Onko täällä muita, ketkä on hyvin väsyneitä? Miten siitä pääsee eroon? Kaipaan vertaistukea.
Väsymyksen tappajat
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Pilkki24
Foorumin legenda
Tai mie taidan oikeastaan käydä ylikierroksilla. Väsyttää ja samaan aikaan olen ylipirteä. Liikunta ja terveellinen ruoka auttavat jaksamaan ja unilääkkeet nukkumaan. 
Päivä kerrallaan eteenpäin ja kohti virkeämpää huomista. Odotan kesää kuin kuuta nousevaa, jos se edes piristäisi mieltä, kun viihtyisi paremmin ulkona.
Mulla väsymys on johtunut hyvin paljon masennuksesta/elämän raskaudesta. Ja no, huonoista unista (jotka johtuu siitä ensimmäisestä). Eli valitettavasti oikotietä onneen en ole löytänyt. Unilääkkeet auttaa kyllä nukkumaan, mutta loputtomaan uupumukseen vain elämän helpottuminen ja askel kerrallaan toipuminen. Ulkoilu ja liikunta (siinä määrin kun jaksaa!) sekä itselle ja kivoille asioille ajan löytäminen auttaa vähän. (If ei auta yhtään, paitsi jos se korvaa psykoterapian.) Mutta riippuu paljon johtuuko väsymys huonoista unista, psyykkeestä vai fyysisistä syistä.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Sen loputtoman uupumuksen suon rämpineenä tiedän millaista se on, vaikka nykyisin jaksaa enimmäkseen paremmin.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Sen loputtoman uupumuksen suon rämpineenä tiedän millaista se on, vaikka nykyisin jaksaa enimmäkseen paremmin.Satunnaisesti, kyllä. Mulla siihen auttaa parhaiten lepo (ei-välttämättömien vastuiden/tehtävien välttely) ja ajan ottaminen asioille joita teen pelkästään omaksi ilokseni.
Ei siis esim. sellainen että asettaisin itselleni viikkokohtaisen treenitavoitteen (koska haluaisin olla paremmassa kunnossa) tai että kokeilen uutta reseptiä (koska pitäisi mielestäni syödä monipuolisemmin tai terveellisemmin), vaan että käyn kävelyllä/juoksemassa metsäpolulla jota en ole nähnyt vielä tähän vuodenaikaan. Tai kuljeskelen ympäriinsä kiikarien tai kasvion kanssa ja yritän nähdä uusia lajeja. Kokeilen uutta reseptiä koska olen utelias makuyhdisten suhteen, tai annan itselleni luvan syödä illalliseksi pakastepitsaa ja käyttää ruoanlaitosta vapautuneen ajan vaikka hyvän kirjan tai sarjan parissa. Tai värityskirjan, tai käsityön, tai päiväkirjan.
Se mikä näiden toteuttamisesta hankalaa, on se että oikein väsyneenä huomio kapenee ainakin mulla helposti siihen mitä pitäisi saada tehtyä ja mistä on pakko suoriutua*, eikä energiaa tahdo riittää piristävien asioiden ideoimiseen** tai kokeiluun. Niissä tilanteissa yritän hyväksyä sen että juuri nyt on voimat vähissä enkä jaksa töiden jälkeen oikein muuta kuin istua sohvalla ja selailla puhelinta. Eikä siinä ole mitään vikaa - mikä tahansa palauttava tekeminen on hyväksi väsymykseen, vaikka se sitten olisi sitä että pakollisten kaupassakäyntien ja ruoanlaittojen lisäksi ei saa viikonloppuna aikaan muuta kuin että nukkuu kolmet päikkärit ja pelaa tietokoneella.
*Tälle putkinäölle mun kohdalla on vielä tyypillistä etten koe huomaamisen arvoiseksi asioita, joita väsymyksestä huolimatta sain aikaan. Että sain viikattua osan pyykeistä, tai tein ruokaa niin että siitä riittää seuraavan päivän lounaalle - väsymyksestä huolimatta. Jos nämä arkiset ponnistukset huomaa, niistä voi kuitenkin oikein hyvin kiittää itseään, kun ne helpottavat tehtävien asioiden taakkaa joskus myöhemmin.
**Joskus ennen muinoin minulla oli taoana kirjoittaa listoja 'kivoista tekemisistä' joita ei tule kokeiltua turhan usein ja heittää noppaa päättääkseni, mitä kokeilla seuraavaksi. Nyt arki on jotenkin ohjelmoidumpaa ja tuntuu että tälle on vähemmän tilaa.
Pilkki24
Foorumin legenda
@Yrttiteetä tekisi mieli todella tuttuja ajatuksia! Ja siis tuo mielekkäiden juttujen teko on ainakin itsellä lisännyt jaksamista ihan hirveästi. Ja oikeastaan kaikenlainen puuhaaminen mistä on lopputuloksena parempi mieli. Se voi olla jopa vähän tylsää tekemistä, jos pystyy nauttimaan lopputuloksesta ja pysähtymään sen äärelle. Eli ei vaan hyppää seuraavaan suoritettavaan asiaan, vaan pysähtyy ihailemaan omia aikaansaannoksiaan ja olemaan tyytyväinen itseensä.
Ja miulla myös tuollaista suorituskeskeisyyttä, eikä välillä meinaa riittää itselleen, vaikka olisi aamusta iltaan puuhannut jotakin. Välillä olen siivonnut ja puunannut, laittanut ruokaa, vienyt lasta ulos, käynyt kaupassa ja tehnyt kouluhommia ja illalla mietin vain mitä on tekemättä, enkä sitä mitä olen saanut aikaan. Tai työpäivänä tehnyt 10h työpäivän ja sen päälle vielä salitreenin ja kouluhommia, niin keskityn sitten vaan miettimään sitä, etten ole ollut lapsen kanssa tai ehtinyt siivoomaan kotona.
Kai se on sitä, että se vauhti kasvaa välillä liian kovaksi ja sitten väsyy. Jotenkin pitäisi juurikin oppia säätelemään sitä niin, että osa päivän puuhista rauhoittaisi sitä kihinää päässä ja sisältäisi rentouttavia elementtejä.
Se väsymys tekee itsellä vähemmän sitä etten saisi aikaan, mutta enemmän sitä, että mieli menee maihin ja resilienssi on surkea uusien vastoinkäymisten edessä. Tässä on nytkin eletty aikamoisessa paineessa monesta suunnasta, kun on ollut terveysongelmia, yllärilapsi, lapsettomuutta, läheisiä kuollut, taloudellisia huolia... ollut paljon isoja juttuja niin itsellä kuin läheisilläkin. Väsyneenä sitten lisäksi kaikki pikkujututkin saavat ajattelemaan, että maailmankaikkeus pelaa jotain sadistista peliään, kun naama tahraisena kaivelet viallista maakaapelia moottorin kupeesta ja haluaisit vaan itkeä, koska sun piti olla ihmisen näköisenä liikenteessä jo tunti sitten.
Ja miulla myös tuollaista suorituskeskeisyyttä, eikä välillä meinaa riittää itselleen, vaikka olisi aamusta iltaan puuhannut jotakin. Välillä olen siivonnut ja puunannut, laittanut ruokaa, vienyt lasta ulos, käynyt kaupassa ja tehnyt kouluhommia ja illalla mietin vain mitä on tekemättä, enkä sitä mitä olen saanut aikaan. Tai työpäivänä tehnyt 10h työpäivän ja sen päälle vielä salitreenin ja kouluhommia, niin keskityn sitten vaan miettimään sitä, etten ole ollut lapsen kanssa tai ehtinyt siivoomaan kotona.
Kai se on sitä, että se vauhti kasvaa välillä liian kovaksi ja sitten väsyy. Jotenkin pitäisi juurikin oppia säätelemään sitä niin, että osa päivän puuhista rauhoittaisi sitä kihinää päässä ja sisältäisi rentouttavia elementtejä.
Se väsymys tekee itsellä vähemmän sitä etten saisi aikaan, mutta enemmän sitä, että mieli menee maihin ja resilienssi on surkea uusien vastoinkäymisten edessä. Tässä on nytkin eletty aikamoisessa paineessa monesta suunnasta, kun on ollut terveysongelmia, yllärilapsi, lapsettomuutta, läheisiä kuollut, taloudellisia huolia... ollut paljon isoja juttuja niin itsellä kuin läheisilläkin. Väsyneenä sitten lisäksi kaikki pikkujututkin saavat ajattelemaan, että maailmankaikkeus pelaa jotain sadistista peliään, kun naama tahraisena kaivelet viallista maakaapelia moottorin kupeesta ja haluaisit vaan itkeä, koska sun piti olla ihmisen näköisenä liikenteessä jo tunti sitten.
Sen kun tietäisi niin elämä olisi helpompaa. Väsymystä on varmaan aika erilaista ja mahdolliset syyt aika monimuotoisia. Itselle se on ollut opettelua etten enää ole se aidosti yli-onnellinen duracell-pupu jona minut teininä tunnettiin. Muutuin aikuistuessa hyvin lyhyessä ajassa, ehkä vuodessa, ääripään ekstovertistä vahvaksi introvertiksi. En tiedä johtuuko yhtäkkiä ilmestynyt masennus/väsymys -yhdistelmä tuosta persoonan muutoksesta vai toisinpäin. 21-vuotiaana tutkimusten jälkeen erikoislääkärit lätkäisivät kroonisen väsymysoireyhtymän paperit käteen ja sanoivat ettei oikein muuta voi tutkia tai auttaa. Ja hetken päästä miehen patistelemana totesivat keskivaikean masennuksen, jota en voinut uskoa peilaten itseäni siihen vanhaan minääni. Lapsuus on ollut itsellä erityisen vakaata ja positiivista, ja teininä erittäin positiivinen elämä jatkui, ja siksi on jotenkin vaikea ymmärtää miksi kaikesta sitä hauskasta seurasi jotain niin negatiivista. En ole muuta syytä keksinyt kun järkyttävän vauhdikkaan elämän (ja ehkä myös tuolloin aloitetuilla pillereillä voi olla osansa, niistä ainakin seurasi itsetuhoisia ajatuksia ja lopetin ne aika pian).
Tässä olen sitten pitkän kaavan kautta tutustunut uuteen persoonaani, joka ei vain toimi yhtä optimaalisesti kuin joskus. Järjestelmällisenä ihmisenä kun muodostan listoja asioista mitä minun "pitäisi pystyä tekemään" niin piti opetella poistamaan ne vaatimukset itseltä. Kovasti on yritetty rauhoittaa elämää muutosten osalta, mutta kun ei vain onnistu
Yöunet on huonot. Se tarkoittaa sitten hyvin rauhallista elämää päivisin, onneksi ei tarvitse käydä töissä, vaikka ehkä se olisi helpompaa kun tahtotaaperon kanssa jumppaaminen. Ehkä vähemmän puhelimella ja varhaisempi nukkumaanmeno voisi auttaa itsellä yöuniin tällä hetkellä.
En tiedä saako kukaan tästä ahaa-elämystä itselleen. Mutta haluan rohkaista siihen että opettelee ymmärtämään ne omat rajat realistisesti eikä peilaa itseään vanhaan minäänsä eikä tietenkään toisiin ihmisiin. Ehkä nyt tarvitaan iisimpää otetta elämään, mutta parin vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen. Väsymyksen kanssa kuitenkin puhutaan aika pitkän aikajänteen muutoksista, ellei kyse ole jostain esim valon määrästä johtuvasta kausifiiliksestä
Tässä olen sitten pitkän kaavan kautta tutustunut uuteen persoonaani, joka ei vain toimi yhtä optimaalisesti kuin joskus. Järjestelmällisenä ihmisenä kun muodostan listoja asioista mitä minun "pitäisi pystyä tekemään" niin piti opetella poistamaan ne vaatimukset itseltä. Kovasti on yritetty rauhoittaa elämää muutosten osalta, mutta kun ei vain onnistu
Yöunet on huonot. Se tarkoittaa sitten hyvin rauhallista elämää päivisin, onneksi ei tarvitse käydä töissä, vaikka ehkä se olisi helpompaa kun tahtotaaperon kanssa jumppaaminen. Ehkä vähemmän puhelimella ja varhaisempi nukkumaanmeno voisi auttaa itsellä yöuniin tällä hetkellä.En tiedä saako kukaan tästä ahaa-elämystä itselleen. Mutta haluan rohkaista siihen että opettelee ymmärtämään ne omat rajat realistisesti eikä peilaa itseään vanhaan minäänsä eikä tietenkään toisiin ihmisiin. Ehkä nyt tarvitaan iisimpää otetta elämään, mutta parin vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen. Väsymyksen kanssa kuitenkin puhutaan aika pitkän aikajänteen muutoksista, ellei kyse ole jostain esim valon määrästä johtuvasta kausifiiliksestä
Muokattu viimeksi: