Vaikea elämäntilanne ja miten olla kiitollinen

  • Ketjun aloittaja Ebban
  • Aloituspäivämäärä
E

Ebban

Vieras
Minun mies hokee että ole kiitollinen siitä mitä on äläkä valita. Mutta miten olen kun hän ei osallistu ja olen erityislapsen kanssa ihan yksin kaikki päivät enkä saa tukea enkä apua. On yksinäisyys ja terveyshuolia ja minun pitäisi kuulema lopettaa välittäminen että kaikki kääntyy hyväksi. Miten sen voi tehdä?
 
Ebban sanoi:
Minun mies hokee että ole kiitollinen siitä mitä on äläkä valita. Mutta miten olen kun hän ei osallistu ja olen erityislapsen kanssa ihan yksin kaikki päivät enkä saa tukea enkä apua. On yksinäisyys ja terveyshuolia ja minun pitäisi kuulema lopettaa välittäminen että kaikki kääntyy hyväksi. Miten sen voi tehdä?
Click to expand...
No on se aika vaikea olla kiitollinen toisen käskystä. Ootko puhunu hänen kanssa siitä ettei osallistu ja sinusta tuntuu et oot yksin ja vailla apua? Mitä siihen sanoo?

Onko sulla minkä ikäinen lapsi? Ootko pyytäny apua neuvolasta? Sieltä pitäisi ihan matalalla kynnyksellä saada apua ja tukea. Varsinki jos sulla huonot tukiverkot, yksinäisyyttä ja erityislapsi. Jaksamista hirveesti sulle.❤️ Minusta kuulosta todellakin ymmärrettävältä ettet tällä hetkellä oo kiitollinen kaikesta. Kuulostaa raskaalta. Ei sitä väsyneenä jaksa olla kiitollinen. 😶
 
Ebban sanoi:
Minun mies hokee että ole kiitollinen siitä mitä on äläkä valita. Mutta miten olen kun hän ei osallistu ja olen erityislapsen kanssa ihan yksin kaikki päivät enkä saa tukea enkä apua. On yksinäisyys ja terveyshuolia ja minun pitäisi kuulema lopettaa välittäminen että kaikki kääntyy hyväksi. Miten sen voi tehdä?
Click to expand...
Tarvitset selvästi apua arkeesi. Ylikuormittavaa arkea, yksinäisyyttä tai väsymystä ei millään kiitollisuudella korjata, vaan ihan muita asioita pitää tehdä.

Ihan ensimmäinen paikka on kertoa näistä asioista neuvolassa, ja painottaa, ettet enää jaksa tätä vaan tarvitset enemmän apua. Neuvolasta voisi saada perheterapiaa (jotta mies lakkaisi laukomasta typeryyksiä ja tekisi jotain hyödyllistä), lapseperheiden kotiapua (jotta arjen taakka olisi kevyempi) ja kontakteja muihin alueen äiteihin, jotta yksinäisyys helpottaisi.

Kannattaa myös etsiä olisiko netissä vertaistukiryhmiä erityislasten äideille. Monesti niitä löytyy kun etsii lapsen sairauden nimellä, ja siellä voi sitten keskustella asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa.

Tsemppiä! ❤️
 
Kuulostaa siltä että arkesi on nyt turhan raskasta eikä mieheltäsi irtoa ymmärrystä. 😞 Ei siinä jaksa olla kiitollinen eikä kiitollisuus tilannetta myöskään ratkaise. Minäkin suosittelen puhumaan tilanteesta neuvolassa ja pyytämään apua. Voimia! ❤️
 
Kyllähän se positiivinen ajattelu auttaa hetkellisesti ja jossain määrin, muttei se aina pelkästään missään nimessä riitä! Apua on hyvä osata pyytää ja ottaa vastaan:red-heart:
 
Takaisin
Top