Väsymys ja masentuneisuus

Kolibri

Kolibri

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tammikuunmammat 2015
Koko raskausajan olen ollut paljon normaalia väsyneempi, mutta nyt viime viikot vaan pahentunut entisestään. Samalla mieliala on alkanut laskea kuin lehmänhäntä, mikä todellakin pelottaa! Osaksi nämä varmaan liittyvät toisiinsa. Teen siis jo nyt puolikasta työpäivää, mutta tuntuu vaikealta jaksaa edes näitä tynkäpäiviä hereillä, saati suoriutua työtehtävistä ripeästi ja tehokkaasti, niinkuin haluaisin. Huono keskittymiskyky, hitaus, väsymys ja alisuoriutuminen sitten toki ruokkivat syyllisyyttä, kasvattavat stressiä ja laskevat mielialaa :sad001

Onko tämä enään millään muotoa normaalia?! Raskausajastahan pitäisi nauttia! Siis tuo sisällä majaileva pienokainen on todellakin tervetullut ja odotan innolla hänen saapumistaan ulkomaailmaan. Raskaus on muuten sujunut hyvin, etenkin vauvalla kaikki on alusta saakka ollut hyvin ja kasvu tapahtunut mallikelpoisesti. Toki synnytys pelottaa vähän, mutta nyt on alkanut enemmän pelottamaan aika synnytyksen jälkeen. Jos tämä väsymys ja alakulo ei helpotakaan, niin miten jaksan olla hyvä äiti lapselleni?! :sad001
 
Neuvolassa on säännöllisesti tsekattu hemoglobiini ja sekin on ollut ihan kunnossa, ettei ainakaan mitään anemiaa voi olla. Nukun kunnon yöunet, vaikka heräilenkin vessaan ja suonenvetoihin/kramppeihin muutaman kerran yössä. Lisäksi torkun aina ainakin yhdet päikkärit, joinain päivinä useammatkin.. Sain perjantaiksi ajan lääkärille. Alan vakavasti harkitsemaan sitä ehdoteltua sairaslomaa loppuraskaudeksi, josko pystyisin vähän relaamaan ja jaksaisi tehdä edes jotain itseä kiinnostavaakin..
 
Kannattaa harkita sitä sairaslomaa,ei kuulosta kauheen kivalta tommoset ajatukset :/ Kovasti kovasti tsemppiä !:) Tiiät ite mikä helpottaa sun oloo :)
 
Lääkäri ei oikeastaan antanut edes vaihtoehtoja, joten olen nyt sitten sairaslomalla äitiysloman alkuun saakka eli seuraavat 7 viikkoa.. Tavallaan helpotus, kun ei tarvinnut itse tehdä päätöstä. Lapsen parastahan tässä ajatellaan. nyt sitten koitan keskittyä lepoon ja rentoutumiseen -toivotaan että olo helpottuisi sillä, muuten joudutaan lisäämään lääkitystä mikä tietysti on aina riski vauvalle (vaikkei enään tässä vaiheessa mitään kehityshäiriöitä aiheudukaan, lähinnä kai ennenaikaisuuden riski kasvaa)
 
Voimia sinulle Kolibri! Se, että koet raskaana ollessasi itsesi masentuneeksi, ei tarkoita sitä, että masennut vauvan kanssa. Raskaus- ja imetyshormonit vaikuttavat jokaiseen naiseen yksilöllisesti.

Mä koin oman raskauteni vähän masentavaksi. Odotukset oli korkealla naistenlehtien raskaana nainen kauneimmillaan -hehkutuksen takia. Tilannetta ei helpottaneet mun oman äidin unelmaraskaudet.

Ensimmäinen raskaus alkoi pahoinvoinnilla. Sen päätyttyä viikolla 12-14 alkoi krempat kuten lantiokivut ja meno oli ahdistavaa. Itkin usein ja odotin minullekin alkavaksi sitä ihanaa toista raskauskolmannesta. Sainkin sitten 6. ja 7.raskauskuukausina ihan mukavaa aikaa, kun hemoglobiini oli ennätyksellisen korkealla ja raskaus tuntui myös mukavalta.

Viimeinen kuukausi ennen synnytystä oli jatkuvia kipeitä supistuksia ja olo oli todella hankala. Synnytys oli voimauttava kokemus. Mielen- ja kivunhallintakokemustani synnytyksessä olen jakanut foorumilla Synnytys-osiossa/yleistä synnytyksestä/kotisynnytys.

Pikkuvauva-aika oli minulle vaikeaa, koska yöheräilyt tekivät päivistä mustia. Se riitti minulle, että en saanut nukkua pitkiä unipätkiä. Muisti pätki ja toimintakyky heikkeni. Kaikki palautui kuitenkin normaaliksi aina, jos sain nukuttua 5-6 tuntia yhtä soittoa. Unirytmi löytyi pienokaiselle viiden kuukauden iässä, kun siirsin hänet perhepedistä omaan pinnasänkyyn nukkumaan.

Minulle vaikeinta aikaa olivat raskauden ensimmäiset 5kk ja vauva-ajan ensimmäiset 5kk. Olen nyt viikolla 11+5 ja raskauspahoinvointi on ollut rajumpaa kuin 1.raskaudessa. Pahimpana hetkenä oli myös tällä kertaa itsetuhoisia ajatuksia, mutta en kummassakaan raskaudessa tehnyt mitään tuhoavaa. En voi sanoa, että olisin erityisen pirteä.

Hajuyliherkkyyden takia olen ollut aika eristyksissä viimeisen kuukauden. En halua olla ylipositiivinen vaan hyväksyä tuskan ja kivun. Minä kärsin ja saan olla tässä tunteessa. Tämäkin menee ohi. En puske tai yritä muuttaa mitään. Tällainen on minun raskaana oleva kehoni tänään.
 
Takaisin
Top