Vaikea äiti

Tiarella

Tiarella

Puuhakas puhuja
Hei kysyn onko kellään sellaista äitiä, joka kieltää kumppanin tulemisen? Esim. Haluat mennä käymään perheesi luona kumppanin kanssa mutta äitisi kieltää. Saat mennä yksin kunhan kumppani ei ole mukana. Niin miten teillä? Onko erilaisia kokemuksia tai samoja ja miten toimitte? Vaikuttaako parisuhteeseen? On kirjoitettu että anoppi voi johtaa parisuhteen eroon. Lisäksi meillä haukutaan kumppania ja sanotaan että on narsisti vaikka oireet viittaavat enemmän tähän äitiin ja narsisti äidistä on kirjoitettu nettiinkin. :) itse olen puhki ja en jaksa tätä touhua, toiset eivät vain ymmärrä miltä tuntuu olla puun ja kuoren välissä. Tätä on kohta jatkunut vuoden.

Sent from my LG-E610 using Vau Foorumi mobile app
 
Niin miehesi äiti on tällainen? Jos oma äitini käyttäytyisi noin, sanoisin etten silloin tule itsekään jos kumppanini ei ole tervetullut. Kumppani on kuitenkin osa elämää ja perhettä, ei sitä voi ulkopuolelle jättää. En tosin tiedä mitkä on teidän taustat, riidat jne. Mut sanoisin silti että todella tökeröä. Itsellä ei omakohtaista kokemusta, meillä aika tiiviit välit puolin ja toisin, vaikka anoppi kaukana asuukin. Joku ratkaisu teidän on kyllä löydettävä, muuten tuosta ei tule loppua ikinä. Voimia vaikeaan tilanteeseen! perhesotkut on aina haastavimpia.
 
ompa ikävää:( Ootko sit miettiny et sanoisit ettet oo itekkään sillon tulossa jos miehesikään ei pääse? Vai kestääkö äitisi sellaista kritiikkiä? Tai sit yrität järjestää ne samaan tilaan ja sanot ettei muuten pois pääse ennen ku on asiat selvitetty
 
Heittäidyin nyt villisti keittiöpsykologiksi, eli en todellakaan väitä olevani millään tasolla asiantuntija, mutta yritän silti auttaa. :)

Et nyt hirveästi kerro äiditäsi tai siitä millaiset välit sinulla on ollut äitiisi ennen tätä parisuhdetta. Onko parisuhde kestänyt tämän vuoden verran, vai onko parisuhde pidempi ja äitisi on käyttäytynyt näin vasta vuoden ajan? Mikäli olet ollut nykyisessä parisuhteessa jo pidempään kuin vuoden, osaatko sanoa mitään, mikä olisi laukaissut äitisi käytöksen? Onko äitisi käyttäytynyt näin aiempien parisuhteittesi kohdalla? Millainen äitisi oma elämäntilanne on tällä hetkellä? Onko hänellä parisuhdetta?

Pohdin tässä muutamaakin mahdollisuutta...

1. Mustasukkaisuus. Onko sinulla ja äidilläsi ollut kovin läheiset välit ennen tätä parisuhdetta? Olisko mahdollista, että äitisi kokee kumppanisi ikääkuin ottaneen hänen paikkansa elämässäsi tärkeänä ihmisenä? Jos äitisi on mustasukkainen, hän saattaa yrittää eripuraa aiheuttamalla 'voittaa sinut takaisin'. Jos tämä on mielestäsi mahdollista, voisit ehkä muistuttaa äidillesi, että hän tulee aina olemaan äitisi, eikä kukaan voi hänen paikkaansa viedä.

2. Kateellisuus. Jos äidilläsi ei ole parisuhdetta tai hän ei ole parisuhteeseensa tyytyväinen, saattaisi hänen käytöksensä ehkä selittyä kateellisuudella. 'Jos ei minulla, niin ei saa olla tyttärelläkään'-ajatusmaailma.

3. Narsismi tms. mielenterveyden ongelma. Noh, tälle et voi ikävä kyllä mitään. Jos äidilläsi on jokin mielenterveydelinen ongelma, et sinä voi häntä parantaa, vaan hänen on itse haluttava sitä. Jos uskot tämän mahdolliseksi, voisit toki ilmaista hänelle huolesi. Toki jos uskot äitisi olevan narsisti, tiedät varmasti senkin että asialle on todennäköisesti melko mahdotonta tehdä mitään.

Joka tapauksessa äitisi käytös vaikuttaa todella epäkypsältä ja varmasti kuormittaa sekä sinun ja kumppanisi välejä että sinun ja äitisi välejä. Varmaankin avoin keskustelu aiheesta helpottaisi, mutta kuvaamasi perusteella voi tietenkin olla, ettei äitisi kanssa kovin kaksista keskustelua aiheesta saa.

Ikävä totuus on se, että äidilläsi on oikeus kieltää kumppaniasi tulemasta hänen kotiinsa ja muutenkin kieläytyä tapaamasta häntä.
 
meillä on vähän sama tilanne. kuln vanhempani kuulivat toisesta raskaudestani he haukkuivat mieheni täysin. soittivat ja sanoivat että minä ja esikoinen voimme tulla käymään mutta mieheni ei saa tulla vierailulle, eikä ole tervetullut heidän kotiinsa. he ovat yrittäneet puhua esikoisemme kuullen miehestäni eli lapseni isästä pahaa ja todella rumasti, olen aina kieltänyt tämän. sama meno vaan jatkuu. lopulta kun tästä asiasta tuli ilmiriita emme kukaan enää saa käydä vanhempieni luona, emme ole tervetulleita enään heidän kotiinsa, eikä meidän tarvitse kuulemma soitella heille enään. olen heidän mielestään valintani tehnyt kun valitsin perheeni, mieheni ja lapseni. en ole enään heidän perhettään koska en valinnut heitä. sairasta sanon minä.. jokainen valitsee kumppaninsa itse, siihen ei ole vanhemmilla tai ystävillä mitään sanan valtaa. tätä päätöstä etenkin vanhempien tulisi kunnioittaa. ymmärrän että kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen, eikä tarvitsekaan mutta jotain kunnioitusta omaa tytärtä kohtaan pitäisi olla. olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa ja olen päätynyt siihen että tuo on jonkin asteista manipulointia ja aivopesua, itse en ala siihen enään, enkä riskeeraa lapsieni mielenterveyttä siihen että he käväsivät vanhempieni luona kuuntelemassa jatkuvaa pahan puhumista isästään ja siitä kuinka huonoa meidän elämämme on verrattuna heidän elämäänsä.
 
Mieheni äiti ei hyväksy minua ollenkaan. Eipä silti mieskään ole äitinsä kanssa missään tekemisissä, ei kutsuttu edes häihin. Mun mustamaalaaminen alkoi siitä kun kyselin anopilta velkoja, olen kuulemma rahanahne ämmä joka ei ansaitse elämäänsä mitään hyvää... Ei aijota itse kertoa tulevasta lapsesta, kuulee muualta jos kuulee.
 
mun äiti on aika samanlainen ja lisäksi hänellä on melko paha alko-ongelma. monta vuotta yritin kestää ja jaksaa ja siedin haukkumisia ja aikoja, kun emme olleet puheväleissä hänen käytöksensä vuoksi ja sitten taas oltiin, kun "hän antoi jotain anteeksi", vaikka oli itse syyllinen välirikkoon. lopulta kuppini meni nurin, kun hän alkoi lähetellä minulle tyttäreni vauva-aikana asiattomia tekstareita, kun en heti vastannut puhelimeen tai soittanut saman päivän aikana. vaihdoin puhelinnumeron enkä ilmoittanut hänelle uutta. jonkin aikaa kommunikoimme s-postilla ja viime kesänä menimme miehen ja tytön kanssa hänelle muutamaksi päiväksi kylään. hän yritti saada miehestä itselleen ryyppyseuraa siinä onnistumatta ja joi sitten keskenään, kun me vietimme aikaa tytön kanssa. lähdin sitten käymään ystäväni luona toisella paikkakunnalla tytön kanssa ja mies ja koira lähti anoppilaan kaikkien tavaroidemme kanssa. äiti lähetti miehelle tekstarin seuraavana aamuna, jossa ilmoitti että voisimme mennä isäni luokse loppulomaksi (isäni ei ollut edes kotona ja äiti tiesi tämän). emme palanneet äitini luokse, vaan jäimme anoppilaan, ja kotiinpäästyä kirjoitin äidille s-postiviestin, jossa ilmoitin tylysti, ettei perheemme tule olemaan hänen kanssa missään tekemisissä ennenkuin hän tekee jotain ongelmilleen.

nyt joulun aikaan hän lähetti lapsillemme lahjoja, ja kiitin niistä s-postitse. en kuitenkaan ole edelleenkään ko. naisen kanssa missään tekemisissä enkä aio kertoa hänelle uudesta raskaudestani. mielestäni joissain tilanteissa omat vanhempansa voi "siivota pois" elämästään, etenkin mikäli he vain aiheuttavat pahaa mieltä ja kuvittelevat voivansa käyttäytyä miten huvittaa. en anna äitini olla tekemisissä edes tyttäreni kanssa, ja aion kyllä kertoa tytölle syynkin miksi, kunhan hän tulee sitä kysymään.
 
Takaisin
Top