[PARSEHTML]Kuin omasta tytöstä kirjotettu nämä teidän viestit, ei voi muuta sanoa kun voimia teille kaikille!<br />
<br />
Meillä tyttö alusta asti todella vaativa, neuvolan 3-vuotis tarkastuksessa neuvolan täti kirjasi papereihin "erittäin voimakas oma tahto ja tempperamentti". Neuvolassa olivat aivan ihania, huomasivat varmaan kuinka poikki silloin olin. Uhmaikäinen kolmevuotias ja juuri syntynyt vauva, ei ollut oikein hyvä yhdistelmä. Neuvolassa sanottiin että vaikka sillä hetkellä tytön luonne tuntuu ihan kauhealta mutta kun sen tempperamentin saa kanavoitua oikeisiin asioihin niin hyvä tulee, tälläiset lapset kuulemma yleensä pärjäävät elämässä, periksihän he eivät anna vaan niin kauan tehdään että opitaan! On huomattu mm. polkupyörän ajossa ja kirjottamisessa ja lukemisessa (tyttö oppi viisi vuotiaana lukemaan, ihan itse koska halusi, kukaan ei sen kummemmin opettanut)<br />
<br />
Tuossa 3-4 ikävuoden aikoihin tyttö saattoi saada päivittäin 20-30 megaluokan raivaria, ihan mistä tahansa! Puistoihin ei kehdannut mennä kun tuntui että muut äidit pitivät meidän tyttöä hemmoteltuna kakarana, saattoi saada raivarin mm. siitä että juuri hänen haluamansa keinu oli varattu... <br />
<br />
Noin kuusi vuotiaana tyttö tasaantui (ei varmaan lohduta teitä ketään...) On tällä hetkellä innokas koululainen, menee syksyllä toiselle luokalle. Välillä huomaan että hänen on vaikea ystävystyä, muutama hyvä ystävä on mutta isommassa porukassa leikkiminen on vaikeaa, tyttö kun haluaisi että kaikki sujuisi hänen pillin mukaan. <br />
<br />
Voimia ja pitkää pinnaa teille kaikille! <img alt="" src="/images/emoticons/forumsmilies/Smiley47.jpg" />[/PARSEHTML]
