Lapsen omalla persoonalla on varmasti eniten vaikutusta siihen, kaipaatko hän myöhemmin niitä sisaruksia.
Olin ainoa lapsi, kunnes yksinhuoltaja isäni meni uusiin naimisiin ja he saivat yhdessä monta lasta, tuolloin olin seitsemän. Halusin aina sisaruksia ja tunsin olevani aika yksinäinen, uudet pikkusisarukset olivat uskomattoman tärkeitä vaikka ikäero oli suuri. Ja on ne edelleen!
Meille on tulossa toinen lapsi pienellä ikäerolla. Ajattelin, että jos meille vanhemmille joskus tapahtuisi vaikka jotain, lapsilla olisi toisensa. Muutenkin toivon, että pitävät toisistaan huolta ja toistensa puolia.
Mutta toisaalta aina sisaruksista ei tulekaan keskenään kovin läheisiä ja jotkut lapset ovat onnellisia juuri siitä siitä, että ovat ainoita. Että ei minusta ole itsekästä toivoa vain yhtä lasta, vanhempien tyytyväisyys ja onni kai se on kuitenkin suurin etu lapselle.
