Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

[Vargynja]

Uskotko sinä rakkauteen ensisilmäyksellä? Onko sinulla kokemuksia suuntaan tai toiseen?

Itse en usko, sillä eihän ulkonäön perusteella voi tietää toisesta mitään. Toki ihastua voi sen perusteella (ajattelenko liian syvällisesti?), mutta oikea rakkaus vaatii toiseen tutustumista. Oma puolisoni ei ensivilkaisulla herättänyt oikein mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Ei edes pienenpientä ihastusta. Se syntyi sitten keskustellessa ja tutustuessa.

Toisaalta yhden ystävän kanssa oli melkein rakkautta ensisilmäyksellä. Tai ei rakkautta, mutta kun näin hänet ensimmäisen kerran ajattelin haluavani tutustua häneen. Niinpä hakeuduin hänen kanssa (kuntoutuksessa) samaan pöytään syömään ja ystävystyimme. Tämä halu tutustua tuli enemmän pukeutumistyylistä kuin muusta ulkonäöstä. Oli hyvällä tavalla silmiinpistävä ja tuli kai siitä olo, että voitaisiin olla samalla aaltopituudella.

 

[Kali]

En nyt usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Esim kun tapasin mieheni ekaa kertaa ja puhuttiin että tavataanko uudelleen ajattelin vain, että voidaan tavata. Ei ollut sellaisia suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Tokalla tapaamisella sitten kun syvällisemmin puhuttiin, huomasin ajattelevani jo pitäväni hänestä. Ja sitten kun tavattiin aika usein siinä alussa esim olikohan viides vai kuudes tapaaminen kun vietin putkeen kuukauden hänen luonaan. Ja lähdettiin jo lomallekkin kahdestaan 3 kuukauden tuntemisen jälkeen ja muutettiin yhteen kun oltiin tunnettu vajaa 5 kuukautta. Uskon että nopeasti voi tykästyä jopa rakastua siis, mutta en nyt että rakastuu ihan ensisilmäyksellä... Toki miten määrittelee että rakastuu voi olla eri ihmisillä erilaista.

 

[Yönkukka]

Ihastus voi kyllä syttyä hetkessä. Rakastuminen on mun mielestä hitaampi kiintymisprosessi. Mä en rakastunut edes omaan vauvaani ensisilmäyksellä, mutta siinä ekojen päivien aikana se kiintymys ja rakkaus kasvoi kyllä nopeasti uskomattomiin määriin.

 

[apuaseis]

Komppaan Yönkukkaa siinä, että ihastus voi kyllä syntyä nopeastikin Itse menin aikanani jututtamaan nykyistä miestäni juhlissa, koska hän oli söpö ja hänellä oli päällään erään mulle tutun bändin paita. Tutustumiselle matalalla kynnyksellä siis peukut multa!

 

[Taateli88]

Ihastua ehkä voi ensitapaamisella, mutta rakastumiseen itse ainakin vaadin parempaa tuntemista toisen kanssa. Ihastus on kevyempää, ulkonäköön ja luonteen pintaraapaisun antamaan mielikuvaan perustuvaa. Nykyinen oli naimisissa oleva perheenisä kun tavattiin töissä, itselläkin oli säätöä omalla suunnallani. Oltiin tosi pitkään vaan työkavereita, välillä jotain kuulumisia vaihdettiin vapaa-ajalla kuten muidenkin työkaverien kanssa. Sitten elämäntilanteet muuttui ja nykyään tuo on mun aviomies ja myös meidän lapsen isä. Eli ainakaan hänen kanssaan ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, kun aluksi ei tosiaan mitään muuta kuin kaveruutta ollut ilmassa (omalta osaltani). Tosin en tiedä miten olisi ollut, jos olisi vapailla markkinoilla molemmat oltu tavatessamme. Varmasti olisi tullut katsottua toista vähän eri silmällä heti alusta alkaen

 

[Metsätähti5]

Jonkinlaiseen vetovoimaan ensisilmäyksellä uskon. Ulkonäössä, katseessa tms. jokin iskee heti.
Aito rakkaus on mulle paljon syvempi tunne, joka vaatii toisen tuntemista ja kunnioittamista, ja kasvaa ajan kanssa.

 

[Emp]

Mulle tapahtui ihmeellinen juttu. Olin katsonut Love is blind -deittiohjelmaa jossa parit tutustuivat toisiinsa näkemättä ja tapasivat vasta kihloissa. Ajattelin että ompas romanttista. No, tutustuin mieheeni deittisovelluksessa, mutta rakkaus roihahti ensimmäisessä puhelussa. Eli uskon rakkauteen ensikuulemalla

 

[AnnMarii]

Komppaan edellisiä siinä että ehkä en varsinaiseen syvempään rakkauteen usko, mutta vahvoja tunteita/ihastumista voi kyllä herätä heti. Mulla ei ollut ainakaan yhtään epäilyksiä nykyisen mieheni suhteen meidän ekojen treffien jälkeen. Tavattiin siis tälleen modernisti tinderissä. Ja jo pelkästään viestittelyn perusteella olin hyvin kiinnostunut jopa ihastunut. Että ehkä se vähän riippuu miten tuon ilmaisun käsittää. Kun eikös rakastuminen ja syvempi rakkaus/rakastaminen ole kai vähän eri asia.

 

[Pilkki24]

Sisältövaroitus! Nyt joudutte tekemisiin Pilkin irrationaalisen ja hengellisen puolen kanssa. Tähän ette ole tottuneet.

Mie uskon jossain määrin rakkauteen ensisilmäyksellä. Kuten @AnnMarii jo totesi niin rakastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita ja tässä kohtaa viittaan rakkaudella rakastumiseen.
Mie olen pari kertaa elämässäni kokenut sellaisen aivokemioiden myllerryksen tavatessani jonkun henkilön, että se on lopulta johtanut jopa hieman kiperiin tilanteisiin elämässä. Uskon myös jollain tavalla johonkin kohtalon johdatukseen, joka tuo meidän tiellemme ihmisiä vaikka väkisin. Jotain sellaista karmaan uskomista, missä toiset ihmiset opettavat meille asioita, joita meidän kuuluu tässä elämässä oppia. Ja sellaiset karmiset suhteet kolahtavat joskus ihan ensinäkemältä ja kovaa.

 

[Vargynja]

Tämäkin kyllä oma puolensa, mitä tuotiin esille - rakkaus ja rakastuminen on eri asioita. Ja varmasti siinä voi olla sävyeroa, miten kukin sen tulkitsee. Jos rakastuminen tulkitaan tarkoittavan pinnallisempaa ihastumista, niin uskon niin voivan tapahtua.

@Pilkki24 kun puhui kohtalon johdatuksesta, niin... Noin yleensä en ajattele kaikella olevan tarkoitusta ja vähän varauksella suhtaudun kohtaloonkin. Mutta juuri tuon ihmisen kohdalla, jonka mainitsin aloitusviestissä olen taipuvainen uskomaan, että meidän oli tarkoitus tavata ja ystävystyä. Ensinnäkin se kuinka heti nähdessäni ajattelin haluavani tutustua. Vähän sellainen rakkautta ensisilmäyksellä, mutta lievempi. Yleensä tällaista ei tapahdu. Toisekseen, siihen että tavattiin ja tutustuttiin tarvittiin useampi onnekas sattuma varsinkin kun ollaan molemmat arkoja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, tämä ihminen on ollut oman kokemuksensa kautta mulle valtavana tukena asiassa, mikä tapahtui pian meidän ystävystyttyä. Heittikö kohtalo hänet mun tueksi? Lisäksi olen saanut käsityksen että olen myös hänelle merkityksellinen.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

En sanoisi sitä rakkaudeksi eikä se tapahtunut ensi silmäyksellä, mutta yllättävän kovaa ja nopeasti sitä voi feromonit ja sopiva aivokemia saada kolahtahtamaan ihmiseen jonka olemassaolosta ei tiennyt mitään muutama päivä aiemmin. Olin opintoihin liittyvällä kv-kurssilla toisessa Pohjoismaassa, ja ekan päivän jälkeen alkoi eräs kurssilaisista erottumaan joukosta positiivisella tavalla. Kolmanteen päivään mennessä tiesin jo ihastuneeni, oletin tämän jäävän yksipuoliseksi tunteen leimahdukseksi ja päätin nauttia (yksipuoliseksi olettamani) ihastuksen läsnäolon synnyttämistä tunteista vielä viimeisen jäljelläolevan kurssipäivän ilman huonoa omaatuntoa vaikka silloin parisuhteessa olin jo pitkään ollutkin, koska se ei kuitenkaan johtaisi mihinkään eikä satuttaisi ketään. Vähänpä tiesin mitä oli tulossa, ja pitkän ja sekavan tilanteen jälkeen aloimme ensin kirjoitella ja sitten tapailla samaan aikaan kun edellinen suhteeni (jossa en ollut enää muutamaan vuoteen voinut kovin hyvin) kariutui, ja vuoden/parin maan rajat ylittävän etäsuhteilun jälkeen aloimme puhua yhteen muuttamisesta. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä jossa on vietetty jo muutama ensimmäinen hääpäivä yhdessä, on ihan ok jättää kylppärin ovi auki pissalle mennessään jos samaan aikaan on juttu kesken, ja esikoinen voi saapua maailmaan päivänä minä hyvänsä