Synnytyksen kulusta: tosiaan pääsin korkean vedenmenoepäilyn kanssa takaisin kotiin viikon vuodelevosta ja tarkkailusta, ja sain ohjeet elää normaalia elämää. Kevennettynä raskaista hommista mentiin kuukausi eteenpäin, kun päivää ennen vedenmenokontrollia alkoi voimakkaita supistuksia ja hieman näkyi verta. Edellisen illan samanlaiset supistukset olivat menneet ohi levolla. Siinä pari tuntia tilannetta seurattuani huomasin, että veren määrä kasvoi ja muuttui hyytymiksi. Soitto polille ja käsky näytille. Kovin kovakouraisesti halusi päivystävä yölääkäri tutkia tilanteen ja kaivoi neljästi jo muutenkin herkästä värkistä verta ja hyytymiä pois...yöksi jäin osastolle.
Seuraavana aamuna tuli neljän lääkärin armeija tutkimaan tilannetta. Vuodon epäiltiin tulevan istukan reunasta, mutta muuten päätettiin jäädä seuraamaan tilannetta. 10min lääkärien lähdön jälkeen puhkesivat kalvot (ilm. sisätutkimuksesta johtuen) ja sain aikajänteen 10min-8vko, jolloin vauva mahdollisesti syntyisi :/ vauva oli siis jalka-perätarjonnassa, eli steppasi kohdunsuun päällä.
Koska lapsivedellä ei kuulemma siinä vaiheessa enää ollut muuta merkitystä, kuin toimia infektioiden estämisessä, sain 4 tippapulloa antibiootteja, perusnesteitä yms ja toiveen pitää vauvan sisällä, jäätiin odottelemaan.
Seuraavana päivänä alkoivat harkkasupparit säännöllisinä, ja niihin sain estolääkityksen. Parin tunnin päästä alkoivat kuitenkin synnytyssupistukset. Lääkäri meinasi siirtää sektion illaksi, mutta tutkittaessa selvisi, että kohdunsuu oli auennut niin paljon, että sieltä pilkisti jalka. Tunnin kuluttua olinkin jo leikkauspöydällä autuaan kivuttomana, kun lääkäri ähisi kohtuni kimpussa. Istukka oli normaalia suurempi ja kasvanut lihaksiin kiinni, ja sen epäiltiin aiheuttaneen vuodon. Vauva saatiin irroitetettua hyvin, ja seuraavan vuorokauden nukuinkin lääkehuuruja pois.
Nyt tilanne siis stabiili ja toivotaan et säästytään ilman takapakkeja. Tulipas piiitkä vuodatus :D
Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app