Väsynyt vanhempi.

Keskustelun 'Elämää vauvavuoden jälkeen' aloitti Beebee, 25 heinä 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Beebee Uusi käyttäjä

    Meillä on 16kk ikäinen tyttö, josta on tullut valtavan voimakastahtoinen. Kaiken hän tahtoisi, jos hakee pois kielletystä paikasta alkaa aivan älytön huuto. Ja sehän ei sitten lopu millään.. Jos ei saa tahtoaan läpi, sama juttu. Olen pulassa enkä tiedä mitä lapseni kanssa tekisin, ensimmäinen lapsi kun on. Alan väsyä ainaiseen huutoon, ruoan heittelyyn, ja moneen muuhun asiaan. Olen yrittänyt jo pienestä asti hänelle opettaa mikä on oikein ja mikä väärin, tuntuu ettei mikään vaan tehoa. Tunnen epäonnistuneeni vanhempana... Olisin kiitollinen jos joku voisi kertoa jotakin vinkkejä millä arkemme vähän edes helpottuisi.
  2. Moon Ihastunut foorumiin

    En kyllä yhtään osaa sanoa mikä helpottaisi mutta jos lohduttaa niin et ole yksin...

    Meiltä löytyy 17kk poika joka on vaativa, hyvin vaativa.  Siitä asti kun muksu oppi kävelemään kunnolla (n. 1v), se on vain juossut paikasta toiseen.  Oma tahto on VALTAVA ja uhmaraivareita tulee päivässä monta.  Hyvällä tuulella poika pysyy jos saa tehdä sitä mitä haluaa.  Vanhemmalle on kyllä todella raskasta kun lapsi ei pysy paikallaan juuri hetkeäkään.  Ruokailu menee välillä mallikkaasti ja välillä se on yhtä ruuan ja ruokailuvälineiden paiskomista jne.  Järjestelmällinen kieltäminen ja esim. ruokailun lopettaminen sen muuttuessa pelleilyksi ei ole tuottanut tulosta pitkälläkään aikavälillä.  Sama koskee kaikkea muuta kiellettyä toimintaa, mm. kukkaruukkujen tyhjentämistä ja kukkien repimistä, kiellettyjen tavaroiden ottamista, karkailun estämistä, jääkaapin tyhjentömistä.  Myönteisen toiminnan vahvistaminen ei ole sekään tuottanut tulosta.  Saas nähdä miten käy kun meille tulee kohta vauva, pysyykö tuon vauhtihirmun perässä ollenkaan.
    Ja tosiaan, meillä ei voitaisi kuvitellakaan esim. ulkoilua aitaamattomalla alueella koska lapsi ei siellä pysy.  Kateellisena katselen kun toisten äitien lapset istuvat hiekkalaatikolla tai keinussa leikkimässä, meillä se saa aikaan vain raivarin.

    Kaikkein raskainta tässä on vanhemmalle se, että muut ihmiset pitävät lasta HUONOSTI KASVATETTUNA vain siitä syystä että heillä saattaa olla itsellään kotona rauhallinen lapsi.  Yritä siinä sitten selitellä...  Ei ole helppoa olla vaativan lapsen äiti.  Vähemmästäkin saa semmoisen "paska mutsi" -leiman ja -olon.

    Tämä on kirjoitettu todella huonona aamuna...  Oikeasti vaativien lasten kanssa ei auta muu kuin johdonmukaisuus, aika ja pitkä pinna.  Eli lapselle pitää selkeästi ilmaista mikä on ei-toivottua käytöstä ja rohkaista myönteistä käytöstä.  Se vaan on raskaassa arjessa helpommin sanottu kuin tehty.  Ja pikatietä onneen ja helppoon arkeen ei ole.

    Onneksi näillä muksuilla tuntuu menevän vähän kausittain nämä hankalat vaiheet, liittyy ne sitten mihin tahansa.  Jaksamista!
  3. Ansku87 Peruskäyttäjä

    moon mä niin tiiän tuon sun tunteen et muut saa tuntemaan et oot huonosti kasvattanu lapsesi kun muualla saattaa olla hyvinkin rauhallinen lapsi.

    meillä on kaksi lasta ja lähinnä tämä meidän esikoispoika 2v on hirmu huimapää,ei tottele.vilkas ja hyvin energinen. eikä tottele juurikaan. olen tuskistellut itseni kanssa jo pitkään siitä kuinka epäonnistunut olen kasvattamaan lapseni.. päiväkodissa on asiasta huomautettu jo moneen kertaan,eikä ole siel ollu kuin kohta vasta kuukauden.ensin puhumisesta kun ei toinen viel puhu,tänään juomisesta että juo aika paljon. no ei minun mielest kotona niin paljoa ja nythän on tajuttoman kuuma, ja poikakun juoksee koko ajan ulkonakin,riehuu miten sattuu nii kai hälle nyt kuuma voi tulla ja janon tunne jos noin vilkkaasti liikkuu kuumalla ilmalla? no otin sitten nokkiini siellä,ei olis ehkä pitäny.mutta joo. soitin sitten neuvolaan ja kysyin onko aihetta pelätä jo. ja alkaa tutkimuksiin. käskettiin seuraamaan juoman määriä.

    Viirukhan mä oon kans sun kaa samaa mieltä ettei lapsen luonnetta voi ottaa pois, kasvattamalla yms keinoin.
    ja mä kans tartteisin et joku pitäsi minut rauhallisena, neiti on minulla saman ikäinen kuin sinulla esikoinen. joka kans on ottanut mallia isoveljen touhuista ja juurikin kielletyn touhun saa pois kun äkkiä kehittää jtn muuta kiinostavaa.

    ja se on tosi iso apu jos teill on lähellä tukiverkosto joka voi auttaa tarvittaessa lasten hoidossa, ottaa vaikka jopa yökylään. meillä lapset ovat olleet aika paljon minun vanhemmilla,enkä tunne siitä yhtään huonoa omatuntoa minä vain olen sellainen joka tarvitsee välillä happee lapsista vaikka heitä rakastankin ylikaiken ja näin tullen jaksan heidän kans olla paremmin. paljon jaksamisia teille ja rauhallisia hetkiä lastenne kanssa!
  4. MilliMaari Aloittelija

    Kuin omasta tytöstä kirjotettu  nämä teidän viestit, ei voi muuta sanoa kun voimia teille kaikille!

    Meillä tyttö alusta asti todella vaativa, neuvolan 3-vuotis tarkastuksessa neuvolan täti kirjasi papereihin "erittäin voimakas oma tahto ja tempperamentti". Neuvolassa olivat aivan ihania, huomasivat varmaan kuinka poikki silloin olin. Uhmaikäinen kolmevuotias ja juuri syntynyt vauva, ei ollut oikein hyvä yhdistelmä. Neuvolassa sanottiin että vaikka sillä hetkellä tytön luonne tuntuu ihan kauhealta mutta kun sen tempperamentin saa kanavoitua oikeisiin asioihin niin hyvä tulee, tälläiset lapset kuulemma yleensä pärjäävät elämässä, periksihän he eivät anna vaan niin kauan tehdään että opitaan! On huomattu mm. polkupyörän ajossa ja kirjottamisessa ja lukemisessa (tyttö oppi viisi vuotiaana lukemaan, ihan itse koska halusi, kukaan ei sen kummemmin opettanut)

    Tuossa 3-4 ikävuoden aikoihin tyttö saattoi saada päivittäin 20-30 megaluokan raivaria, ihan mistä tahansa! Puistoihin ei kehdannut mennä kun tuntui että muut äidit pitivät meidän tyttöä hemmoteltuna kakarana, saattoi saada raivarin mm. siitä että juuri hänen haluamansa keinu oli varattu... 

    Noin kuusi vuotiaana tyttö tasaantui (ei varmaan lohduta teitä ketään...) On tällä hetkellä innokas koululainen, menee syksyllä toiselle luokalle. Välillä huomaan että hänen on vaikea ystävystyä, muutama hyvä ystävä on mutta isommassa porukassa leikkiminen on vaikeaa, tyttö kun haluaisi että kaikki sujuisi hänen pillin mukaan. 

    Voimia ja pitkää pinnaa teille kaikille! 
  5. johnukka Aloittelija

    Kuulostipa erikoisilta kommenteilta päivähoidon puolelta... Tiedän, että tämän äippäloman jälkeen mullakin on edessä se, että meidän pojat lähtee hoitoon jossain vaiheessa. Kaksivuotiaasi kuulostaa aika samanlaiselta kuin esikoisemme. Tai periaatteessa kuka tahansa 2-vuotias poika (vilkas, energinen jne.). Mua vaan jo valmiiksi kauhistuttaa hoitoon laittaminen, jos tollasiin asioihin puututaan.

    Tästä pääaiheesta vielä, että täältäkin löytyy pian 2 v. uhmis ja voin jakaa noi tunteet. Varsinkin, kun kuvioissa on vielä pieni vauva. Esikoisen kanssa käytiin perhekerhossa, joka jatkuu taas syksyllä. Olen vaan alkanut ajattelemaan, että miten kykenen menemään sinne esikoisen JA vauvan kanssa?! Välillä tuntuu, että on parempi pysyä vaan omassa pihassa leikkimässä, jotta tilanne on jotenkin hallinnassa. Kuinka mieltä ylentävää onkaan olla äiti, joka ei hallitse omaa lastaan :D
  6. Santtu2012 Uusi käyttäjä

    Kuulostaapa tosi tutulta.

    Ymmärrän tuon huono äiti tunteen tosi hyvin.

    Tuttavani näkivät valokuvista että meillä pitää olla keittiönkaapeissa lukot ettei 2v pikkumies sieltä vetele tavaroita ulos.
    Heti oltiin kommentoimassa että "ei meillä vaan ole koskaan tarttenut mitään lukkoon laittaa, sitä pitää vaan äidin kieltää."
    Tämä oli kommentti henkilöltä jolla on aina ollut kotona auttavia käsiä. On mummoa, pappaa, tätiä ja serkkua. On aikaa itselle ja harrastuksille.

    A) Ehkä teidän lapsi ei ollut tällainen energinen ja nopea liikkeissään. Lisäksi on utelias ja haluaa tietää mitä siellä oven takana on.
    B) Asun ulkomailla eikä ole 2 vuoden aikana ollut kukaan täällä minua auttamassa. Jos seison pojan selän takana koko ajan kuka tekee kaikki muut kotihommat?

    Ihmisten pitäisi todellakin astua minun buutseihin ennenkuin avaavat suunsa.



  7. starletti Tuttu foorumilla

    "Tuttavani näkivät valokuvista että meillä pitää olla keittiönkaapeissa lukot ettei 2v pikkumies sieltä vetele tavaroita ulos."

    Meillä tyttö 1 v 4 kk tutkii KAIKKI kaapit ja laatikot joka päivä moneen kertaan. En niitä enää jaksa korjata takaisin, vaan saattavat lojua lattialla kauankin. Tosin ovat nykyään sellaista tavaraa, ettei niillä niin väliä ja suurimman osan tavaroista olen siirtänyt pois tytön ulottuvilta. Ruokailuvälineet ovat lukollisessa laatikossa, vaan minua itseäni on ruvennut häiritsemään tuo lukko ja avaimen piilottelu, joten helpompi vissiin siirtää välineet jonnekin muualle. En ole tutkimusintoa yrittänytkään saada loppumaan kieltämällä, olen vain ajatellut että ehkä se joskus laantuu.
  8. Miramaria Addikti

    starletti: Juu, juuri näin meilläkin! Tyttöä kiinnostaa kaikki kaappien sisältö, joten olen piilottaut kaikii veitset ym. vaarallisen yläkaappeihin, mutta ei mua nyt niin häiritse vaikka niitä lusikoita aina välillä jostain saappaista löytyisikin :D Itse asiassa joskus menen tytön kanssa tonkimaan niitä kaappeja: Kasataan kaikki muovikipot ja kattilat ja muut kaapin viereen lattialle, ihaillaan ja sitten ladotaan takaisin. Pikkuhiljaa tyttö on muuten oppinutkin, että laittaa oven jälkessään kiinni ja sanoo tomeran "noin" :D

    No, meidän tyttö nyt ei ihan sieltä vilkkaimmasta päästä ole (sormet ristissä, meillä ei ole vielä uhma nostanut päätään), mutta ei kyllä ihan rauhallisimmastakaan. Silloin kun mulla meinaa mennä ruokien heittelyyn ja muuhun hermo, niin jotta hermot ei ihan riekaleiksi menisi annan vain olla ja pelleilen itsekin, piirrän vaikka soseella pöytään ja siivoan vasta myöhemmin...kuulostaa ehkä hassulta, mutta mulla on auttanut stressaamiseen. Mut keittiön ulkonäkö onkin sitten asia erikseen vaikka sitä siistinä yritänkin pitää

    Teidän pojat kuulostavat kyllä tosi vilkkailta tapauksilta! Muiden kommentit voi yrittää oppia unohtamaan (joo o, helpommin sanottu kuin tehty!), mutta kuten mainitsittekin, ei kukaan muu voi oikein tajuta uhmailijan kanssa elämistä kuin uhmailijan vanhemmat! Tsemppiä! :)

Jaa tämä sivu