Vaikea raskaus takana

Hempuliini

Hempuliini

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ajattelin tehdä tälläsen ketjun jos täältä löytäs vertaistukea. Meidän esikoinen synty vajaan kuukauden etuajassa ja raskaus oli tosi raskas supisteluiden takia. Olin osastolla 2kk ennen laskettua ja sain samalla kortisoni piikit vauvan keuhkojen kypsentymiseen. Puolivälistä asti olin aikalailla levossa, kun en voinu mitään oikein tehdä. Epäiltiin mun rakenteellista ongelmaa, että mun kohtu supistelee liian herkästi, jonka vuoksi alkaa valmistelemaan synnytystä ennenaikoja. Riski toiseen keskoseen siis on. Jokainen raskaus on toki erilainen, mutta oon henkisesti valmistautunu jo mahdolliseen samankaltaiseen rupeamaan tulevan pienokaisen kanssa.
 
Muokattu viimeksi:
Hempuliini:

Haasteelliselta kuullosti sun edellinen odotus. Ymmärrän että sitä valmistautuu jo samaan kohtaloon. Ja onhan raskaudet erilaisia, en tiedä tuleeko sun kohdalla olemaan erilainen, mulla takana kaksi hyvin erilaista odotusta. Tsemppiä sulle <3

Itsellä oli hyvinkin erilaiset kaksi raskautta, ekassa, jalat turposivat nisuviin saakka, synnytyksen jälkeen viikko kun sain nesteet pois oli musta lähtenyt 25kg pois, silloin epäiltiin raskausmyrkytystä ja synnytys käynnistettiin, kännistys aloitettiin ti päivänä ja lapsi syntyi vasta la aamuna. Eli odotusaika oli hyvin kivuiliasta turvotuksen kanssa, kävely todella haastavaa loppu vaiheessa kun turvotusta oli niin korkealla.

Toisessa odotuksessa oli aurallisia, migreeni kohtauksia, sekä koko aika pelkoa herättelevä vasta aine mun veressä, jota seurattiin kuukauden välein. Pahimmassa tapauksessa olisin synnyttäny Helsingissä ( asun siis keski-suomessa) Joten koko raskauden pelkäsin että se titteri arvo nousee liian korkealle, että joudun Helsinkiin, tai että vauvalle jotain käy. Ja koska kukaan ei oikein ole osannut mulle kertoa koko vasta aineesta juurikaan mitään. Muuta kuin että se mikä mulla on, on harvinainen. Tai näin olen asian käsittänyt.

Joten nyt kolmatta kun odotan niin mietin vain että miten menee tän vasta aineen kanssa.
 
Mä jo kirjoitin toiseen ketjuunkin tästä mutta laitan tähänkin.

Mulla esikko synty 27+5. Hätäsektiolla tuli.
Yhtkkiä 27+3 alkoi ponnistuttamaan ja vedet meni.
Tayssin synnärillä lepoon ja ekat kortisonit. Tipan kautta sain jotain supistusta estävää.
Se tehosi mutta vesi muuttui vihreäksi ja sit piti tehdä hätäsektio.
Tyttö syntyi 1050g painoisena. Teholla oli n. 5vk ja osastolla 3.
Kotiin pääsi 8vk ikäisenä. Pääsi kotiin rv 35+3 eli reippaasti ennen laskettua aikaa.
Mitään ei keskosuudesta jäänyt.
Ennenaikaisuus on odotettavissa aina. On mun sairauden yksi huono puoli.
Kuopus poika pysyi sisällä vk 39+0. Hänkin tuli sektiolla mutta suunnitellulla :-)
 
Mulla ensimmäinen raskaus oli vaikein. Vaikka laihduin koko raskauden omaa painoani, ja viimeisimmillänikin mahduin normimalliston M-L-koon vaatteisiin, niin pystyin kävelemään vain puolikkaita tipuaskelia kuukausia, koska sattui - no, oon unohtanut nimen, niihin, mitkä löystyy. Huimausta oli niin paljon, että tipuin metron portaat alas. Rajua oksentelua, mutta vain parina kolmena hetkenä päivästä. Supistelun vuoksi olin käyrillä ja ultrassa ylimääräisiä kertoja. Tokassa olin supistelun vuoksi käyrillä, pahoinvointia oli koko raskauden, mutta ei kai mitään ihmeempää. Aivan tajuton väsymys aina yhden maissa päivällä, enkä pystynyt pitämään silmiä auki. Kävin ruokatunnilla kotona nukkumassa (työpaikasta kahden talon päässä). Kolmannesta jäi koulun kurssit kesken, koska supisteli pahasti viikkoja ennen ja ennusteltiin ennenaikaista synnytystä, ja olin (onneksi kotisohvalla) vuodelevossa loppuajan. Kävin vain kahdessa kuoroesiintymisessä liikuttelemassa huulia supistusten aikoina ja muutoin makasin.

Supistuksia siis odotan nyt, mutta omalla kohdallani nuo loppuun asti kestäneet raskaudet rauhoittaa mua siinä, että tarkoitus ei ole niin panikoida suppareista tällä kertaa. Eikä vauvan koosta. Tarkoituksella söin vähän lihottavasti loppua kohden, ettei kolmas olisi ollut kahden ensimmäisen tavoin alle kolmikiloisia, mikä tarkoittaa sokerimittauksia ja vasta parin peräkkäisen onistumisen jälkeen kotiutumista. Esikoinen oli sairaalassa 6 vrk ja toinen onneksi vain pari vrk, mutta siinäkin oli vähän huijausta, kun en pitänyt lasta nälissä tarkkaa aikaa, mikä olisi pitänyt olla mittausten välissä. Kolmas olikin jotain 3,7 kg ja heti syntyessään kannatteli päätään jne., ja päästiin yhden yön jälkeen kotiin. Onneksi, koska uusi huonetoveri ei saanut vauvaansa hiljaiseksi. Tai siis toki vauvalla saattoi olla jotain vaikka jumeja synnytyksestä tai mitä lie, mutta olisin toivonut hänenkin vaikka ottavan lapsen vierihoitoon ja imettävän enemmän tai edes jotain. Valvoin hänen tulostaan asti, ja tosiaan pyysin päästä heti sillä ensimmäisellä minuutilla kotiin nukkumaan, mitä vain pystyimme.

Synnytykset tosiaan ovat kivuliaat ja tarvitsen ehkä kuusi kivunlievitystä selvitäkseni niistä, mutta huomattavasti helpompia kuin raskausajat.
 
Mä mahduin kans omiin vaatteisiin koko raskauden. Kiloja tuli vaan 7kg. Jälkeen päin erikoislääkäri sano kun käytiin pojan pituuden takia sairaalassa niin sano et on ollu liian vähän.
 
Esikoisen odotusaikana petti selkä ja kärsin vasemman puolen jalkaan säteilevästä hermosärystä melkein koko raskauden. Synnytys oli ihan hirveä tärisin ja oksentelun särystä, enkä päässyt paljoa sängystä ylös. Epi vei säryn aina hetkeksi pois, joten taisin saada noin kahdeksan epiä synnytyksen aikana. Hermosärky oli niin kovaa, että ei ole mitään hajuakaan supistuskivuista[emoji23]
 
Mä oksensin koko päivän synnytyksenä lopulta kuivuin ja olin tipassa koko synnytyksen. Muuten synnytys meni jees.
 
Sitä aina kuvittelee, että itsellä oli vaikea raskaus kun jouduin jäämään kuopuksesta saikulle 28 viikolla supisteluiden vuoksi, mutta kotona kun rauhassa sai köpötellä, ei mitään hätiä ollutkaan ja yliajalle mentiin. Ootte te sissejä olleet siskot. :Heartred Toivotaan kaikille hyvinvoivaa ja rauhallista raskautta! :happy:
 
Jotenki tästä on niin voimakkaat oireet. Oksentanu en oo vaik suuhun nousee. Välil olis parempi et oksentais mut ei vaan tuu. Onneks mies nyt kotosalla johonkin asti. Ollu iso apu jo se et aamul saa nukkuu pitkään. Silmät on kun panda karhul vaik nukun ihan hirveesti. En tiiä mistä johtuu? Yritän olla ajattelematta vielä niit hirveit supistuksia niihin toivottavasti on aikaa.
 
Wheelchair Mama sanoi:
Mä jo kirjoitin toiseen ketjuunkin tästä mutta laitan tähänkin.

Mulla esikko synty 27+5. Hätäsektiolla tuli.
Yhtkkiä 27+3 alkoi ponnistuttamaan ja vedet meni.
Tayssin synnärillä lepoon ja ekat kortisonit. Tipan kautta sain jotain supistusta estävää.
Se tehosi mutta vesi muuttui vihreäksi ja sit piti tehdä hätäsektio.
Tyttö syntyi 1050g painoisena. Teholla oli n. 5vk ja osastolla 3.
Kotiin pääsi 8vk ikäisenä. Pääsi kotiin rv 35+3 eli reippaasti ennen laskettua aikaa.
Mitään ei keskosuudesta jäänyt.
Ennenaikaisuus on odotettavissa aina. On mun sairauden yksi huono puoli.
Kuopus poika pysyi sisällä vk 39+0. Hänkin tuli sektiolla mutta suunnitellulla :)
Click to expand...

Saako udella sinun sairautta?

Aika rajuja tarinoita, ootte te melekosia sissejä. Täällä ensikertalainen vähän välillä panikoi, mutta ajattelee myös et lapsia syntyy koko ajan. Et enköhän minäki jotenki selviä :joyful:
 
Mulla oli esikoisen raskaudessa tosi voimakas pahoinvointi jota kesti rv7-32, tiputuksessakin jouduin käymään ja töistä oli poissa 3kk. Pahoinvointi kun helpotti niin alko ihan järkyttävät liitoskivut ja harjotussupistukset.

Aiempien lonkkaleikkausten takia mulle oli varattuna aika sektioon mut kun synnytys käynnisty 37+6 ni päätinkin et yritänkin alateitse. Supistukset kuitenki heikkeni ja rupes kesto pitenee. Illalla sitten kivut oli niin hirveitä et lähdettiin synnärille tarkistukseen enkä kerenny olee käyrillä kun 10min ku lähdettiin hätäsektioon bradykardian takia. Onneks kuitenki leikkaussalissa vauvan sydänäänet parani sen verran et sain olla hereillä sektion ajan mut mies ei kerenny paikalle.

Tässä raskaudessa pelottaa toi pahoinvointi ja sit jos kroppa ei toimi taaskaan synnytyksessä niinku sen kuuluis :sad001
 
Terhie: saa :-) mun liikuntakykyyn jne. vaikuttava sairaus on Ehlers-Danlos. Klassinen alamuoto.
Ja tämän lisäksi mulla Crohnintauti ja sen takia poistettu loppusuolisto ja tehty ohutsuoliavanne. Avanne tehty v. 2007 ja sen jälkeen ollut crohn remissiossa :-)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top