vaikeuksien kautta voittoon?

Y

youngwoman

Satasella mukana keskusteluissa
onkos muita toukovauvan odottajia joiden raskautta on ikävyydet varjostanut?
en tiedä kun välillä tuntuu että omalle kohdalle on kasattu vähän enemmän mitä jaksaa kantaa..
raskaus on ollut alusta asti melko rankkaa, eniten pahoinvoinnin takia, joka ei vielä tänä päivänäkään ole helpottanut kokonaan vaan oksennan edelleen ainakin 5 päivänä viikosta. jaksamista on tietenkin omalta osaltaan vienyt myös tuo reilun vuoden ikäinen esikoinen, joka raskauden alkaessa oli tietty vielä pienempi.
supistuksia on ollut 20vk jälkeen paljon ja pari viikkoa sitten olin sairaalassa yön supistusten takia. siinä sitten iha rutiinina otettiin verikokeet ja siinä sitten huomattiin että maksa-arvot koholla. verikokeet kontrolloitiin viikon kuluttua ja eilen kävin äitipolilla kuulemassa tulokset. maksa-arvot sekä sappihapot molemmat nousseet entisestään. lääkitys hepatoosin hoitoon aloitettiin ja loppuraskauden seurataankin sitten melko tiheesti vauvan ja mun vointia, ja synnytys tullaan käynnistämään etuajassa :/ 
jos ei siinä vielä ollut tarpeeksi kestämistä niin eilen ultrattaessa huomattiin että vauva on kovin pieni ja kasvu näyttäisi hidastuneen melko paljon edelliseen ultraukseen verrattuna. eilen rv31+2 painoarvio vain 1,4kg. monta kertaa sitä mittailtiin mutta ei hänestä isompaa saatu tekemälläkään. nyt menen ensi viikolla taas polille ja katsotaan vauvan kasvua ja kontrolloidaan taas maksa-arvot. 
sitten kun tuo hepatoosi todettiin ja jos näyttää että lääkkeet eivät tehoa tai tuon vauvan kasvun kanssa on joku ongelma on aina se mahdollisuus että joudun osastolle seurantaan loppuraskaudeksi, enkä voi olla miettimättä että mitä jos niin käy. olisi kamalaa olla sairaalassa viikkoja, kun kotonakin on pieni joka tarvitsisi minua :/ 
jotenkin toivoin ettei tämä raskaus olisi näin vaikea..
 
Tsemppiä kovasti sulle youngwoman. Vähän turhan paljon oot saanu kestää saman raskauden aikana. Ja vielä kun sull on niin pieni poika jo ennestään. Toivottavasti vauva sinnittelee kuitenkin vielä joitakin viikkoja masussa vaik hieman ennenaikasesti tuliskin.

Hyvä kuitenkin että ottavat tosissaan ja seuraavat sua tiuhaan samoin ku vauvan vointia. Jaksamista.

Mulla alko pahoinvointi uudestaan noin viikko sitten. Tänäänkin oksensin ihan kunnolla aamulla. Vähän tuntu oudolta ku siihen jo tottu et se ois menny ohi ;D ..

 
Oli pakko tulla tänne toukokuisiin kommentoimaan, vaikka tuolla kesäkuisissa olen(toukokuussa itsellänikin LA mutta jäin kuitenkin tuonne kesäkuisiin kun siellä alunperin olin) :) . 

Kuulostaa kyllä todella rankalta ihan fyysisesti että psyykkisestikin tuo tilanteesi ja voin kuvitella tuon kun on pieni lapsi joka tarvitsee äitiä, itsellänikin kun on melkein saman ikäinen poika kuin sinulla. 

Laskettuaika on minulla siis 29.5 ja töistä jäin pois jo nyt(äitiysloma alkaa vasta 21.4) lantion löystymisen takia. Minulla on niin kovat kivut nivusissa ja selässä että en kunnolla pääse kävelemään enään ja kuitenkin se 2,5 kk on laskettuun vielä. Ja huonovointisuutta oli n.rv20 asti tosin se kyllä loppui sitten. Kokonaan. Itsellänikin toisinaan supistelee kovasti ja olen lääkärissä käynytkin sen takia. 
Tuntuu pahalta tosiaan tuon lapseni kannalta kun en pysty olemaan 100%  hänen kanssaan. 

Toivotaan että sielläkin kaikki menisi hyvin ja vauva jaksaisi masussa kasvaa vielä ainakin kuukauden päivät. :)  Onneksi nykyään tuo raskaudenaikainen seuranta on todella hyvää ja ennenaikaisestikkin syntyvät ovat hyvissä käsissä. :)
 
youngwoman Nostan sulle kyllä hattua kun oot noin paljon joutunu kokea ja kärsiä ! :/ En oikein muuta osaa sanoa kun hurjan paljon tsemppiä ja voimia !! Ja kertoa että ei munkaan raskaus ihan sitä onnea ja auvoa koko aika oo ollut.

Toki mulla ei fyysisiä vaivoja oo juuri mitään, sillä saralla päässyt tosi helpolla ainakin tähän asti. Mutta henkisesti välillä kyllä aika rankkaa. Lapsen isä kun ei oo mitenkään kuvioissa, mutta välillä keksii jotain ihan ääliömäistä että valehtelis tyttöystävälleen et en oo raskaana enää ettei niiden suhde mee nyt tän lapsen takia pilalle ym. Muutakin kaikkee ihan järjetöntä keksinyt, eikä mitenkään päin halua olla isä tälle eikä koskaan nähdä lasta tms. Sitten itsellä on lapsen puolesta paha mieli että nyt pilaan lapsen elämän kun halusin hänet pitää vaikka isää ei olekaan. En missään nimessä kadu tätä ja itse olen enemmän kun onnellinen tästä pikkumurusta mutta olisihan se ihanaa jos tuo isäkin ymmärtäisi miten arvokas asia tämä on..
 
Kyllä kaikilla on varmasti ne omat vaikeutensa raskausaikana, tai ei tietenkään kaikilla. toisille se saattaa olla pelkkää iloa ja juhlaa :) kyllä tässä on näiden kaikkien kanssa sinnitelty tähänkin asti niin eiköhän vielä loppuunkin asti. aina pitää vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.
esikoinen syntyi kyllä myös viikon etuajassa käynnistyksellä samaisen hepatoosin vuoksi. silloin se vaiva tuli ilmi vasta 38 viikolla. nyt jo sitten tässä vaiheessa.
tosta käynnistyshommasta en ole mitenkään ilahtunut.. edellinen synnytys meni täydellisen mönkään lääkkeellisen käynnistyksen takia ja niin toivoin että tällä kertaa oisi ollut toisin.
mutta ei kannata maalailla piruja seinille.
eka synnytys meni ihan plörinäksi ja luulin etten ikinä selviä niistä kivuista ja säryistä joita koin sen jälkeen kaikenmaailman repeämien ja muiden takia mutta tässä sitä vaan ollaan, yhtä eheänä kuin ennen synnytystä :) 
onneksi esikoiseni on sellainen aurinko ettei juuri huonoa päivää hänen kanssaan ole, niin hän on oikein hyvä elävä esimerkki siitä, että kyllä tämä on kaiken sen arvoista. kummasti kaikki unohtuu sillä hetkellä kun saa sen oman vauvan syliin, ja parasta kaikessa, synnytyksen jälkeen kaikki nämä vaivat häviävät :)
esikoisen kohdalla muistan edelleen sen tunteen kun ekana aamuna heräsi sairaalassa ja pystyi syömään aamupalaa klo 7 niinkuin muutkin äidit ilman että tuli huono olo! yli 30vk kun oli oksennellut niin se oli kyllä sen pienen vauvan lisäksi ehdottomasti toiseksi parasta koko jutussa :)
vaikka välillä tulee niitä hetkiä kun tuntuu että seinät kaatuu päälle, väsyttää ja mistään ei tule mitään nii hetken saatan murehtia mutta sitten on vaan pakko taas potkia itsensä ylös ja muistaa pysyä positiivisena. aina voisi asiat olla huonomminkin. ja kuten sanottu, pitää vaan toivoa parasta ja että kaikki menee hyvin ja vauva syntyy terveenä :)
 
Tsemppiä youngwoman, voit kyllä toden totta sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon kun lapsi on maailmassa ja keho palaa taas huolehtimaan vain itsestään. Taitaa odottavan aika olla pitkä, valitettavasti :-I
Mitäköhän tuolle vauvan painoarvio-jutulle voi tehdä/tehdään? Mullekin on tässä vihjailtu, että jos seuraavassa neuvolakäynnissä mahan kasvukäyrä ei ryöpsähdä ylöspäin, lähdetään ultrailemaan vauvan painoa ja kasvua. Mulle on nyt ainakin jäänyt se käsitys, että ei tämä tästä syömällä isone, syön jo nyt huomattavasti enemmän kuin normaalielämässä eli minne lie menee kaikki energia (paitsi näköjään reisiin ja takapuoleen). Eihän tässä auta kuin eleskellä ja kattella päivä kerrallaan.
 
Voimia sinne, ei sulla kyl turhan helpppo odotusaika ole :( Itselläni ei tuollaisia ongelmia ole tässä raskaudessa ollut, mut mieheni sukulaisella oli muistaakseni ekan lapsosen kohdalla myös hepatoosia, ja häntä myös seurattiin tarkemmin ja käynnistettiin hiukan aikaisemmin. Oksettavaa oloa tosi pitkälle asti, kutinaa oli ja painon tulo laski loppua kohti. Huolta hänelläkin oli, mut loppu hyvin, kaikki meni hyvin:) Lopuks oli vuodelevos, muttei joutunu sairaalaan.Tietenkään en tiedä kuinka verrannolisia nämä asiat on, mutta ajattelin et jos tää tieto lohduttais :) Itselläni myös reilun vuoden ikänen muksu kotona, joten ymmärrän kyllä miksí ei sairaalan meno houkuta! itselläki tosi huono omatunto, ku ei jaksa touhuta lapsen kans niin paljon ku toinen haluais.


Joka tapauksessa tsemppiä :)
 
En yhtään osaa sanoa mitä tuolle painohommalle meinataan tehdä. toistaiseksi sain vain uuden ajan ja katsotaan miten vauva on nyt sitten kasvanut lisää. kai silti jos näyttää että kasvu tosissaan hidastunut nyt niin sille varmaan joku selitys pitäisi löytää? mutta tosiaan en tiedä:S katsotaan nyt sitten pitääkö tästä loppuun asti aina kerran viikossa käydä polilla, nyt sain uuden ajan ainakin heti seuraavalle viikolle taas. sekin aika hankalaa kun äitipoli on eri kaupungissa missä asun että semmonen 30km matkaa ja autoa mulla ei päivisin ole ja lapsenvahdin saaminenkin arkiaamuisin on aika haaste kun kaikki ovat töissä ja mieskään ei pysty olemaan poissa töistä, paitsi palkattomalla ja siihen ei oikein ole varaa..
aikamoista järjestelyä miten pääsen aina sinne ja tuota esikoista kun en oikein sinne voi mukaan ottaa :S
toivotaan nyt vaan että aika kuluisi supervauhdilla ja kaikki menisi hyvin ja saisin terveen vauvan syliini loppujen lopuksi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top