Vaikea uhmaikä / lapsen raivarit

Keskustelun 'Elämää vauvavuoden jälkeen' aloitti Uusperhesatu, 18 marras 2018.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Uusperhesatu Ylläpitäjä Staff Member Administrator

    Kuulostaa tutulta. Ja asioilla käyminen vauvan ja tällaisen tapauksen kanssa on kyllä ihan kamalaa. Meidän uhmis on kohta 3-vuotias ja pikkusisarus 1 v 4 kk. Aika monta kertaa olen saanut juosta pienempi kainalossa tuon sankarin perässä.

    Juuri hiljattain oltiin kylässä kaverini luona, ja sieltä lähtiessä lapsi kieltäytyi menemästä autoon ja rymysi sen sijaan lähellä olleen tiheän puskan sisään. Jouduin viemään pikkusiskon autoon ja sitten ryömimään sinne puskaan lapsen perässä, koska muuten häntä ei sieltä saanut pois. Tämän jälkeen käytiin Iittalan liikkeessä ostamassa ristiäislahja kummilapselleni, ja herra sitten kieltäytyi lähtemästä sieltä - ja alkoi juosta karkuun siellä liikkeessä. Silloin nousi kylmä hiki otsalle, kun kauppa on täynnä kalliita, helposti särkyviä esineitä, ja tyyppi poukkoilee siellä päättömänä. Myyjä onneksi huomasi tilanteen ja tarjoutui kantamaan ostamani paketin autolle, jotta sain nostettua uhmiksen toiseen kainalooni ja kannettua ulos. Varmaan hänkin pelkäsi kaiken maailman kippojen ja kuppien puolesta. :D Autolla lapsi yritti vielä kerran karkuun, mutta se samainen myyjä sai häntä hupusta kiinni. Seuraavaksi lapsi heittäytyi maahan ja kieltäytyi kiipeämästä autoon, joten jouduin sitten nostamaan hänet sinne kannatellen samalla pikkusisarta, jottei kumpikaan karkaisi auton alle. Silloin ajattelin, etten lähde tuon 3-vuotiaan kanssa mihinkään kymmeneen vuoteen. :D

    Sitten joku tulee sanomaan että "Sun vain pitäisi laittaa sille selkeät rajat". Joo, kaikenlaista on yritetty, mutta ei kai tässä muu auta kuin aika. Helppo huudella, jos oma lapsi on kovinkin helppo tapaus. :) Oli minullakin ensimmäinen lapsi sellainen, mutta tämä on sitten aivan toista maata. :D
    • Sympatiaa Sympatiaa x 5
  2. Mashnu Addikti Helmikuunmammat 2015 Elomammat 2018

    Joo on se helppo neuvoa rajoista yms. Mutta milläs asetat niitä rajoja kun ei tyyppiin saa mitään yhteyttä. Himppasen vaikea ottaa kontaktia jos toinen vaan karjuu kun koittaa ojentaa. Jälkeenpäin kun ollaan keskusteltu käytöksestä niin pyytelee kyllä anteeksi mutta ne sovitut asiat unohtuu taas seuraavaan kauppareissuun tms. mennessä. Ja joo toistoa on ollut. Joskus vaan tuntuu siltä että tällä toiston määrällä olis vesikauhuinen simpanssiki jo oppinu olemaan :facepalm:
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
  3. Tips Rakastunut foorumiin Syysmammat 2018

    Meillä on nyt viime aikoina ollut "helpomaa" (ei vieläkään olla palattu aikaan ennen pikkusisarusta) mutta nyt ipana on ruvennut karkailemaan päiväkodissa. Kirjastoretkellä lähti juoksentelemaan pitkin kirjastoa ja tänään kun piti tulla pihalta sisään lähti viilettämään ympäriinsä. Neuvona oli että positiivisesta käytöksestä överit ylistykset kun taas huomiohakuinen huono käytös kohdataan mahdollisimman neutraalisti. Joo-o.

    Tänään saatiin suht kivasti pysymään sängyssä ja nukahtamaan kun uhattiin syödä huomisen suklaa joulukalenterista jos ei pysy sängyssä (epätoivoista, tiedetään). Pitää vissiin tehdä siitä ympärivuotinen juttu :D
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2

Jaa tämä sivu