Uusperheet?

Mimmi81

Oman äänensä löytänyt
Ajattelin tällasta aloittaa,kun en ainakaan vielä löytänyt. Ainakaan la tammikuu 2017.

Eli onko muita uusperheellisiä. Tai äitejä,joiden lapsilla enemmän kuin yksi isä?
Minä olen 3 lapsen äiti. Miehelläni myös 1 lapsi edellisestä suhteesta. Nyt yhteistä odotellaan.
Miten isovanhemmat, tuttavat, eksät, lapset suhtautuneet?
Tunnen pientä huonommuutta, enkä osaa tästäsyystä nauttia täysin tästä raskaudesta.
Tietysti myös edelliset ongelmalliset parisuhteet tekee osansa. Pelko,että taas vauvan kanssa yksin jää.
Kohtalotovereita?
 
Muokattu viimeksi:
Meillä jo yksi yhteinen 7 vuotias. Ja minulla edelliseltä mieheltä kaksi ennestään. Erottiin, kun he olivat vasta yksi ja kaksi. Kaikki kolme on ehditty saada reilun 4 vuodessa ja ovatkin keskenään kuin täysveljekset. Isompien isää on näkynyt koko aikana hyvin hyvin harvoin, mutta tiedossa on ja puheissa kulkee mukana. Nykyinen ukko on kumminkin ainoa "isä" joka arkielämässä vaikuttaa. Ja hoitanut osansa oikein mallikkaasti.
Tottakai haasteitakin on mukaan mahtunut, mutta onko perhettä/parisuhdetta jossa niitä ei olisi..? Olen tehnyt töitä, että rikkonaisten perheiden aikuiset on mahtuneet samoihin juhliin ja yhteyksiä on saatu pidettyä yllä esim.exän vanhempiin ja sisaruksiin. Jotkut hetket on lapsia varten! Silloin aikuisten on maltettava niellä kipunsa ja käyttäydyttävä asiallisesti. Onneksi olen saanut ympärilleni sen verran "sivistynyttä" sukua :-)
Nyt odotellaan vielä iltatähteä. Joskus voi siis onnistaakin!
 
Muokattu viimeksi:
Minulla on esikoisella eri isä (joka ei kylläkään ole pitänyt lapseen mitään yhteyksiä) ja tämän nykyisen kanssa on 2 vuotias ja nyt on toinen tulossa. Oltiin esikoisen kanssa täysin ( ja ihan onnellisesti) kahdestaan ensimmäiset 10-11vuotta kunnes tapasin nykyisen mieheni. Mieheni perhe on ottanut lapseni hyvin vastaan ja tituleeraavat itseään myös hänelle mummoksi ja vaariksi.
Lapsella on ns isäpuolen kanssa on ihan ok välit vaikka alkuun oli suuriakin sopeutumisvaikeuksia vähän kaikilla, kuitenkaan isäksi ei häntä kutsu ja suhde on enemmänkin kaverillinen, esikoinen on tällähetkellä 15.
Pikkusisar on lumonnut veljensä täysin etenkin nyt kun on tuollainen touhukas taapero ja siskolle myös isoveli on tärkeä:Heartred Meillä ei puhuta velipuolista tai siskopuolista vaan on isoveli ja pikkusisko:Heartred
 
Miehelläni on kaksi rakasta koululaista aiemmasta liitosta. Asuvat meillä 45% ajasta. Sit meillä on yhteinen taapero. Nyt tulossa siis perheen neljäs muksu.
Rakastan perheemme kaikkia lapsia koko sydämestäni eikä meillä oikeasti erotella "sun" ja meidän lapsia. Mua ei tokikaan kutsuta koululaisille äidiksi vaan nimellä. Heillä on jo äiti. Arjessamme ei näy, etten ole lasten äiti. Riitoja ja jopa oikeudenkäynti on käyty läpi lasten äidin kanssa tapaamissopimuksesta ja elatuksesta, mut nyt toistaiseksi rauha maassa.

Mun vanhemmat on kaikkien lasten isovanhempia. Eli ei erotella senkään suhteen mitenkään. Ja minähän itsekin luettelen vanhempiini myös entisiä äitipuoliani, joten tätä uusperheen elämää olen itsekin elänyt kaksivuotiaasta lähtien. Kokemusta lapsen näkökulmasta löytyy. Ja nyt äitipuolen.
Tämän kaiken voi saada toimimaan kuin ydinperheen, jos biologinen vanhempi antaa sen tilan ja lapsen äitipuoli/isäpuoli rakastaa lasta aidosti. Lapsi tietää eron, jos et rakasta.
 
Minun miehellä on ennestään kouluikäisiä lapsia ja nyt meille tulossa eka yhteinen. Lapset asuvat äidillään ja ovat meillä noin 30%/kk, loma-aikoina enemmän.
Vähän jännittää miten lapset tulevat suhtautumaan. Varsinkin mietityttää se miten pystytään olemaan mahdollisimman tasapuolisia, kun miehen lapset ovat täällä kuitenkin vähemmän. Luulen että mustasukkaisuutta saattaa olla. Minulla menee lasten kanssa hyvin ja hirmu tärkeitä heistä on vuosien varrella tullut. Toivotaan että suhtautuvat hyvin uuteen sisarukseen :)
 
Miehelläni kaksi poikaa, pian 5 ja 3 vuotiaat. Asuvat meillä puolet ajasta. Nyt meille tulossa eka yhteinen. Minua tietysti mietityttää tuleva vanhemmuus, se kun on itselleni aivan uutta. Toki huojentaa että miehelläni on jo kokemusta ja näkemystä. Ystävät jotka tietävät ovat olleet uutisesta iloisia, näin myös minun vanhempani jotka innostuneena odottavat ensimmäistä lapsenlastaan. Kovin monelle emme ole vielä aiheesta tosin puhunutkaan. Veikkaan että ilmaantuu paljon myös päivittelijöitä ja ihmetystä koska suhteemme on melko tuore.. lapsille kerromme varmasti vasta kun tilanne alkaa olla ilmiselvä
 
Muokattu viimeksi:
Miehellä on kaks tyttöä aijemmasta suhteesta ja tosiaan jännittää miten he ottavat uutiset vastaan. :) Ja myös miten se kerrotaan. :D Minun suku on kanssa hyvin innostuneesti alkanut odottaan ensimmäistä lastani. :)
 
Takaisin
Top