksi kohdunulkoinen raskaus melkeen heti toisen poikani syntymän jälkeen.
Ja tiedän etten itse voi mitenkään asiaan vaikuttaa jos näin käy mutta...
Miten te muut olette asian kanssa jaksaneet? Toivon vaan että aika menisi nopeammin eteenpäin ja näkisin että kaikki hyvin!
Tuijottelen kaikkia muutoksia ja oireita kehossani ja mietin onko tämä normaalia ja heti googlettamaan asia
Minun oireita ovat:
-turvotus
-vatsakipu (enimmäkseen vasemmalla, ei kamalan kova)
-päänsärky
-itkuherkkyys
-rinnat hieman arat
-vatsa löysällä
-ruokahaluttomuus
Etova olo pitkin päivää on niin pientä etten tiedä viitsiikö sitä edes mainita
Toivon vaan että tämä matkustaja pysyisi kyydissä loppuun asti ❤️
 
Pelkoon voin samaistua täysin!Takana kolme keskenmenoa,ei yhtäkään onnistunutta raskautta niin väkisinkään olo ei ole yhtä toiveikas kuin ensimmäisen raskauden aikana..Epäilen että pelkään koko raskauden ajan.Viimeisimmästä km ehdittiin käydä ar-ultrassakin ja nähdä syke.

Tällä kertaa ultria tuleekin olemaan enemmän koska raskaus luokitellaan riskiraskaudeksi.En malttaisi odottaa muutamaa pakollista viikkoa että pääsisin yksityiselle luottolääkärillemme ar-ultraan!

Tukilääkityksenä syön Prednisolonia,DHEA ja Terolutit.Mitään varmuutta näiden avusta ei ole mutta olen valmis kokeilemaan kaikkea mikä mahdollisesti auttaa.

Oireet kuulostaa hyvin tutuilta :wink
 
Tsemppiä sinne ja toivotaan että timantti pysyy mukana nyt ja kaikki menisi hyvin
Minä en ensimmäisten lasteni kohdalla "osannut" pelätä keskenmenoja saatikka kohdunulkoista, mutta nyt on niin järkyttävät kammot päällä!
 
Tervetuloa mukaan ja onnea plussasta! :) Toivotaan että pysyy matkassa. Itselläkin pelko kun viime vuonna 2013 marraskuussa meni kesken rv 7, nyt huomenna alkaa rv7 ja jännitän sekä pelkään sitä yhtäaikaa, mutta uskon että menisi hyvin tämä aika ja neuvolakin lähestyy. Oireita löytyy mutta vähän, jonka takia pelkään mutta voi olla että ihan turhaan. :)
 
Onnea plussasta!
Täälläkin kans pelätään keskenmenoa yms, niin on jotkut ihmiset osanneet puhua ja "pelotella". Nyt kuitenki on asuntoasiat mielessä ja mahdollisesti jättämässä tarjousta, se vie onneksi vähän ajatuksia muualle :D Oireita on, mutta niiden kanssa pystyy olemaan kuitenki, uusin vaiva tuo selän jumittuminen ja etova olo. Niin kahdeksas viikko alkaa! :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Takaisin
Top