Vaivat ja vaikerrukset

M

MirjamS

Silmät suurina ihmettelijä
Hei!
En löytänyt yleistä "vertaistuki"ketjua raskausajan vaivoista joten aloittelen sellaista tässä, Jos sopiva ketju on jo olemassa vinkatkaa niin siirryn sinne!

Itse olen nyt viikolla 11+0 (omien laskujen mukaan kyllä 11+3) ja vaivoinani tähän mennessä: jatkuva pahoinvointi ja väsymys. Oon ollut aivan helisemässä viimeisen kuukauden. Töihinkään en ole päässyt kunnolla. Tämä on mun toinen raskaus ja edellisessäkin oli jonkin verran pahaolo muttei mitään tällästä. Oksentelen joka päivä ja varsinkin illasta mulla on veto aaaivan pois.

Kaiken päällepäätteeksi virtsassa todettiin peruskokeen yhteydessä verta ja glukoosia! Veri luultavasti tullut limakalvoilta mutta tuo sokeri kyllä vähän huolettaa. Joudun sokerirasituskokeeseen.

Eikä siinä vielä kaikki: vähän verensekaista vuotoakin mulla oli yhtenä päivänä. Sitä tosin oli viime raskaudessakin ja kaikki oli silti ihan hyvin...mutta ei silti kiva.

Miten te muut olette jaksaneet ja tuntuuko välillä siltä että olispa itsen sijaan puoliso raskaana? :wink Entä onko muilla ollut anemian oireita (huimausta, väsymystä, hengästymistä, päänsärkyä) vaikka hg on periaatteessa vielä viitearvojen sisällä? Mulla nääs on enkä nyt tiiä pitäiskö varuiks syödä rautaa.

t. MirjamS
 
Itsellä on raskaus viikolla 12+2. Tämä on ensimmäinen raskauteni, mutta oireita on riittänyt. Hemoglobiini oli ensimmäisellä neuvolakäynnillä n. 30 g / l pienempi kuin normaalisti ja nyt se on tasolla 116 g / l. Syön rautaa, vaikkei siitä välttämättä ole mitään iloa koska hemoglobiinin alhaisuus johtunee plasmatilavuuden laajentumisesta ja vähemmän raudan puutteesta. Väsymys, hengästyminen, oksentelu, voimakas päänsärky, närästys, ummetus, ilmavaivat... kaikki päivittäisiä kavereita viimeisen neljän viikon ajan. Tänään en ole oksentanut vielä kertaakaan, ja kylläpä elämä tuntuukin juhlalta :D Minulla oli tuo hengästyminen ja uupuminen vielä voimakkaampaa pari viikkoa sitten, mutta nyt tuntuu että se on hieman helpottunut. Salitreeni sujui eilen yllättävän hyvin, joskaan ei ollenkaan siten kuin ennen raskautta tai aivan ekoilla viikoilla. Toivottavasti sinullakin uupumus helpottaa lähiaikoina. Ja kyllä, pahimpina päivinä todellakin toivoin, että olisipa seinässä jokin nappi jota painamalla leikin voisi jättää kesken tai olisipa mieheni raskaana ja kärsisi kaiken kurjuuden. Tiedän, itsekästä ja typerää, mutta olen löytänyt inhottavankin itsekkäitä ajatuksia mielestäni. Ekalla kerralla salilla ollessani, kun raskauspahoinvointi oli jo alkanut, treenistä ei tietenkään tullut oikein mitään ja ajattelin mielessäni, että "tämänkinkö se sisälläni kasvava olento minulta vie". Näin jälkikäteen nuo ajatukset tuntuvat aivan hirveiltä, enkä oikein osaa ymmärtää että mistä niitä mieleen kumpuaa. Onneksi nyt mielen ovat enemmän täyttäneet positiiviset ajatukset, mutta muutama viikko sitten ei hirveästi valoa tunnelin päässä näkynyt.

Mielialavaihtelut olivat pahimmillaan viikoilla 7-11. Olin omasta mielestänikin "ihan sekaisin", sen epätasapainoisuuden tajusi kyllä ihan sillä epätasapainoisuuden hetkelläkin. Tuntui vaikealta saada tuntumaa sellaiseen normaaliin tunne-elämään. Olen yleensä melko pitkäpinnainen, enkä hermostu pienistä asioista. Em. viikoilla olin aivan sekopäinen raivohärkä. Suutuin jokaiselle autoilijalle, joka ajoi mielestäni liian hitaasti moottoritiellä, olin kiukkuinen parhaimmillaan kolme-neljä päivää putkeen (yleensä olen lyhytvihainen, jos pinna palaa niin se menee alle kymmenessä minuutissa ohi), miehelleni olin ihan hirviö ja joka ikinen asia ärsytti... kiukun lisäksi olo tuntui ahdistuneelta, masentuneelta ja todella epänormaalilta. Nyt sekin sekoilu on onneksi helpottanut ja tuntuu, että olen enemmän oma itseni. Toivottavasti tätä normaaliutta jatkuisi nyt ainakin jonkin aikaa (kuukausia, pliiiiis :) ).

Noilta vuodoilta olen säästynyt, mutta ymmärrykseni mukaan ne ovat alkuraskaudessa yleisiä ja eivät aiheuta syytä suureen huoleen. Huolettaahan se silti... onneksi sinulla on ultra (jos menet niskapoimu-ultraan) aika pian, niin saat varmuuden että pikkukaverilla on kaikki kunnossa.

Tsemppiä odotukseen ja toivottavasti olosi helpottaisi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen :)
 
"Kiva" kuulla muidenkin ei niin hehkuvista oloista Kirppukanerva! Mun mielestä kaikki ajatukset on sallittuja (muussakin kuin raskaudessa) koska yleensä ajatukset ja välillä ihan ääneen sanomisetkin helpottaa jo oloa paljonkin. Mukavaa jakaa myös kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, koska eihän näitä raskausvaivasen horinoita ei-raskaana oleva lähipiiri ja keverit jaksa loputtomiin kuunnella :D

Toivottavasti rautatabletit auttaa sinua! Mua ne auttoi viimeraskaudessa. Kärvistelin tosi pitkään heikotukseni kanssa kunnes tajusin mittauttaa hemoglobiinin. Muistan kun en jaksanut esim. ajaa pyörällä ylämäkiä ja sekös otti pannuun! Mutta rauta tosiaan alkoi auttaa tosi nopeasti. Jälkeenpäin ajateltuna, olis ollut ehkä kans kiva kuulla neuvolassa että hemppa saattaa laskea, niin olisin ehkä älynnyt asian aiemmin. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ultra on tosiaan parin viikonpäästä ja siellä pääsee näkemään mikä tilanne. Ja toivon tosiaan että tää väsymys ja uupumus, ja oksentlu, vähä helpottaisi pian niin saisin jotain aikaiseksi...mm töissä.

Tsemppia myös sinulle! :)
 
Takaisin
Top