Uusi raskaus ja aiempi traumaattinen raskaus

[OUNOU]

Olen raskauden alkuvaiheessa ja kovasti pohdituttaa viime kerta ja sen päättyminen rv 32 hätäsektioon. Kuukauden vauvatehojakso jätti myös jälkensä, mutta suurin pelko uuteen hätäsektioon joutuminen ja hengissä selviäminen. Mitä jos en saakaan ambulanssia ajoissa ja pääse leikkaukseen. Ymmärrän, että usein uusi raskaus voi päätyä jopa normaaliin alatiesynnytykseen täysillä viikoilla.

Onko muita joilla jopa traumaattisia kokemuksia aiemmista raskauksista tai synnytyksistä?

 

[Aiarana]

Täällä myös omalla tavallaan traumaattinen synnytys taustalla ja nyt uuden odotus. Ei kyllä ihan yhtä traumaattinen synnytys ollut kuin ap:lla, vain kiireellinen sektio oli. Sitä ennen kuitenkin vauvan syke laski joka supistuksesta ja se toi oman jännittävyyden synnytykseen, onneksi lääkäri varmisti koko ajan, että vauvalla ei ole hätää. Hän oli jumissa, josta syystä tuli sektiolla lopulta. Vauva syntyi täysin terveenä.

Uutta raskautta - ja synnytystä - pelkäsin kuollakseni monta vuotta. Lopulta lisääntymisvietti voitti ja alettiin yrittämään toista lasta. Yrityksen aikana ajatukseni oli, että tällä kertaa ehdottomasti haluan suunnitellun sektion, että ei vain tule samanlainen synnytys kuin esikoisesta. Mutta kummallista, nyt raskaana ajatus on, että haluaisin yrittää alateitse synnyttää, jos lääkäri katsoo sen turvalliseksi. Nopeampi toipuminen kiinnostaa, eikä se enää jostain syystä pelota, että kävisi toista kertaa samanlainen hankala synnytys.

Onneksi neuvolassa käydään läpi tarkkaan edellistä synnytystä, joten siellä pääsee kaikki pelot ja huolet kertomaan. Kannattaa pyytää pääsyä synnytyspelkopolille, jos on tarvetta.

 

[Beryl]

Ehdottomasti kannattaa keskustella peloista ja huolista neuvolassa ja käydä tarvittaessa pelkopolilla. Itsellä esikoinen syntyi rv31 kiireellisenä sektiona ja ensimmäinen kuukausi meni myös meillä teholla. Toista odottaessa juttelin peloista seurannoissa ja valmistauduin itse alatiesynnytyksen parhaani mukaan. Kaikki menikin tosi hyvin ja sain korjaavan kokemuksen sekä raskaudesta että synnytyksestä. Nyt myös toiveena että raskaus kestäisi loppuun asti ja saisin kokea alatiesynnytyksen uudelleen. Aika ja asioiden käsitteleminen varmasti auttaa!

 

[OUNOU]

Kävin jokusen kerran pelkopolilla edellisten tapahtumien jälkeen ja varmasti pääsen uudelleen raskauden myötä. Pelkopolin hoitaja oli ollut läsnä tapahtumien aikana vaikken sitä muistanut.

Olen vakaasti päättänyt etten aio synnyttää. Se juna meni jo ja kovaa. Uskon tosin pystyväni suurimman osan raskausajasta nauttimaan eri tavalla.

 

[Vaiana]

Minä kävin toista odottaessa pelkopolilla keskustelemassa. Jännitti kamalasti synnytys, kun esikoisen synnytys ei ollut helpoimmasta päästä.
Oli kyllä suuri apu ja tuli paljon puhuttua myös siitä, että synnyttäjällä on oikeus pitää puolensa ja vaatia esim. toista kätilöä.

Toisen synnytys olikin sitten ihan erilainen. Hyvinkin voimaannuttava(ja minä inhoan tätä ilmaisua ). Ihana kätilö, joka kuunteli ja tulkitsi tilannetta.

 

[nenna❤]

Minä myös kävin toista odottaessa pelkopolilla juttelemassa traumoista, jotka ensimmäisen synnytyksen hoitanut kätilö jätti. Pelkopoli todella hyvä paikka purkaa tuntoja, sain sieltä vahvistusta ja luottoa uuteen synnytykseen. Siellä vielä muistutettiin, että seuraavalla kerralla pitää muistaa ja uskaltaa pyytää toista kätilöä, jos meinaa sama osua kohdalle.
Toisen synnytyksessä oli aivan ihana kätilö, jonka käsiin todella luotin. Synnytys sujui suunnitelmia paremmin oikeastaan, kiitos kätilön. Toinen synnytys oli sekä korjaava, että voimaannuttava :)

 

[danonina]

Mä kävin ekan synnytyksen jälkeen pelkopolilla, kun aloin odottaa ja juteltiin siitä neuvolassakin. Tokan synntyksen jälkeen psykologi tuli sit juttelemaan mulle (kun oltiin vielä osastolla) niistä asioista mistä olin siel pelkopolilla jutellut. Suosittelen puhumaan paljon neuvolassa aiheesta, he osaa sieltä ohjata ja antaa apua

 

[Vargynja]

Tulen tuolta helmikuisista mukaan keskusteluun. Itsellä ei ehkä yhtä traumaattinen kokemus kuin aloittajalla, mutta traumaattinen yhtä kaikki. Lapsi oli täysiaikainen ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. (Toisaalta ei kai kokemusten traumaattisuutta tarvitse tai voi vertailla.)

Esikoinen oli yllätysperätilassa ja päädyttiin kesken ponnistusvaiheen kiireelliseen sektioon heikentyneiden sydänäänten vuoksi. Nyt odotan toista ja suurin pelko on että päädytään taas sektioon. Asiasta olen neuvolassa puhunut, mutta vielä ei ole pelkopolille vienyt tie. Ehkä sitten lähempänä synnytystä.

Tsemppiä uuteen raskauteen ja synnytykseen OUNOU ja kaikki muutkin joilla on huonoja raskaus- tai synnytyskokemuksia. <3

 

[Enmau]

Itsellä jouduttiin edellisessä raskaudessa käynnistämään synnytys, meni n. viikon yli lasketun ajan enkä enää jaksanut odotella kovien kipujen takia. Noh, 4 vrk yritettiin käynnistää kaikilla mahdollisilla menetelmillä. Lopulta itselle nousi kuume ja vauvan hapen saanti heikkeni, joten piti tehdä kiirreellinen sektio. Enkä nähnyt ensimmäisen vrk aikana olleenkaan vauvaa, mikä oli aivan kamaalaa.. oli ihan tyhjä olo ja tuntu ettei mitään vauvaa ollut. Itselle nousi yli 200 crp ja vauvalla yli 67. Vauvan piti olla 4vrk lasten osastolla, oli vaikea hengittää itse ja nenämahaletku oli muutaman vrk..
Toivottavasti nyt menisi normaalisti synnytys. Käynnistykseen en enää suostu. Sektio haavakin tulehtui