Olen useastikin kuullut sanottavan, että mukavaa kun pääsee välillä töihin lepäämään. Itse en koskaan tuntenut niin, ennenkuin vasta ihan hiljattain. En tiedä johtuuko se siitä, että olen kuuden vuoden aikana ollut puolen vuoden työrupeamaa lukuunottamatta ollut kotona hoitamassa lapsia ja tuntuu etten olekaan muuta kuin äiti ja kodinhoitaja, vaiko siitä, että yritän väkisin saada itseni innostumaan töihin menosta, se kun on väistämättä edessä kun nuorin täyttää kolme.
Miten teillä, minkälaisia ajatuksia? Onko sallittua tuntea näin?
Miten teillä, minkälaisia ajatuksia? Onko sallittua tuntea näin?