Onko täällä joku, joka on ollut uupunut niin kovin, että on tarvittu jotai kättä pitempää? Mikä auttoi? En nyt oikein tiedä voisiko siitä (uupumuksesta) olla itsellä kyse.
Uupumuksen kokeneet
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Pilkki24
Foorumin legenda
Unilääkkeitä ja lepoa, jotta jaksoi taas. Työterveydestä pääsi myös psykologin jutuille. Omat mielenkiintoiset projektit ja päivittäinen kevyt liikunta sairausloman aikana. Toki olen aina liikkunut paljon, mutta kevensin intensiteettiä ja kun ei ollut pitkiä työvuoroja sairausloman aikana, niin pystyin liikkumaan päivittäin. Vähensin myös puhelimen käyttöä tietoisesti. Ei se lopulta mistään ihmeellisestä koostunut, mutta pieniä tekoja oman hyvinvoinnin eteen. Olen aina ollut tosi huono syömään lääkkeitä, mutta sen hyväksyminen, että lääkkeet olivat itselle ainoa keino nousta suosta, oli pakollinen. Nyt kun itsellä on muusta syystä haastava jakso elämässä, olen turvautunut niihin nopeammin. Uni on auttanut selviämään vaikeasta elämäntilanteesta, enkä ole heti ajautumassa uudelleen uupumukseen.
Myös sen mielekkään tekemisen löytäminen on ollut isossa osassa.
En tiedä lasketaanko uupumukseksi nyt kun selvisin siitä ilman pidempää sairaslomaa, mutta olin hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan vastavalmistuneena ensimmäisessä haastavammassa (koulutusta vastaavassa), ja ilmapiiriltään jossain määrin toksisessa työpaikassa. 3-vuotinen Kelan kuntoutus-psykoterapiajakso siihen sitten lopulta tarvittiin, uudelleenohjelmoimaan tarvetta miellyttää tai odottaa itseltäni kaikissa tilanteissa kympin arvoista suoritusta, ja tukemaan terveiden rajojen asettamisessa ja ylläpitämisessä.
En onko uupumukselle nykyään diagnostista koodia joka kövisi esim. sairasloman perusteeksi - tuolloin ei vielä ollut, joten papereihin mulle kirjattiin terapiatarpeen syyksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriö.
En onko uupumukselle nykyään diagnostista koodia joka kövisi esim. sairasloman perusteeksi - tuolloin ei vielä ollut, joten papereihin mulle kirjattiin terapiatarpeen syyksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriö.
Lääkkeet nukkumiseen. Työterveydestä ehdotettiin pidempää sairaslomaa, mut en "kehdannut" olla pois, kun olin vasta plannut perhevapaalta töihin. Unilääkkeillä tilanne parantui hitaasti, mutta paraninkuitenkin. Syön niitä vieläkin. Sairasloma olisi varmaan nopeuttanut toipumista merkittävästi.
Huomaa taas ajatuksista, että alkaa tossu painaa. Esim. tänään kun tikkailla keräsin luumuja, ajattelin, että voi kumpa nämä tikkaat kaatuisivat, saisi kuukauden saikkua eikä tarvisi mennä töihin
tai että toivon, että joku lapsista saisi flunssan, että saisi vaan katsoa telkkaria lasten kanssa koko päivän... mut ikäviä ajatuksia 
Se vain kertoo, että on tosi poikki.
Huomaa taas ajatuksista, että alkaa tossu painaa. Esim. tänään kun tikkailla keräsin luumuja, ajattelin, että voi kumpa nämä tikkaat kaatuisivat, saisi kuukauden saikkua eikä tarvisi mennä töihin
tai että toivon, että joku lapsista saisi flunssan, että saisi vaan katsoa telkkaria lasten kanssa koko päivän... mut ikäviä ajatuksia Se vain kertoo, että on tosi poikki.Sairasloma. Jos johtuu väsyminen töistä. Itsellä johtui. Tein liian paljon töitä 7pv viikossa ja monta kuukautta putkeen ilman yhtään vapaata ja hoidin kodin ja lapset siihen päälle aikalailla yksin. Olin niin väsynyt että nukahtelin ihan minne vain.
Mulla homma meni niin pitkälle, että kyse oli rehellisestä masennuksesta. Mutta olen saanut apua lääkityksestä, psykoterapiasta ja yleisesti omaan hyvinvointiin keskittymisestä. Olemalla itselleni armollinen ja lepäämällä (jos se vain ruuhkavuosien keskellä on mahdollista). Levon lisäksi tekemällä edes pieniä juttuja hyvinvoinnin eteen. Kuten katsomallaa mitä syön, tekemällä kivoja juttuja, ulkoilemalla, liikkumalla... Mutta! Jos useampi asia on lipsunut retuperälle, ei yhtäkkinen ryhtiliike välttämättä toimi. Ennemmin (kokemukseni mukaan) kannattaa keksittyä yhteen asiaan kerrallaan. Kun se yksi asia sujuu, se saattaa jo itsessään tuoda energiaa korjata toisen asian.