Oon tosiaan 25-vuotias nainen, valmistuin keväällä korkeakoulusta ja sain melkein heti vakituisen unelmieni työpaikan. Menin kesällä myös naimisiin puolisoni kanssa. Meillä on jo 2-3 vuotta ollut varmat päivät käytössä ”ehkäisynä”, koska raskaus ei olisi ollut kummallekaan katastrofi, mutta en koko tuona aikana tullut raskaaksi.
Ennen kuin nyt. Tein toissapäivänä positiivisen raskaustestin, kun menkat oli vain 3 päivää myöhässä. Tämän jälkeen fiilis on ollut yhtä aikaa onnellinen ja no, paniikissa. Aloitan kuitenkin tuon uuden työn vasta syyskuun lopussa ja laskettu aika on toukokuussa. Haluaisin pitää lapsen, mutta pelkään että urani on nyt ”pilalla” ja esimiehelle kertominen pelottaa hirveästi
Samoin koeaikapurku, vaikka se laitonta olisikin.
Ensimmäinen neuvola-aikakin on jo varattu, mutta olo on silti ristiriitainen. Toki olen itse ottanut tietoisen riskin ”ehkäisyn” kanssa ja oltaisiin haluttu yrittää raskautumista joka tapauksessa 1-2 vuoden sisällä. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa tai osaisi sanoa jotain lohduttavaa?
Ennen kuin nyt. Tein toissapäivänä positiivisen raskaustestin, kun menkat oli vain 3 päivää myöhässä. Tämän jälkeen fiilis on ollut yhtä aikaa onnellinen ja no, paniikissa. Aloitan kuitenkin tuon uuden työn vasta syyskuun lopussa ja laskettu aika on toukokuussa. Haluaisin pitää lapsen, mutta pelkään että urani on nyt ”pilalla” ja esimiehelle kertominen pelottaa hirveästi
Ensimmäinen neuvola-aikakin on jo varattu, mutta olo on silti ristiriitainen. Toki olen itse ottanut tietoisen riskin ”ehkäisyn” kanssa ja oltaisiin haluttu yrittää raskautumista joka tapauksessa 1-2 vuoden sisällä. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa tai osaisi sanoa jotain lohduttavaa?