Vahinkoraskaus laittaa ajatukset sekaisin.

Vieras
Olen 20vuotias nainen, söin säännöllisesti pillereitä kuitenkaan kuukautisia ei kuulunut joulu- ja tammikuun taukoviikkojen aikana, vielä laitoin kaiken sterssin piikkiin, kunnes aamupahoinvoinnit alkoivat. Tein testin, joka oli sen aamun ainut positiivinen asia, tosin en tiennyt itkeä vai nauraakko. Ei auttanut muuta kuin varata aika neuvolaan, jossa selvisi että olen yhdeksännellä viikolla. ( 8+4) Pienen pieni onnentunne ja hymy oli herkässä, kun näin pikkuisen kelluvan siellä kohtuni pohjalla, mutten silti suostunut ottamaan ultra-kuvia itselleni. Enhän minä tätä suunnitellut, en halunnut enkä ajatellut olevani valmis äidiksi, minulla on paljon mietittävää. Siksipä ajattelin vähän kysyä mielipiteitä samassa tilanteessa olevilta, olen osa-aikatyössä, asun vuokra-asunnossa koiran kanssa, sinkku. Olen juonut raskauden alkuvaiheessa alkoholia, (pikkujoulut + uusivuosi) ja tupakointi on myös ollut paheeni. Toki vähensin tupakointia heti aika reippaasti kun sain varmistuksen raskauteeni. Abortti tuntuu väärältä, onhan tämä nyt valtava ihme, että pillerit pettää. Mutta miten pärjätä yksin, kuinka rankkaa se oikeasti on? Entä olenko vahingoittanut sikiötäni alkoholinkäytölläni ja tupakoinnillani? Entä jos lapsi ei olekaan terve? Lääkärin jutusille viikon päästä.
 
Hei.

Onneksi olkoon raskauden johdosta! Ja todellakin, raskautesi on valtava ihme. Jos oot yhtään seurannut näitä vauvakuumeilijoiden keskustelupalstoja, niin oot huomannut sen, että yksikään lapsi ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja, joka saadaan :)

Sulla on varmasti paljon mietittävää ja on hyvä, että mietit näitä asioita, etkä kiellä niitä. Onneksi pääset kohta lääkärin vastaanotolle ja saat pommittaa häntä kysymyksillä. Usein sanotaan niin, että lasta ei voi vahingoittaa ihan alussa, koska lapsella ei ole yhteistä verenkiertoa äidin kanssa. Varmaan googlettamalla löydät asiasta tarkempaa tietoa.

Lapsen kasvattaminen yksin on varmasti rankempaa kuin kahdestaan. Onko sulla tukiverkostoja? Ovatko ystävät ja sun vanhemmat käytettävissä, jos omat voimat loppuu? Onko sulla lapsen isä tiedossa? Voisitko ottaa häneen yhteyttä ja saada mahdollisesti tukea?

Mä en osaa mitään ihmeellistä vastata sun kysymyksiin. Halusin vaan tulla onnittelemaan ja toivottaa sut tervetulleeksi vau.fi:n keskustelupalstalle juttelemaan. Sitten kun siltä tuntuu, niin voit siirtyä sellaiseen ryhmään, joissa muilla on samassa kuussa LA, kuin sinulla.

Oikein paljon voimia psyykkiseen prosessointiin ja äidiksi kasvamiseen. Hyvää kevään jatkoa ja mukavaa raskauden aikaa! :)

 
En nyt ihan täysin samassa tilanteessa ollut, mutta melkein :D Olen jo vakituisessa parisuhteessa, loka-marraskuun menkat jäi pois ja koska olin syönyt kokoajan säännöllisesti pillereitä, pistin sen myös stressin piikkiin, samoin lääkärini. Testit olivat jatkuvasti negaa ja myös yksi verikoe oli nega. Vasta joulukuun 4.päivä tehty testi oli positiivinen. Meillä molemmilla syntymäpäivä maaliskuussa, itse täytän 22 ja avomies 20. Emme todellakaan olleet suunnitelleet vauvaa, sillä avomies menee opiskeluiden takia armeijaan vasta nyt heinäkuussa...ja "sopivasti" laskettu aika heinäkuun 19:P Kävimme ensin klinikalla aborttia varten tutkimuksessa, jossa emme nähneet ultrakuvaa, mutta kuulimme sydänäänet. Kärsimys abortin jälkeen olisi varmasti ollut liikaa molemmille, joten päätimme pitää pienen ihmeen :) Ei todellakaan elämän helpoimpia päätöksiä, mutta emme voisi olla onnellisempia :) Meillä tosin ympärillä myös todella vahva tukiverkko(perheet, ystävät), joten tiedämme ettemme yksin jää missään vaiheessa ja apua saadaan aina tarvittaessa. Se oli yksi tärkeä asia joka vaikutti päätökseemme. Ja tietysti se että asumme yhdessä ja tunnemme toisemme jo läpikotaisin ja voimme luottaa toisiimme kaikessa :) Helppoahan se taloudellisesti ei tule olemaan, mutta kuka sanoi että elämän pitäisi olla helppoa tai että vain taloudellisesti hyvässä tilanteessa olevat "saisivat" hankkia lapsia? :) Itsekin tällä hetkellä työtön, avomies opiskelee, toivottavasti pääsee kesätöihin pariksi kuukaudeksi ennen armeijaa, heti valmistumisen jälkeen. Itsekin toivon että saisin vielä töitä ennen äippälomaa, jonkun pätkätyön :) Juhlimisesta sen verran, että itsekin pari-kolme kertaa taisin olla silloin juomassa kun en vielä tiennyt raskaudesta, mutta sanoo ne neuvolatäditkin että ei tarvitse huolehtia siitä mitä on juonut ennen kuin on tiennyt raskaudesta, tärkeintä on ettei juo sen jälkeen kun saa tietää ja jos jatkaa raskautta..itse en edes tupakoisi tässä tilassa, en kyllä polttanut ennenkään. Tiedän kyllä henkilöitä jotka ovat satunnaisesti polttaneet raskaanakin, ja lapset ovat ihan terveitä :) Se on vähän siitä kiinni mitä riskejä uskaltaa ottaa... Kukaanhan ei ole valmis äidiksi, äidiksi kasvetaan lapsen mukana, mutta jos sinusta tuntuu ettet millään pysty selviämään, niin kannattaa vakavasti harkita sitä ikävämpääkin vaihtoehtoa..mutta ihan vasta viimeisenä vaihtoehtona ja päätös on täysin sinun! :)
 
Moi :)

Itse odotan nyt "vahinkoani" rv 38+1 menossa. Lapsen isä ei halunnut olla osana meidän elämäämme joten minä huolehdin lapsestani yksin, aborttiin en pystynyt. Minä asun vuokratalossa ja minulla on 3 kissaa, sekä 14-vuotias poika ensimmäisestä ja ainoasta avioliitostani (olen nyt 31v). Mutta mikäli on yhtään oikeaa ystävää ja perhettä, niin kyllä sitä ihminen pärjää! Kannattaa miettiä hyvin tarkkaan mitä teet, itse koen tehneeni itselleni parhaan valinnan näin :) Mutta kukaan ei sinua tuomitse jos toisin valitset. Sen vain sanon että jos abortti yhtään epäilyttää niin en tekisi, siitä on hankala päästä yli vaikka olisi varmakin päätöksestään.

Rankkaa yksinodottaminen on, kun ei ole ketään joka iloitsee pienistä potkuista ja muljahduksista kanssasi. Minulla on onneksi sisko (tuleva kummitäti) ja pari ystävää jotka odottavat vauvaa innolla, heille sitten puran vauvajuttuja :) Mutta tosiaan, vauvat eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan lahja joka annetaan :) Minun lahjani tuli yhden e-pillerin unohtamisen JA jälkiehkäisypillereiden syönnin seurauksena.. Olemattomat mahdollisuudet tämän pienen maailmantuloon.. jos toinen on noin sitkeä jo pienenä niin mitä se sitten isona! :D
 
Täällä vähän saman tapainen tilanne kun sinulle. Oon 22-vuotta ja sain kuulla heinäkuussa olevani raskaana. Ja en siis seurustele. Pää oli ihan sekasin, miten näin voi tapahtua minulle. Päätös lapsen pitämisestä tuli kuitenkin hyvin nopeasti. Oikein ärsytti ihmisten kommentit "olen tukena teet miten hyvänsä" päähän oli iskostunut vaan yksi vaihtoehto. :)

Nyt on raskaus jo loppusuoralla. Ens kuussa pitäis pienen pojan syntyä. Koko raskausaika on mennyt yllättävän hyvin. Olen pärjännyt yksin paremmin kuin hyvin! Alussa tunteet heitteli ja mietti miten sitä pärjää. Tietty jännittää miten arki vauvan kanssa kahdestaan alkaa sujumaan, mutta täällä on tosi hyvät tukiverkostot ja apu on lähellä jos sitä tarvitsee.

Ja tohon alkoholin käyttöön, kesällä olin juuri ollut lomalla kun sain tietää raskaudesta ja sillon alkoholia tuli nautittua. Ensimmäisillä viikoilla todella harvoin alkoholi  tekee haittaa, vaikka itsekin stressasin asiasta todella paljon! Onneks sinulla on lääkäri aika varattu niin pääset keskustelemaan näistä asioista siellä ja varmasti helpottaa huoliin :)

Mulle voi laittaa vaikka yksityisviestiä jos tuntuu että kaipaa samassa tilanteessa olevan juttu seuraa!:) Kaikkea hyvää!!
 
Hei!

Ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta pakko tulla sanomaan sananen. Ensinnäkin paljon onnea. Tuo on jo pieni ihme. :)

Tiedän joitakin, jotka ovat juoneet ja polttaneet raskauden aikana ja vauva on syntynyt ihan terveenä. Varsinkin alkuraskaudessa sen ei pitäisi olla niin suuresti haitaksi. Hienoa, että mietit noita asioita. Hyvä myös että pääset lääkärille, hän se kuitenkin on asiantuntevampi kuin varmaan kukaan meistä. :)

Onhan se tietysti rankkaa, mutta monet yksinhuoltaja äidit on pärjänneet hienosti. Varsinkin jos sinulla on tukiverkkoa ympärillä, ystäviä ja sukulaisia, jotka voi auttaa. Jos tiedät kuka on lapsen isä, kannattaa ottaa häneen yhteyttä. Olet myös osa-aikatyöläisenä jo paremmassa asemassa kuin täysin työttömänä. Muista että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja vähälläkin pärjää. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta onhan oma pieni ihme sen arvoista. ;)
 
Hei! Minunkin ensimmäiseni oli vahinko, maailman ihanin vahinko. Päätin heti, että otan vastaan sen mitä on annettu. Tunteet heitteli kyllä laidasta laitaan jä välillä harkitsin ihan vakavastikin aborttia. Varsinkin kun olin niin pahoinvoiva ja töistä joutui olemaan pois paljon sen takia niin tuntui välillä ihan toivottomalta koko homma. 
Itsekin olin juhlinut parit tuparit railakkaasti ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Positiivisen raskaustestin jälkeen vedin ketjuun kolme tupakkaa ja sitten lopetin senkin. Ihan terve vauva syntyi. Minulla oli onneksi äitini tukemassa vauvanhoidossa ja lapsen isä vaihtelevasti. Rahallisesti teki äärettömän tiukkaa. Näin jälkikäteen harmittelen, etten tajunnu hakea toimeentulotukea, olisin ollut siihen oikeutettu. Kannattaa selvittää kaikki edut ja etuukset etukäteen. Turvaverkkoa voi etsiä neuvolan kautta, eri kerhoista tms. Asioilla on aina ihmeellinen tapa järjestyä :)

Onnea tulevaan!
 
Onnittelut raskauden johdosta! :) Ihmeellistä tosiaan, miten toiset vauvat saavat alkunsa niin "helposti" ja toisia saadaan odottaa vuositolkulla.
Tietääkseni et ole voinut vahingoittaa vauvaa alkoholilla ja tupakalla noilla viikoilla. Yhteys (eli istukka-napanuora-vauva) äidin ja lapsen välillä alkaa toimia vasta juuri niihin aikoihin, kun sait tietää raskaudesta. Sitä ennen alkio saa ravintonsa ruskuaispussista (vähän niinkuin tiput kananmunan sisällä). Toivottavasti onnistut tupakoinnin lopettamisessa, sillä nikotiini menee suoraan suodattamattomana lapsen verenkiertoon ja voi aiheuttaa esim. sen, että vauva jää pienikokoiseksi. Minä lopetin heti, kun tein positiivisen testin, eikä tullut mitään vieroitusoireita.. yllätyin itsekin miten helppoa lopettaminen oli, kun olikin yllättäen hyvä syy siihen! :)
Tsemppiä sinulle oikein kovasti! Kyllä kaikki järjestyy, päätitpä tehdä mitä hyvänsä! :)
 
kovasti onnea :) tässä oma tarinani. esikoiseni (toivottu tapaus) oli juuri täyttänyt 6kk kun söin kanssa pillereitä eikä sitten taukoviikolla menkkoja tullutkaan. raskaana oltiin ja se hetki oli ehkä järkyttävin asia mitä koskaan oli mulle sattunut, en tiennyt että itkenkö vaiko huudanko.. esikoisen synnytys ja ensimmäiset kuukaudet tuntu hirveen vaikeilta joten pelkäsin ihan hirveästi tulevaa. ja harkitsin ihan vakavasti aborttia. ensimmäisen viikon sulattelin asiaa,mieheni oli alusta asti mukana koko jutussa mikä ehkä saikin mun pääni kääntymään. en kadu todellakaan mitään valintoja enkä vaihtaisi elämääni mihinkään. ja tuosta tupakoinnista, itse olen molempien raskauksien aikana polttanut, molemmat täysin terveitä, ja molemmilla syntymäpäinoa ollut 4kg. tupakointia en hyväksy ja nyt kun itsellä on kolmonen toiveissa niin aijon ja haluan sen lopettaa :) tsemppiä päätöksiin :)
 
Enpä usko että olet lastasi ehtinyt vahingoittamaan, luulen että on aika monta sellaista jotka alkuvaiheessa eivät tiedä olevansa raskaana (tässä yksi niistä...), itsellä tapahtu miehen kanssa vahinko, mutta otin jälkiehkäsypillerin vuorokaudern sisällä. En kuvitellutkaan ettei se tehoaisi, mutta ilmeisesti tapahtui salamahedelmöitys koska nyt  olen rv 26+4:) 

Omalla kohdalla abortti ei tullut kysymykseen, koska tunnen itseni ja olisin syyllistänyt itseäni siitä. Mullakin jo 4 lasta 4v. 3v. ja 1,5v. kaksoset, joten lapsiluku oli mielestäni täynnä, mutta tämä yksi nyt haluaa meidän perheeseen ja niin hän on sydämellisesti tervetullut! 

Sulla on paljon ajateltavaa ja päätöksen teet itse, mutta jos päätät jatkaa raskautta kyllä varmasti kaikki järjestyy. Itse en valitettavasti tiedä mitä tekisin sijassasi, mutta toivottavasti keskusteleminen lääkärin kanssa selventää ajatuksiasi. Tsemppiä!!!
 
Hei !
Nopeasti vilkaistuani vastauksia tulin siihen tulokseen, että suurin osa niistä on kokemuksia, jotka on päättynyt lapsen pitämiseen. Tässä siis toisenlainen tarina.

Olen tällä hetkellä onnellisesti 30-vuotiaana raskaana RV34 ja mieheni kanssa molemmat odotellaan esikoista. Tämä on kolmas raskauteni, kaksi edellistä olen tietoisesti keskeyttänyt enkä kadu kumpaakaan. 

Itse en kumpaakaan aborttia salaile enkä häpeile. Minulle abortti oli molemmissa vahinkoraskauksissa ainoa oikea ratkaisu.

Tämä raskaus saatiinkin sit alulle ihan harkitusti pillerit pois jättämällä ja parissa kuukaudessa plussasi. Koen olevani henkisesti valmis kasvamaan äidiksi ja olin tällä kertaa ilosta suunniltani kun testi näytti plussaa. Lisäksi tilanne ympärillä on rauhoittunut ( yhteinen koti valmistunut perheelle, opiskelut saatu pakettiin, sain vakituisen työpaikan, molempien vanhemmat lähellä jne), joten pystyin levollisin mielin kaikin puolin suhtautumaan raskauteeni. 

Koko matkasta tähän asti olen nauttinut ja on ihana odotella nämä viimeiset viikot tietäen, että kohta meistä tulee äiti ja isä. 

Neuvona kai siis, että kuuntele itseäsi. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa asiaan (ainoana ehkä lapsen isä, mikäli olette yhdessä). Jos ajatus äitiydestä tuntuu hyvältä ja koet olevasi siihen valmis niin hyvä niin :) Mutta mikäli tunteet ovat päinvastaiset ja päädyt keskeytykseen, tee se niin ettei jälkeenpäin tarvitse katua. 

Äläkä huoli noista alkuraskauden hummauksista :) tärkeintä on, että olet nyt jättänyt alkoholin pois ja tupakointiakin vähentänyt. Sanoitkin, että abortti tuntuu väärältä, joten jos äitiys on ratkaisusi nauti siitä täysin rinnoin ! :D Itse olen noiden keskeytysten takia hieman taikauskoinen ja tunnen että karma potkaisee perseelle tässä raskaudessa, joten jännännyt kans kovasti omia tekojani ja niiden vaikutusta sikiöön alkuraskaudessa. 

Yritä ottaa rennosti ja rauhallisin mielin :) Olet vielä niin alussa, että huoli pois ja positiivisin mielin lääkärin juttusille !



 
Takaisin
Top