Joo eihän ne anturit varmaan miltään olisikaan tuntuneet jos olisi ollut hyvä puudutus. Niin kuin sanoin, paljon meni pieleen mun edellisessä synnytyksessä, ja nyt haluaisin minimoida riskit saman toistumiseen...
Uudestaan synnyttämään - synnytykseen valmistautuminen
- Ketjun aloittaja maaris
- Aloituspäivämäärä
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyllä olen erittäin tyytyväinen etenkin viime kerralla että vauvan sydänääniä seurattiin. Ikinä oo tullu mieleenkään kieltäytyä moisesta. Koska, onneksi olin jo hyvin auki, kun alkoi vauvan syke hiipua eli tuli kiire. Hyvin rauhallisesti kätilö kuitenkin hoiti tilanteen ja käski vaan ponnistaa napakasti tyypin ulos. Kertoi sitten myöhemmin miksi siinä vähän hoppu tuli.
Kannatan minäkin tuota sydänäänten seurantaa, mutta nyt on pointtini kadonnut. Eli mitä erilaisia tapoja seurata on? Noiden painavien antureiden lisäksi, jolloin on sidottu kiinni sänkyyn eikä saa liikkua.
En muista millaiset anturit/missä oli. Mutta tosiaan asentoa ei juuri saanut muuttaa. Ja oli tosi hankalaa ja kivuliasta. Mutta mulla tuskin ois elävää lasta jos ei ois seurattu. Eli sykkeet laski supistuksissa ja sitten tuli supistus mikä ei lakannut, eikä nitroa (millä supistus ois saatu loppumaan) löytynyt koko osastolta. Jouduin hätäsektioon ja luojalle kiitos, mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Kiitos kuuluu hyvälle seurannalle ja ammattitaitoisille kätilöille ja lääkäreille.
Mulla oli alussa vatsassa ne vyöt kiinni ja sit vauvan sykkeille laitettii se pummi vauvan päähän eikä mua kyl ikin puudutettuna siihen ole.. mut toki kipukynnys on mulla alapäässä korkea. :) kun ei ikinä mikään tutkimus oo sattunu ellei joku tulehdus oo päällä tai munasarjois jotai kipua.
Kyl mun mielestä se supistusanturi oli mahalla koko ajan mut mun mielestä ne oli johdottomat kun halusin liikkua. Enkä olis ilman keinua kuopusta niin pitkää lääkkeitä kestäny. Toki mulla kun on aina tipalla aloitettu synnytys niin ne on aika rajuja ne suppareita heti.. ( kätilöiden mukaan luonnolliset on vähän helpommin kestettävissä yleisesti toki eroja on) mulla vaan oli supistus sata lasia heti eikä kyl ehtiny mitään ennakoimaan koska olis alkamassa supistaa..
Lisään viel et mut on ainoastaan epiduraali lukinnu sänkyyn kiinni. Oon tottunu ne tippatelineet sun muut raahaa mukanani ja olemaan piuhoissa kiinni. :D
Kyl mun mielestä se supistusanturi oli mahalla koko ajan mut mun mielestä ne oli johdottomat kun halusin liikkua. Enkä olis ilman keinua kuopusta niin pitkää lääkkeitä kestäny. Toki mulla kun on aina tipalla aloitettu synnytys niin ne on aika rajuja ne suppareita heti.. ( kätilöiden mukaan luonnolliset on vähän helpommin kestettävissä yleisesti toki eroja on) mulla vaan oli supistus sata lasia heti eikä kyl ehtiny mitään ennakoimaan koska olis alkamassa supistaa..
Lisään viel et mut on ainoastaan epiduraali lukinnu sänkyyn kiinni. Oon tottunu ne tippatelineet sun muut raahaa mukanani ja olemaan piuhoissa kiinni. :D
En muista, että anturi olisi mitenkään häirinnyt tai ollut edes epämukava, lukuunottamatta sitä hetkeä kun anturi laitettiin lapsen päähän kiinni. Se sattui, mutta vain sen hetken kun sitä laitettiin. Vyöllä olevaa anturia ei edes huomannut.
Kivunlievitystä minulla ei ollut, ja loppuvaiheessa sattui jo niin paljon, että makasin täysin kivun lamaannuttamana sängyllä. Kyllä siinä joku kätilö kyseli, että haluanko pois sängystä ponnistamaan ja pidin häntä täysin sekopäänä, koska en supistuskipujen vuoksi pystynyt liikkumaan ollenkaan. Supistuskipujen takia en pystynyt ponnistamaankaan, mutta onneksi lapsi syntyi ilman ponnistamistakin, eikä ponnistusvaiheeseen tosiaan montaa minuuttia mennyt. Varmaankin synnytykseen olisi voinut osallistua enemmän jos olisi saanut kivunlievitystä.
Kivunlievitystä minulla ei ollut, ja loppuvaiheessa sattui jo niin paljon, että makasin täysin kivun lamaannuttamana sängyllä. Kyllä siinä joku kätilö kyseli, että haluanko pois sängystä ponnistamaan ja pidin häntä täysin sekopäänä, koska en supistuskipujen vuoksi pystynyt liikkumaan ollenkaan. Supistuskipujen takia en pystynyt ponnistamaankaan, mutta onneksi lapsi syntyi ilman ponnistamistakin, eikä ponnistusvaiheeseen tosiaan montaa minuuttia mennyt. Varmaankin synnytykseen olisi voinut osallistua enemmän jos olisi saanut kivunlievitystä.
Mä oon käyny pelkopolilla useaan kertaan läpi kaikki synnytykseni ja tästä syystä muistankin jotain enemmän. Muistot palaa mieleen kummasti kun kätilö lukee havantoja paperilta. Mulla siis ollut esikoisen jälkeen kirjattu tietoihin että äiti haluaa mahdollisimman paljon havantoja olostaan paperille muistiin pelkojen ja tulevaisuuden varalle... esikoisen jälkeen en kyl mistää synnytyspelosta kärsiny vaan keskimmäisen synnytys sen tuotti.. :) mut siis joo on ihanasti ainaki jyväskyläs ottanu toiveen huomioon ja kirjottanu mitä oon toivonu ja missä ollu tai mitä tehny missäkin vaiheessa. :)
Oliko sun helppo päästä pelkopolille juttelemaan? Saitko neuvolasta lähetteen? Miten siellä pelkopolilla hoidetaan asiat, eli onko lääkäri, kätilö vai ryhmähommia, entä otetaanko tämä huomioon synnytyksessä? Sori tää kysymysten tulva, oon vaan itse kovasti ajatellut myös hakeutua tonne juttelemaan :). Sijainen viimeksi neuvolassa, ja sanoi että oman terkan kanssa pitäisi sit tosta jutella. En haluaisi että mikään muu seuraavassa synnytyksessä toistuisi, kuln terveen lapsen rääkäisy lopuksi.
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla ei ole muistikuvaa muusta kun mahan päällä olevista härveleistä. Ihan sama mitä oli missä oli niin en olis viime kerralla edes huomannut. Niin järjettömän voimakkaat oli kivut. Kolmosen kohdalla ei ehditty ehkä mitään edes laittaa? kun se vauva tulla tupsahti niin äkkiä, just just saliin ehdin.
-pallokala- kyl Mä pääsin ihan vaan pyytämällä pelkopolille. Ja kuopuksen jälkeen sielt tuli aika pyytämättäkin.. (sain synnytykses paniikkikohtauksen)
se on kai neuvolasta kiinni miten ottaa tilanteen ja laittaako lähetteen..
Mä oon käyny pelkällä kätilön kans juttelemassa kun en oo ite kokenu lääkärin keskusteluun tarpeelliseks. Kun siis esikoisen sain puserrettuu pihalle (4180g) ni tiedän vauvan mahtuvan ja kehoni sen synnytyksen kestävän. Tarjottiin kyllä lääkäriäkin.
Ja työryhmä millä siellä puidaan riippuu pelon syystä.. :D mulla kun on lähinnä tuo syöksysynnytys takana ja matkaa sairaalaan 41km. Ja omat muut syyt henkisellä puolella. :)
Ja toi et huomioidaanko synnytyksessä, niin siel pelkopolilla jo sanottiin et mahdollisuuksien mukaan.. mulla kuopuksesta esim tippaa pidettiin tosi pienellä aluks normaalia pidempään kun oma toive oli et jos vaan omat supparit alkais mut ei alkanu.. ja se et mua ei käännytetä sairaalalta jos omia supistuksia on ja lähtee aukee vaan hitaasti. Koska mulla voi mennä monta tuntia tohon 2cm matkaan aueta mut sit 6cm tulee rytinällä auki ja poika ponnistamatta ulos. :D
se on kai neuvolasta kiinni miten ottaa tilanteen ja laittaako lähetteen..
Mä oon käyny pelkällä kätilön kans juttelemassa kun en oo ite kokenu lääkärin keskusteluun tarpeelliseks. Kun siis esikoisen sain puserrettuu pihalle (4180g) ni tiedän vauvan mahtuvan ja kehoni sen synnytyksen kestävän. Tarjottiin kyllä lääkäriäkin.
Ja työryhmä millä siellä puidaan riippuu pelon syystä.. :D mulla kun on lähinnä tuo syöksysynnytys takana ja matkaa sairaalaan 41km. Ja omat muut syyt henkisellä puolella. :)
Ja toi et huomioidaanko synnytyksessä, niin siel pelkopolilla jo sanottiin et mahdollisuuksien mukaan.. mulla kuopuksesta esim tippaa pidettiin tosi pienellä aluks normaalia pidempään kun oma toive oli et jos vaan omat supparit alkais mut ei alkanu.. ja se et mua ei käännytetä sairaalalta jos omia supistuksia on ja lähtee aukee vaan hitaasti. Koska mulla voi mennä monta tuntia tohon 2cm matkaan aueta mut sit 6cm tulee rytinällä auki ja poika ponnistamatta ulos. :D
Mä en kyllä sitä oksitosiinia haluaisi ollenkaan, jos van mahdollista. Luulen että tippa oli aika isolla auki, jotta synnytys olisi nopea (raskausmyrkytys). Omat supistukset tuli aluksi hyvin, mutta laimeni, koska ei saanut liikkumalla avittaa niitten tulemista. Se oksitosiini tuntui vievän kaiken kontrollin pois synnytyksestä. Oksitosiinisupparit oli tosi voimakkaita ja teräviä, ja uloskin vauva tuli kolmella ponnistuksella. Ponnistusvaiheessa ei etenkään ollut minkäänlaista kontrollia. Se vauva vaan tuli sieltä, lihakset ponnisti sen ulos tahdosta riippumatta.
Mä en kyllä ole kokenut niitä supistusanturihässäköitä mitenkään epämukavaksi. Tärkeät laitteethan ne on että pystytään reagoimaan nopeesti jos vauvan sykkeet romahtaa. Itsellä ainakin supistuskivut sen verran voimakkaat ettei edes tajua että on jotku anturit mahanpäällä. 
Mä ainaki istuin pallolla ja seisoskelin vaikka oliki anturat. Ilokaasu oli niin tärkee aine että en edes olisi halunnu lähteä mihinkään kaasun läheltä! 
Sit ku puudutus laitettiin niin sit piti pötköttää. Kyl sitä kauhunsekaisin tuntein taas miettii mut ainahan siitä on selvitty ja palkinto on paras! 
Mä ainaki istuin pallolla ja seisoskelin vaikka oliki anturat. Ilokaasu oli niin tärkee aine että en edes olisi halunnu lähteä mihinkään kaasun läheltä! Sit ku puudutus laitettiin niin sit piti pötköttää. Kyl sitä kauhunsekaisin tuntein taas miettii mut ainahan siitä on selvitty ja palkinto on paras! 
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Vastatakseni ihan kysymykseenkin niin muistelisin kuulleeni että noita antureita on nykyään myös langattomina.
Mulla oli myös oksitosiini vauhdittamassa kun kohtu ei meinannut enää jaksaa supistella. Oksitosiinista huolimatta ponnistusvaiheessakin odoteltiin seuraavaa supistusta. Ei ne välit varmasti niiiin pitkiä olleet, mutta siinä vaiheessa tuntui siltä.
Mulla oli myös oksitosiini vauhdittamassa kun kohtu ei meinannut enää jaksaa supistella. Oksitosiinista huolimatta ponnistusvaiheessakin odoteltiin seuraavaa supistusta. Ei ne välit varmasti niiiin pitkiä olleet, mutta siinä vaiheessa tuntui siltä.
Kaipa se oksitosiini vaikuttaa sit aika henkilökohtaisesti kuhunkin. Niin kuin tuntuu muutenkin, että kaikki koko raskaudessa on aika yksilökohtaista 
. Toivottavasti pääsis sinne pelkopolille juttelemaan, ja sais tehtyä sellaisen synnytystoivelistan. Sit kun vielä synnytyskätilö sen lukisi, niin olisi ainakin lähtökohdat kunnossa :). Synnytyksestä tietystikään ei koskaan voi tietää miten etenee, eli pitää toki varautua myös siihen, että kaikki meneekin täysin päinvastoin kuin toivottu on. Kontrollin menettäminen ja paikallaan oleminen on mulle pahimmat pelot synnytyksessä. Haluaisin itse pystyä ottamaan supistukset vastaan siinä asennossa kun tuntuu parhaalta. Amme olisi ihana, mutta TYKSissä ei ole mahdollista .
. Toivottavasti pääsis sinne pelkopolille juttelemaan, ja sais tehtyä sellaisen synnytystoivelistan. Sit kun vielä synnytyskätilö sen lukisi, niin olisi ainakin lähtökohdat kunnossa :). Synnytyksestä tietystikään ei koskaan voi tietää miten etenee, eli pitää toki varautua myös siihen, että kaikki meneekin täysin päinvastoin kuin toivottu on. Kontrollin menettäminen ja paikallaan oleminen on mulle pahimmat pelot synnytyksessä. Haluaisin itse pystyä ottamaan supistukset vastaan siinä asennossa kun tuntuu parhaalta. Amme olisi ihana, mutta TYKSissä ei ole mahdollista .
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Pallokala meinasin jo aiemmin sanoakin että toivottavasti pääset keskustelemaan ja se auttaa. Lisäksi tosiaan tuo että saisi tehtyä synnytystä varten ”toivelistan” ja se mahdollisuuksien mukaan huomioitaisiin mahdollisimman hyvin.
Nämä on niitä asioita joista ei voi ikinä tietää etukäteen. Esikoisen synnytykseen sainkin ”psyykattua” itseni niin etten voi tietää mitä tapahtuu, mutta toivon kaiken tietysti menevän hyvin. Siitäkin oli hyötyä että oli ensimmäinen synnytys, niin en osannut odottaa tai pelätä tiettyjä asioita.
Nämä on niitä asioita joista ei voi ikinä tietää etukäteen. Esikoisen synnytykseen sainkin ”psyykattua” itseni niin etten voi tietää mitä tapahtuu, mutta toivon kaiken tietysti menevän hyvin. Siitäkin oli hyötyä että oli ensimmäinen synnytys, niin en osannut odottaa tai pelätä tiettyjä asioita.
Toivottavasti pallokala sinäkin pääset pelkopolille puhumaan. Mulla on ollut jo yksi käynti ja mulle on listattuna sairaalan tietoihin, etten suostu käynnistykseen oksitosiinilla. Mulla on myös pelko että lapsivedet menee huomaamatta pikkuhiljaa, niin kävi esikoisen kohdalla (siksi käynisteettiin suoraan oksitosiinilla ja nopeaan tahtiin lisättiin annosta, kun ei meinannut mitään tapahtua, kunnes tapahtuikin ja liian nopeaa), niin minulle luvattiin kotiin pari lapsivesitesteriä, ettei tarvitse panikoida ja juosta vähän väliä tarkistuttamassa tilannetta.
Miten silloin sitten toimitaan jos huomaat lapsivesien menneen? Kevyempi käynnistys? Kuulostaa tosi ikävältä tilanteelta, mutta toivottavasti kaikki päättyi hyvin. Ja toivottavasti tällä kertaa ei lapsivedet tihkuisi :).
Yleensä sen huomaa, vaikka tihkuisi pikkuhiljaa, niin kaikki ainakin sanoo. Mutta siis nyt mulla tilanne oli se, ettei tiedetty yhtään kuinka kauan lapsi on ollut ilman vettä kohdussa, niin siksi kiireinen käynnistys. Olin yliaikaiskontrollissa kun asia huomattiin.
Jos huomaa lapsivedesien menon tai epäilee, niin soitetaan synnytyssairaalaan ja pyydetään sieltä ohjeet miten toimitaan. Yleensä ei ole kiire sairaalaan, vaan odotellaan että synnytys käynnistyy itsekseen.
Jos huomaa lapsivedesien menon tai epäilee, niin soitetaan synnytyssairaalaan ja pyydetään sieltä ohjeet miten toimitaan. Yleensä ei ole kiire sairaalaan, vaan odotellaan että synnytys käynnistyy itsekseen.
Mulla tihkui lapsivettä nelosesta. Oli semmonen ihme kostea olo useamman päivä , mutten erottanut valkovuodosta mitenkään.
Muuttamien päivien "oireiden" alun jälkeen kumarruin ja jotain valahti housuihin. Ihan siis valkovuotoakin olisi voinut olla, koska määrä oli minimaalinen ja aivan sama tunne kuin koko raskauden muutenkin. Rv oli jotain 40+3, joten osasin jo eritavalla odottaa jotain tapahtuvan synnytykseen liittyen. Itse googletin ja soittelin kavereille, pitäiskö soittaa synnärille. Soitin sit, vaikka en uskonut olevan mitään tekemistä lapsiveden kanssa. Halusin vaan sisätutkimuksen, joka noilla viikoilla edesauttaa synnytyksen käynnistymistä.
Testi osoittautui kaikille yllätykseksi positiiviseksi, jopa kätilö oli ihmeissään.
Oysissa ei päästetä enää yöksi kotiin, vaikka olis vaan pieni reikä kalvoissa. Sain vinguttua, että haen tavarat kotoa, hoidetaan toiset lapset hoitoon ja tuun takaisin osastolle viimeistään kasilta.
Supistuksia ei ollut tullut koko loppuraskaudessa yhtään, mutta koska oon uudelleen synnyttäjä paikat oli jo kivasti 4cm auki valmiiksi.
Joku ihana lääkäri suostui puhkasemaan kalvot jo yötä vasten, koska en halunnut jäädä aamuun odottelee käynnistystä.
Meidän poika syntyi tästä 3h myöhemmin.
Ja siis kolmessa edellisessä synnytys käynnistyi supistuksilla. Toi lapsivesihomma oli aika outoa.
Muuttamien päivien "oireiden" alun jälkeen kumarruin ja jotain valahti housuihin. Ihan siis valkovuotoakin olisi voinut olla, koska määrä oli minimaalinen ja aivan sama tunne kuin koko raskauden muutenkin. Rv oli jotain 40+3, joten osasin jo eritavalla odottaa jotain tapahtuvan synnytykseen liittyen. Itse googletin ja soittelin kavereille, pitäiskö soittaa synnärille. Soitin sit, vaikka en uskonut olevan mitään tekemistä lapsiveden kanssa. Halusin vaan sisätutkimuksen, joka noilla viikoilla edesauttaa synnytyksen käynnistymistä.
Testi osoittautui kaikille yllätykseksi positiiviseksi, jopa kätilö oli ihmeissään.
Oysissa ei päästetä enää yöksi kotiin, vaikka olis vaan pieni reikä kalvoissa. Sain vinguttua, että haen tavarat kotoa, hoidetaan toiset lapset hoitoon ja tuun takaisin osastolle viimeistään kasilta.
Supistuksia ei ollut tullut koko loppuraskaudessa yhtään, mutta koska oon uudelleen synnyttäjä paikat oli jo kivasti 4cm auki valmiiksi.
Joku ihana lääkäri suostui puhkasemaan kalvot jo yötä vasten, koska en halunnut jäädä aamuun odottelee käynnistystä.
Meidän poika syntyi tästä 3h myöhemmin.
Ja siis kolmessa edellisessä synnytys käynnistyi supistuksilla. Toi lapsivesihomma oli aika outoa.