Noniin.
Täällä ollaan nyt sitten. Edellisistä raskauksista onkin jo aikaa yli 10 vuotta joten tämä tuntuu kaikki taas niin uudelta
Elikkäs olen hieman reilu 30-vuotias kahden melkein teini-ikäisen pojan äiti ja nyt odotan kolmatta lasta viikoilla 4+3.
Olin jo tuudittautunut ajatukseen että lapsilukuni on täysi, kun jätkien kanssa elämä on jo niin "helppoa" kun ovat niin isoja. Mutta takaraivossa silti ajatus että tahtoisin vielä...
Ja siis lasten isästä olen eronnut jo vuosia sitten, enkä uskonut kohtaavani enää miestä joka saisi minut edes haaveilemaan yhteisestä lapsesta. Mutta näin siinä vaan kävi
Nyt olen naimisissa ja yhteisen rakkauden hedelmän pitäisi syntyä maaliskuussa.
Olen niin innoissani mutta silti niin peloissani! En muista yhtään että olisin näin paljon aiemmin pelännyt esim. Keskenmenoa, kohdunulkoista yms. Enkä usko että pääsen tästä pelosta eroon ennen ensimmäistä ultraa.
Minulla ollut yksi kohdunulkoinen raskaus melkeen heti toisen poikani syntymän jälkeen.
Ja tiedän etten itse voi mitenkään asiaan vaikuttaa jos näin käy mutta...
Miten te muut olette asian kanssa jaksaneet? Toivon vaan että aika menisi nopeammin eteenpäin ja näkisin että kaikki hyvin!
Tuijottelen kaikkia muutoksia ja oireita kehossani ja mietin onko tämä normaalia ja heti googlettamaan asia
Minun oireita ovat:
-turvotus
-vatsakipu (enimmäkseen vasemmalla, ei kamalan kova)
-päänsärky
-itkuherkkyys
-rinnat hieman arat
-vatsa löysällä
-ruokahaluttomuus
Etova olo pitkin päivää on niin pientä etten tiedä viitsiikö sitä edes mainita
Toivon vaan että tämä matkustaja pysyisi kyydissä loppuun asti
Täällä ollaan nyt sitten. Edellisistä raskauksista onkin jo aikaa yli 10 vuotta joten tämä tuntuu kaikki taas niin uudelta
Elikkäs olen hieman reilu 30-vuotias kahden melkein teini-ikäisen pojan äiti ja nyt odotan kolmatta lasta viikoilla 4+3.
Olin jo tuudittautunut ajatukseen että lapsilukuni on täysi, kun jätkien kanssa elämä on jo niin "helppoa" kun ovat niin isoja. Mutta takaraivossa silti ajatus että tahtoisin vielä...
Ja siis lasten isästä olen eronnut jo vuosia sitten, enkä uskonut kohtaavani enää miestä joka saisi minut edes haaveilemaan yhteisestä lapsesta. Mutta näin siinä vaan kävi
Nyt olen naimisissa ja yhteisen rakkauden hedelmän pitäisi syntyä maaliskuussa.
Olen niin innoissani mutta silti niin peloissani! En muista yhtään että olisin näin paljon aiemmin pelännyt esim. Keskenmenoa, kohdunulkoista yms. Enkä usko että pääsen tästä pelosta eroon ennen ensimmäistä ultraa.
Minulla ollut yksi kohdunulkoinen raskaus melkeen heti toisen poikani syntymän jälkeen.
Ja tiedän etten itse voi mitenkään asiaan vaikuttaa jos näin käy mutta...
Miten te muut olette asian kanssa jaksaneet? Toivon vaan että aika menisi nopeammin eteenpäin ja näkisin että kaikki hyvin!
Tuijottelen kaikkia muutoksia ja oireita kehossani ja mietin onko tämä normaalia ja heti googlettamaan asia
Minun oireita ovat:
-turvotus
-vatsakipu (enimmäkseen vasemmalla, ei kamalan kova)
-päänsärky
-itkuherkkyys
-rinnat hieman arat
-vatsa löysällä
-ruokahaluttomuus
Etova olo pitkin päivää on niin pientä etten tiedä viitsiikö sitä edes mainita
Toivon vaan että tämä matkustaja pysyisi kyydissä loppuun asti