Välit puolison vanhempiin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tuli tässä mieleen (kun käytiin tapaamassa appivanhempia), millaiset välit teillä on puolisonne vanhempiin?

Omat appivanhempani asuu tosiaan kaukana, eikä siellä (autottomana, pienituloisena pikkulapsiperheenä) tule hirveän usein käytyä. Appivanhempien luona ei voi edes näin isolla joukolla yöpyä. Eikä appivanhempia ole näkynyt näillä kulmilla vielä pidempään aikaan, koska he ovat jo niin huonokuntoisia, etteivät pysty matkustamaan näin pitkää matkaa.

Appiukon kanssa ei isolta osin etäisyyden vuoksi ole päässyt syntymään lämpimiä välejä. Ihan mukava ihminen hän on, mutta hankala tutustua sen syvemmin.

Anopin suhteen taas... Etäisyys ei ole vain huono asia. Hän loukkaantuu milloin mistäkin (kuten siitä ettei saanut aikoinaan meillä käydessä järjestellä keittiön kaappeja oman mielensä mukaan), on todella vaativa, arvostelee ja suorastaan haukkuu minua. On mm. sanonut esikoista odottaessani, että lapsi tullaan huostaanottamaan, koska meillä on niin sotkuista. Meillä on ja oli ihan perussiistiä. Eikä hän ylipäätään iloinnut meidän mennessä miehen kanssa naimisiin, koska miehen olisi pitänyt muuttaa takaisin hänen luo pitämään hänestä huolta. Joten hänen kanssaan saattaa tulla toimeen, jos oikein yrittää ja hänellä on hyvä päivä.
 
Anoppikokelaan kanssa ihan hyvät välit. Asutaan pienellä paikkakunnalla puolison lapsuudenkodissa ja äitinsä asuu "kylillä",eli aika lyhyen matkan päässä. Kesällä tulee enemmän nähtyä, kun hänkin pyöräilee mielellään ja silloin "hyvä tekosyy" ihan vaan käydä.

Ihan alussa oli inasen ärsyttävää, että hän vaan tupsahteli paikalle, nyt ei enää ihan yhtä usein käy enkä toki laita pahakseni, että käy tyttöä leikittämässä, niin ite saan pienen levähdystauon vaikka kasvimaalla tonkia.
Talvisin ollaan nähty vähän harvemmin kun hän on aika epävarma autoilija. Välillä saa puolisoakin patistaa, että pitäisikö hänen äitiään käydä välillä kattomassa, mm. äitienpäivänä. 😅
 
Noh.. anoppi ärsyttää mua ihan valtavasti. Hän on semmonen semi-rajaton yli-innokas mummi. Viime aikoina tuo rajattomuus puoli on alkanut kiristämään mun hermoja niin paljon etten oo jaksanut tavata häntä ollenkaan, mies hoitakoot tapailut kunhan se ei tapahdu meillä. Toki hermojen kiristys johtuu myös siitä, että oon raskaana ja mulla näköjään raskausoireena ketutus 😂 Mut en tykkää hänen tavastaan esim. siivota meillä samalla jos on lapsenvahtina, esikoisesta kun oltiin sairaalassa niin teki yllätys-suursiivouksen eikä sen jälkeen enää löydetty meidän tavaroita. Miehen sisko sanoo et ei hänkään voi pitää yöpöydän laatikossa mitään, mitä siellä normaalisti saattais olla 🙄
Myös kuvitteli voivansa kuljettaa alle 2-vuotiasta jollain random kasvot menosuuntaan istuimella tosta noin vaan ilmoittaen, että aattelin viedä lapsen sinne. Olin niin tyrmistynyt etten saanut kunnolla sanottua että jatkossa ei järjestä lapselle menoja puhumatta siitä meille vanhemmille ensin. Änkytin vain että istuin ei valitettavasti käy.

Appiukko on umpijuoppo eikä häntä onneksi tarvitse tapailla 🙏

Että joo olisipa välimatkaa enemmän kuin 10km, mutta olisiko silloin vaarana yökyläilyt 😂
 
Appiukko aina kiireinen eikä malta olla aloillaan niin jäänyt etäiseksi. Anoppi mukava, mutta paljon opiskellut korkeakoulussa erityisesti lapsiin liittyen. Sehän sitten ilmenee ihanasti niin että luentoja lapsesta tulee milloin missäkin välissä. Nyt kun lapsella ikää ja kehitys on huomattavasti hitaampaa niin luennotkin jääneet vähemmälle. Mutta kyllä niitä silti tulee :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Miehen vanhemmat on eronnu, kun hän on ollut lapsi. Ja sittemmin molemmat läytäneet uudet kumppanit. Appiukko asuu 600km päässä, hänet oon nähny viimeks reilu 3 vuotta sitten. Mies ei juur isänsä kanssa oo koskaan ollu tekemisissä, mikä selittää osaltansa. Mut sen, mitä häntä ne muutamat kerrat oon tavannu, niin on kyl ihan mukava, joksikin hiljainen ja vetäytyvä.
Anoppi taas asuu 700km päässä. Häntä nähdään kerran vuodessa, mutta soitellaan ja viestitellään kyl sit lähes viikottain. Vähän jopa harmittaa, että he asuvat niin kaukana nykyään.
 
Mun muksujen isän molemmat vanhemmat oli kuolleet ennenkuin aikanaan hänet tapasin. Vaan hän ei ole koskaan tavannut mun vanhempia, hän on onnistunut luistamaan töihinsä vedoten kaikista sukujuhlistakin...
Mun vanhemmille se näkymättömyys oli alussa outoa, mutta ovat hyväksyneet nyt tapansa eivätkä edes taaperolta kysy että mitä isällesi kuuluu....
 
Ei ole miun elämässä appivanhempia keihin ärsyyntyä. Ex-anopin hyväntahtoinen, mutta vähän rajaton hössötys otti aikanaan toisinaan voimille, mutta nyt ottaisin ilomielin sellaisen yli-innokkaan hössöttäjän avuksi tässä varsin kuormittavassa arjessa. 🙈 Siinähän siivoilisi laatikoita ja järkyttyisi sisällöstä, mutta lepohetket arjessa olisivat sen rajattomuuden arvoisia. 🤣
 
Kulttuurista johtuvia eroja on paljon ja jos ei riitä että niistä seuraa konflikteja miehen kanssa niin sitten pitää muistaa ajatella vielä appivanhempia 🤦🏼‍♀️ Kohteliaisuus tarkoittaa eri asioita kun Suomessa.

Silloin alussa oli kyllä outoa kun mies soitti vanhemmilleen joka ikinen päivä ja jakoi kaikki pikkuasiatkin. Appivanhemmat toki asuvat kaukana, joten ei siinä muuta kun kerran vuodessa jommin kumminpäin vierailu ja asutaan toistemme kodissa 2vk-3kk. Anoppi oli vahva persoona, mutta ei onneksi kotiin kajonnut niinkuin miehensä joku aina pakosta jyrää tekemään tiskit ajatellen olevansa jotenkin avulias. Hygieenian taso vaan on vähän eri ja tiskit on sellainen asia missä mulla ihan keittää 🤯 Anoppi kuoli reilu 4v sitten, mikä vaikutti kyllä isosti koko kuvioon ja uskon että appiukon eläköidyttyä ja hänen oman äitinsä kohta kuoltua viettää paljon enemmän aikaa meillä. Ehkä me jo näiden kaikkien vuosien jälkeen tullaan jo toimeen, eikä lastenhoitoapu ole pahaksi.
 
Mulla on ehkä lähemmät välit anoppiin kuin omaan äitiini. Tietysti mun vanhemmat ovat jo vanhuksia enkä kehtaa heitä vaivata kaikilla omilla asioilla. Anopin kanssa puhutaankin sitten ihan kaikesta. Ollaan ihan ensitapaamisesta tultu tosi hyvin toimeen. Miehen isä taas on etäisempi, mutta tykkää auttaa minua kaikissa mun projekteissa. Se onkin sellainen, että näyttää tunteensa kaikella tekemisellä.

Mutta mulla onkin helppoa anopin kanssa. Ollaan yhtä mieltä lähestulkoon kaikesta uskonnosta politiikkaan ja meillä on tosi mielenkiintoisia keskusteluja. Ihan samalla lailla kuin poikansakin kanssa jaetaan yhteiset elämän arvot. Musta se on kyllä tosi ihanaa, että ollaan läheisiä ja nähdään ja viestitellään usein.
 
Ainoa vika omassa anopissa on, että tekee niin maukasta ruokaa ja tarjoaa aina herkkujakin 🤭 on ihana ihminen ❤️ appi oli myös mukava, tultiin hyvin toimeen. Anoppila on paljon lähempänä kuin oma lapsuudenkoti, joten ollaan enemmän tekemisissä kuin omien vanhempieni kanssa.
 
Takaisin
Top