Kaipailisin vertaistukea uuteen raskauteen myöhäisen menetyksen jälkeen. Menetimme pienen tyttömme viime vuoden joulukussa raskausviikolla 20+4. Nyt olen uudelleen raskaana ja tuntuu, että kaikki on epävarmaa ja on todella vaikea luottaa siihen, että saataisiin tällä kertaa lapsi syliin asti.
Miten tässä selviää ja pärjää kaiken pelon ja stressin kanssa? Tuntuu, että kaikki ahdistaa ja pelottaa. Miten tätä epävarmuutta olisi hieman helpompi sietää? Vai onko se ylipäätään mahdollista?
Oletteko saaneet uuteen raskauteen tehostettua seurantaa? Jos, niin millaista? Onko seuranta helpottanut pelkoja ja stressiä. Ovatko pelko ja stressi helpottaneet raskauden edetessä?
Miten ihmeessä tässä oppii olemaan panikoimatta jokaista hieman poikkeavaa vihlaisua/tuntemusta? Tuntuu, että sitä tarkkailee omaa kehoaan niin tarkasti, että välillä huomaa sellaisiakin asioita, joihin ei muutoin kiinnittäisi huomiota. Välillä jopa mietin, että ylitulkitsen ja kuvittelenkin oireita ja kolotuksia.
Nyt menossa 10+4 ja olen ihan yhtä suurta paniikkipalloa koko ajan. Ajoittain pystyn keskittymään johonkin touhuamiseen ja häärämiseen siinä määrin, että aikaa hurahtaa muutamakin tunti ihan huomaamatta. Välillä taas tuntuu, ettei ole kykyä keskittyä yhtään mihinkään ja ajatukset pyörivät vain pelkojen ympärillä.
Käytiin pari viikkoa sitten varhaisultrassa yksityisellä. Se helpotti oloa hetkeksi, kun sai varmuuden siitä, että raskaus on oikeassa paikassa ja sydän pumputti. Kaksi pelkoa siis selätetty. Nyt pitää vielä vajaa kaksi viikkoa odottaa NT-ultraa ja tuntuu, että minulta lähtee järki. Neuvolaan olen onneksi saanut keskusteluaikoja nyt kerran viikkoon. Helpottaa hieman, kun voi käydä purkamassa ajatuksiaan, eikä tarvitse ajatella, että mikään huoli olisi liian pieni kerrottavaksi.
Miten tässä selviää ja pärjää kaiken pelon ja stressin kanssa? Tuntuu, että kaikki ahdistaa ja pelottaa. Miten tätä epävarmuutta olisi hieman helpompi sietää? Vai onko se ylipäätään mahdollista?
Oletteko saaneet uuteen raskauteen tehostettua seurantaa? Jos, niin millaista? Onko seuranta helpottanut pelkoja ja stressiä. Ovatko pelko ja stressi helpottaneet raskauden edetessä?
Miten ihmeessä tässä oppii olemaan panikoimatta jokaista hieman poikkeavaa vihlaisua/tuntemusta? Tuntuu, että sitä tarkkailee omaa kehoaan niin tarkasti, että välillä huomaa sellaisiakin asioita, joihin ei muutoin kiinnittäisi huomiota. Välillä jopa mietin, että ylitulkitsen ja kuvittelenkin oireita ja kolotuksia.
Nyt menossa 10+4 ja olen ihan yhtä suurta paniikkipalloa koko ajan. Ajoittain pystyn keskittymään johonkin touhuamiseen ja häärämiseen siinä määrin, että aikaa hurahtaa muutamakin tunti ihan huomaamatta. Välillä taas tuntuu, ettei ole kykyä keskittyä yhtään mihinkään ja ajatukset pyörivät vain pelkojen ympärillä.
Käytiin pari viikkoa sitten varhaisultrassa yksityisellä. Se helpotti oloa hetkeksi, kun sai varmuuden siitä, että raskaus on oikeassa paikassa ja sydän pumputti. Kaksi pelkoa siis selätetty. Nyt pitää vielä vajaa kaksi viikkoa odottaa NT-ultraa ja tuntuu, että minulta lähtee järki. Neuvolaan olen onneksi saanut keskusteluaikoja nyt kerran viikkoon. Helpottaa hieman, kun voi käydä purkamassa ajatuksiaan, eikä tarvitse ajatella, että mikään huoli olisi liian pieni kerrottavaksi.