Väkivaltainen suhde!
- Ketjun aloittaja MariQ
- Aloituspäivämäärä
MariQ
Sukkela juttelija
Kyllähän se on kova tragedia aikuisellekin joutua minkääntason väkivallan uhriksi, mutta eniten mua harmittaa et lapset joutui elämään sellasessa ilmapiirissä ja näkemään ja kokemaan liikaa. Heidän puolesta pelottaa. Itse käyn terapiassa, se on lapsillakin varmaan edessä?
Moi kaikki!
Ajattelin vihdoinkin avautua, olen salaillut jo liiankin kauan ja siksi liikaa pahaa on tapahtunut. Elän siis hyvin väkivaltaisessa suhteessa. Olen valitettavasti avioliitossa narsistien psykopaatin kanssa. Hävettää, että se sai huijattua mut itselleen noin 5v sitten.
Aluksi kaikki oli niin ihanaa, liian hyvää ollakseen totta. Olin hölmö kun en halunnut uskoa, ettei se ollut totta. Mies vitsaili aluksi psykopaatin diagnoosillaan. Pian tulin huomaamaan, ettei se ollut vitsi. Jo rekan vuoden aikana alkoi se täydellisen miehen kuori rakoilla. Pikkuhiljaa tuli väkivalta kuvioihin. Tukistamista, tönimistä ja eniten henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta oli päällimmäisenä suhteessa.
Vuosien varrella olen joutunut pakenee "kotoa" jo 14 tai 15 kertaa väkivallan takia. On ollut aivotäräyksiä ja mustelmia, selittämättömiä kipuja ja vatsanaan ei ole toiminut kunnolla. Jatkuva pelossa eläminen on ollut hemmetin raskasta. Mies on alistanut mut täysin. Olen ollut sille vain lelu, jolle voi tehdä mitä vaan. Kerrankin se pakotti mut seksiin ja se sattui. Sen jälkeen se sanoi :"miltäs nyt tuntuu kun jouduit taas raiskatuksi?"
Tää on ollut ihan sairasta. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on ollut arkipäivää ja olen ihan paskana kaikesta siitä. En jaksa enää elää pelossa. Toissa viikonloppuna tilanne kärjistyi taas. Ennen mies sanoi: "hakkaan sut jos et tottele!" Nyt se sanoo jo: "tapan sut jos et tottele!"
Se oikeesti aikoi tappaa mut. Se uhkasi tappaa jos pyydän apua, jos yritän paeta, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Se tukisti ja oli todella uhkaava. Sanoi : "mä olen psykopaatti. Enkös mä jo sen alussa kertonut? Mulle ei merkitse mitään se, miltä susta tuntuu tai miten paljon suhun sattuu." Se aikoi kiduttaa mut hengiltä.
Onneksi se meni toiseen huoneeseen. Sain otettua vähän edes jotain mukaani ja pakenin ulko ovelle. Se huomasi, lähti perään ja huusi: " Vittu jos pakenet niin sä kuolet!" Pääsin rappukäytävään ja aloin huutaa apua ja huusin et soittakaa poliisi mun mies pahoinpitelee mut ja aikoo tappaa. Mies kävi kiinni ja kuristi mua kovaa. Vajosin lattialle ja se potkaisi multa ilmat pihalle ja taisi murtua kylkiluu. En saanut happea hetkeen ja olin ihan avuttomassa tilassa. En voinut liikkua, ja mies potki mua selkään ja päähän ja uhkasi tappaa.
Onneksi naapuri tuli ja tilanne keskeytyi. Mies sanoi naapurin kuullen että mielellään olisi mut tappanut ja tuottanut lisää tuskaa. Naapurin avulla pääsin pakoon. Naapuri saattoi mut turvaan. Olen hänelle todella kiitollinen. Olisin kuollut, jos en olisi päässyt pakoon!
Seuraavina päivinä mies kävi etsimässä mua ja sanoi kaikkien kuullen että tappaa mut kun näkee seuraavan kerran. Tätä jatkui melkein viikon, et se kävi uhaten etsimässä mua. Se oli ihan sekaisin. Sitten viikonloppuna muuttui ääni kellossa. Se uhkasi tappaa itsensä jos en mee takas ja se yrittikin sitä mutta pääsi sairaalaan. Sillä välin kävin "kotona" ja se oli tuhonnut siellä kaiken. Kaikki oli revitty ja rikottu.
Nyt se yrittää saada mut takas "hyvällä". Näyttelee katuvaa ja pyytelee anteeksi, itkee krokotiilin kyyneleitä ja anelee tulee takas. En mene! En varmasti mene sinne sen tapettavaksi! Nyt se väittää jo tehneensä parannuksen! Paskat ole tehnyt, se näyttelee. En usko enää sanaakaan sen suusta.
Olisin hullu jos menisin takaisin. Se olisi käytännössä itsemurha. Ennemmin tai myöhemmin se tappaisi mut. Sitä ennen se pitäisi mua lelunaan ja ottaisi musta kaiken "hyödyn" irti. Siihen kidutukseen en suostu! En mene enää sinne! Tahdon päästä eroon koko tyypistä. Se ei tuu parantaa tapojaan. Liian monta mahdollisuutta olen sille jo antanut, ja väkivalta on vaan pahentunut. Ei se siitä miksikään muutu.
Kunpa vaan pysyisin lujana! Se on niin taitava näyttelee, et mä pelkään et se saa mut ansaan. Sitä en tahdo! Mä pelkään jatkuvasti että se tulee taas. En ole saanut kunnolla nukuttua, olen pelokas ja stressaantunut. Joka kerta kun olen nukuttamassa, alan kuulla kuiskauksia, niitä sanoja, joilla se on mua satuttanut näiden vuosien aikana. Se toistuu ja tuntuu kidutukselta.
Apua! En jaksa enää! Mulla taitaa olla joku posttraumaattinen stressi meneillään. Mietin et mikä mussa on vikana, kun saan puolisoksi toinen toistaan sairaampia ihmisiä? Jo edellinen hakkaava ex mies oli järkyttävän kamala. Tää nykyinen on vieläkin pahempi! Miks mun piti vielä saada puolisoksi psykopaatti? Narsistinen psykopaatti. Olen lukenut ko häiriöistä ja kyllä natsaa hemmetin hyvin narsistin ja psykopaatin piirteet mieheeni. Kunpa vaan pääsisin hänestä eroon!
Ajattelin vihdoinkin avautua, olen salaillut jo liiankin kauan ja siksi liikaa pahaa on tapahtunut. Elän siis hyvin väkivaltaisessa suhteessa. Olen valitettavasti avioliitossa narsistien psykopaatin kanssa. Hävettää, että se sai huijattua mut itselleen noin 5v sitten.
Aluksi kaikki oli niin ihanaa, liian hyvää ollakseen totta. Olin hölmö kun en halunnut uskoa, ettei se ollut totta. Mies vitsaili aluksi psykopaatin diagnoosillaan. Pian tulin huomaamaan, ettei se ollut vitsi. Jo rekan vuoden aikana alkoi se täydellisen miehen kuori rakoilla. Pikkuhiljaa tuli väkivalta kuvioihin. Tukistamista, tönimistä ja eniten henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta oli päällimmäisenä suhteessa.
Vuosien varrella olen joutunut pakenee "kotoa" jo 14 tai 15 kertaa väkivallan takia. On ollut aivotäräyksiä ja mustelmia, selittämättömiä kipuja ja vatsanaan ei ole toiminut kunnolla. Jatkuva pelossa eläminen on ollut hemmetin raskasta. Mies on alistanut mut täysin. Olen ollut sille vain lelu, jolle voi tehdä mitä vaan. Kerrankin se pakotti mut seksiin ja se sattui. Sen jälkeen se sanoi :"miltäs nyt tuntuu kun jouduit taas raiskatuksi?"
Tää on ollut ihan sairasta. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on ollut arkipäivää ja olen ihan paskana kaikesta siitä. En jaksa enää elää pelossa. Toissa viikonloppuna tilanne kärjistyi taas. Ennen mies sanoi: "hakkaan sut jos et tottele!" Nyt se sanoo jo: "tapan sut jos et tottele!"
Se oikeesti aikoi tappaa mut. Se uhkasi tappaa jos pyydän apua, jos yritän paeta, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Se tukisti ja oli todella uhkaava. Sanoi : "mä olen psykopaatti. Enkös mä jo sen alussa kertonut? Mulle ei merkitse mitään se, miltä susta tuntuu tai miten paljon suhun sattuu." Se aikoi kiduttaa mut hengiltä.
Onneksi se meni toiseen huoneeseen. Sain otettua vähän edes jotain mukaani ja pakenin ulko ovelle. Se huomasi, lähti perään ja huusi: " Vittu jos pakenet niin sä kuolet!" Pääsin rappukäytävään ja aloin huutaa apua ja huusin et soittakaa poliisi mun mies pahoinpitelee mut ja aikoo tappaa. Mies kävi kiinni ja kuristi mua kovaa. Vajosin lattialle ja se potkaisi multa ilmat pihalle ja taisi murtua kylkiluu. En saanut happea hetkeen ja olin ihan avuttomassa tilassa. En voinut liikkua, ja mies potki mua selkään ja päähän ja uhkasi tappaa.
Onneksi naapuri tuli ja tilanne keskeytyi. Mies sanoi naapurin kuullen että mielellään olisi mut tappanut ja tuottanut lisää tuskaa. Naapurin avulla pääsin pakoon. Naapuri saattoi mut turvaan. Olen hänelle todella kiitollinen. Olisin kuollut, jos en olisi päässyt pakoon!
Seuraavina päivinä mies kävi etsimässä mua ja sanoi kaikkien kuullen että tappaa mut kun näkee seuraavan kerran. Tätä jatkui melkein viikon, et se kävi uhaten etsimässä mua. Se oli ihan sekaisin. Sitten viikonloppuna muuttui ääni kellossa. Se uhkasi tappaa itsensä jos en mee takas ja se yrittikin sitä mutta pääsi sairaalaan. Sillä välin kävin "kotona" ja se oli tuhonnut siellä kaiken. Kaikki oli revitty ja rikottu.
Nyt se yrittää saada mut takas "hyvällä". Näyttelee katuvaa ja pyytelee anteeksi, itkee krokotiilin kyyneleitä ja anelee tulee takas. En mene! En varmasti mene sinne sen tapettavaksi! Nyt se väittää jo tehneensä parannuksen! Paskat ole tehnyt, se näyttelee. En usko enää sanaakaan sen suusta.
Olisin hullu jos menisin takaisin. Se olisi käytännössä itsemurha. Ennemmin tai myöhemmin se tappaisi mut. Sitä ennen se pitäisi mua lelunaan ja ottaisi musta kaiken "hyödyn" irti. Siihen kidutukseen en suostu! En mene enää sinne! Tahdon päästä eroon koko tyypistä. Se ei tuu parantaa tapojaan. Liian monta mahdollisuutta olen sille jo antanut, ja väkivalta on vaan pahentunut. Ei se siitä miksikään muutu.
Kunpa vaan pysyisin lujana! Se on niin taitava näyttelee, et mä pelkään et se saa mut ansaan. Sitä en tahdo! Mä pelkään jatkuvasti että se tulee taas. En ole saanut kunnolla nukuttua, olen pelokas ja stressaantunut. Joka kerta kun olen nukuttamassa, alan kuulla kuiskauksia, niitä sanoja, joilla se on mua satuttanut näiden vuosien aikana. Se toistuu ja tuntuu kidutukselta.
Apua! En jaksa enää! Mulla taitaa olla joku posttraumaattinen stressi meneillään. Mietin et mikä mussa on vikana, kun saan puolisoksi toinen toistaan sairaampia ihmisiä? Jo edellinen hakkaava ex mies oli järkyttävän kamala. Tää nykyinen on vieläkin pahempi! Miks mun piti vielä saada puolisoksi psykopaatti? Narsistinen psykopaatti. Olen lukenut ko häiriöistä ja kyllä natsaa hemmetin hyvin narsistin ja psykopaatin piirteet mieheeni. Kunpa vaan pääsisin hänestä eroon!
Moi Hulttis
Ensinnäkin todella paljon voimia! Olet joutunut kokemaan kamalia ja voin vain kuvitella kuinka pahalta sinusta tuntuu. Onneksi pääsit miehestä eroon. Teet ihan oikein, kun et mene takaisin. Se ei varmasti ole helppoa, mutta pysy lujana äläkä anna huijata itseäsi. Ansaitset paljon parempaa eikä vika ole sinussa.
Oletko ilmoittanut miehestä poliisille? Entä saatko itse apua? Hienoa että pystyit kirjoittamaan kokemastasi ja tuntemastasi!
Ensinnäkin todella paljon voimia! Olet joutunut kokemaan kamalia ja voin vain kuvitella kuinka pahalta sinusta tuntuu. Onneksi pääsit miehestä eroon. Teet ihan oikein, kun et mene takaisin. Se ei varmasti ole helppoa, mutta pysy lujana äläkä anna huijata itseäsi. Ansaitset paljon parempaa eikä vika ole sinussa.
Oletko ilmoittanut miehestä poliisille? Entä saatko itse apua? Hienoa että pystyit kirjoittamaan kokemastasi ja tuntemastasi!Kiitos! Yritän pysyä lujana enkä palaa sinne enää. Olen tehnyt lähiaikoina 2 rikosilmoitusta, mutta poliisi sanoi ettei sitä ensimmäistäkään ollut kirjattu! Eikä tästä toisestakaan ole kuulunut vieläkään mitään. Vähän ihmetyttää. Pahoin pelkään et mieheni on asian takana.
Olen nyt onneksi turvassa, mutta pelkään koko ajan. Mies on käynyt useita kertoja etsimässä mua ja yrittää soitella vähän väliä. En vastaa. Onneksi mulla on tukijoukot ja onneksi mua ymmärretään ja uskotaan. Pelkään vaan et mieheni yrittää näytelmällään saada kaikki puolelleen ja näyttelemällä itse tervettä yrittää leimata mut hulluksi, ettei kukaan uskoisi mua ja et kaikki alkaisi painostaa mua menee takas. Todella toivon ja rukoilen, ettei näin käy! Käyn terapiassa ja ensi viikolla tapaan väkivaltaa kokeneiden kanssa työskentelevään tyyppiin. Se on onneksi jo ennestään tuttu tyyppi. En mä uskalla luottaa enää yhteenkään mieheen. Mua ei kai ole tarkoitettu avioliittoon, koska puolisoksi tulee toinen toistaan pahempia ja väkivaltaisempia miehiä.
Kunpa vaan pysyisin lujana, enkä uskoisi mitään mieheni puheita enkä menisi sen ansaan!
Olen nyt onneksi turvassa, mutta pelkään koko ajan. Mies on käynyt useita kertoja etsimässä mua ja yrittää soitella vähän väliä. En vastaa. Onneksi mulla on tukijoukot ja onneksi mua ymmärretään ja uskotaan. Pelkään vaan et mieheni yrittää näytelmällään saada kaikki puolelleen ja näyttelemällä itse tervettä yrittää leimata mut hulluksi, ettei kukaan uskoisi mua ja et kaikki alkaisi painostaa mua menee takas. Todella toivon ja rukoilen, ettei näin käy! Käyn terapiassa ja ensi viikolla tapaan väkivaltaa kokeneiden kanssa työskentelevään tyyppiin. Se on onneksi jo ennestään tuttu tyyppi. En mä uskalla luottaa enää yhteenkään mieheen. Mua ei kai ole tarkoitettu avioliittoon, koska puolisoksi tulee toinen toistaan pahempia ja väkivaltaisempia miehiä.
Kunpa vaan pysyisin lujana, enkä uskoisi mitään mieheni puheita enkä menisi sen ansaan!
Kiitos! Yritän pysyä lujana enkä palaa sinne enää. Olen tehnyt lähiaikoina 2 rikosilmoitusta, mutta poliisi sanoi ettei sitä ensimmäistäkään ollut kirjattu! Eikä tästä toisestakaan ole kuulunut vieläkään mitään. Vähän ihmetyttää. Pahoin pelkään et mieheni on asian takana.
Olen nyt onneksi turvassa, mutta pelkään koko ajan. Mies on käynyt useita kertoja etsimässä mua ja yrittää soitella vähän väliä. En vastaa. Onneksi mulla on tukijoukot ja onneksi mua ymmärretään ja uskotaan. Pelkään vaan et mieheni yrittää näytelmällään saada kaikki puolelleen ja näyttelemällä itse tervettä yrittää leimata mut hulluksi, ettei kukaan uskoisi mua ja et kaikki alkaisi painostaa mua menee takas. Todella toivon ja rukoilen, ettei näin käy! Käyn terapiassa ja ensi viikolla tapaan väkivaltaa kokeneiden kanssa työskentelevään tyyppiin. Se on onneksi jo ennestään tuttu tyyppi. En mä uskalla luottaa enää yhteenkään mieheen. Mua ei kai ole tarkoitettu avioliittoon, koska puolisoksi tulee toinen toistaan pahempia ja väkivaltaisempia miehiä.
Kunpa vaan pysyisin lujana, enkä uskoisi mitään mieheni puheita enkä menisi sen ansaan!
Olen nyt onneksi turvassa, mutta pelkään koko ajan. Mies on käynyt useita kertoja etsimässä mua ja yrittää soitella vähän väliä. En vastaa. Onneksi mulla on tukijoukot ja onneksi mua ymmärretään ja uskotaan. Pelkään vaan et mieheni yrittää näytelmällään saada kaikki puolelleen ja näyttelemällä itse tervettä yrittää leimata mut hulluksi, ettei kukaan uskoisi mua ja et kaikki alkaisi painostaa mua menee takas. Todella toivon ja rukoilen, ettei näin käy! Käyn terapiassa ja ensi viikolla tapaan väkivaltaa kokeneiden kanssa työskentelevään tyyppiin. Se on onneksi jo ennestään tuttu tyyppi. En mä uskalla luottaa enää yhteenkään mieheen. Mua ei kai ole tarkoitettu avioliittoon, koska puolisoksi tulee toinen toistaan pahempia ja väkivaltaisempia miehiä.
Kunpa vaan pysyisin lujana, enkä uskoisi mitään mieheni puheita enkä menisi sen ansaan!
Hienoa että saat tukea! Toivottavasti kukaan lähipiirissäsi ei usko miestäsi, vaan pysyvät sinun puolellasi. Ei mikään ihme jos pelkäät. Voisin kuvitella ettei se pelko heti hellitäkään. Ehkä ajan kanssa, kun saat tarpeeksi etäisyyttä asiaan ja mieheen. Ihmeellistä toimintaa kyllä poliisilta.
Kyllä joo ihmetyttää, ettei poliisi ole sitä ensimmäistäkään rikosilmoitusta kirjannut. Ja tuskin tätä toistakaan. Ei oo mitään kuulunut ainakaan vielä.
Eilen kun olin maalaamassa harrastusporukan kanssa, mun mies soitteli koko ajan ja sit se tuli sinne mua etsimään. Onneks oli ovet lukossa! Vähänkö mä pelkäsin! Soitin poliisille ja onneks äijä sitten lähti ihan omin avuin jo menee.
Illemmalla sain kuulla, et se oli mennyt läheistensä luo toipumaan. Pääsin hakee vähän tavaroita pois "kotoa". Oli kyllä niin hirvittävää katseltavaa se tuho, mitä se on siellä saanut aikaan! Kaikki mitä oon siellä tehnyt, kaikki on tuhottu! Turhaan mä mitään siellä tein, turhaa oli kaikki vaivannäkö. Kaiken se on tuhonnut. Toivottavasti saan vielä loputkin suht ehjänä säilyneet tavarat sieltä pois.
Ja kunpa vaan pysyisin lujana, enkä enää palaisi siihen helvettiin! Mun ei kuulu joutua elää pelossa. Eikä kenenkään kuulu joutua kokee minkäänlaista väkivaltaa. Kahteen viikkoon vain kahtena yönä olen saanut nukuttua. Ja nyt olen flunssassa. Ei kiva. En jaksaisi enää oikein mitään. Ihan lopussa olen. Voimat loppuivat jo ajat sitten. Välillä toivoo jo et pääsisi pois tästä maailmasta. Silti yritän jotenkin vaan selvitä, jaksaa aina seuraavaan päivään, taustalla jatkuva pelko siitä mitä seuraavaksi vielä tapahtuu.
Eilen kun olin maalaamassa harrastusporukan kanssa, mun mies soitteli koko ajan ja sit se tuli sinne mua etsimään. Onneks oli ovet lukossa! Vähänkö mä pelkäsin! Soitin poliisille ja onneks äijä sitten lähti ihan omin avuin jo menee.
Illemmalla sain kuulla, et se oli mennyt läheistensä luo toipumaan. Pääsin hakee vähän tavaroita pois "kotoa". Oli kyllä niin hirvittävää katseltavaa se tuho, mitä se on siellä saanut aikaan! Kaikki mitä oon siellä tehnyt, kaikki on tuhottu! Turhaan mä mitään siellä tein, turhaa oli kaikki vaivannäkö. Kaiken se on tuhonnut. Toivottavasti saan vielä loputkin suht ehjänä säilyneet tavarat sieltä pois.
Ja kunpa vaan pysyisin lujana, enkä enää palaisi siihen helvettiin! Mun ei kuulu joutua elää pelossa. Eikä kenenkään kuulu joutua kokee minkäänlaista väkivaltaa. Kahteen viikkoon vain kahtena yönä olen saanut nukuttua. Ja nyt olen flunssassa. Ei kiva. En jaksaisi enää oikein mitään. Ihan lopussa olen. Voimat loppuivat jo ajat sitten. Välillä toivoo jo et pääsisi pois tästä maailmasta. Silti yritän jotenkin vaan selvitä, jaksaa aina seuraavaan päivään, taustalla jatkuva pelko siitä mitä seuraavaksi vielä tapahtuu.
Hulttis, minua aikanaan auttoi, kun kirjoitin ylös asioita, joita mies teki. Kirjoitin ne hyvin "tunteettomasti", siis vain sen, mitä joku ulkopuolinen olisi voinut nähdä. Näihin kirjoituksiini palasin, jos aloin jossitella asioita. Voimia ja kaikkea hyvää! Raskaudestaan huolimatta ero on parasta, mitä voit itsellesi antaa