Kävimme tänään (arviolta rv 10+3) vielä toistamiseen vu:ssa tarkistamassa, että pikkuisella on kaikki hyvin. Suureksi suruksi meitä ei monitorilla tervehtinyt reipas sikiö vaan hiljainen, hyvin turvonnut ja vailla sykettä oleva pieni elämän alku (rv 9+6), jonka tarkoitus ei ollut saapua tähän maailmaan

Kätilö epäili syyksi juuri tuota turvotusta ja siten kromosomipoikkeamaa.
Me ei olla vielä oikein sisäistetty tätä asiaa. Nyt vain ajatuksena päivä kerrallaan eteenpäin ja tuohon ihanasta ihanimpaan esikoiseen nojautuen

sen kyllä sanon, että ei olisi voinut olla huonompi ajankohta näille uutisille.
Toivon kaikille kovasti joulun lämpöä ja rakkautta odotukseen. Rutistakaahan toisianne ja silittäkää vauvamasujanne
