Vieras
Niin.. Uskaltaako työttömänä hankkia lapsia? Kokemuksia?
Aloin odottaa esikoistani ollessani työtön. Nyt odotan toista lastani, ja olen edelleen työtön. Kyllä sen raha-asioissa huomaa, ettei kaikkea ostetakaan ihan tosta noin vaan, mutta kyllä sitä jotenkin pärjää, jos lapsia ei tarvitse kasvattaa yksin, ja toinen vanhemmista käy töissä..
Itse saimme tietää raskaudesta vasta 4.12 ja itse jäin nyt työttömäksi kun määräaikainen työsuhde päättyi viime.vuoden loppuun. Avomieheni menee koulujen takia armeijaan vasta ensi heinäkuussa, jolloin myös vauvan olisi määrä syntyä. Olemme tutkineet paljon näitä tukijuttuja ja tosi on, että tiukkaa se tulee olemaan, mutta itse olen ollut työtön myös ennen tuota määräaikaista työtäni, joka sekin oli pienituloinen, joten itseasiassa olen tottunut siihen ettei ylimääräiseen rahaa oikein ole. Silti olemme saaneet maksettua laskut, syötyä, ruokittua koirat ja myös käyty viihteellä. Pitää vaan osata organisoida raha-asiat niin kyllä sitten pärjää :). Kyllä valtio tukee lapsiperheitä, jopa paremmin kuin yksin asuvia työttömiä, mutta lasta en ehkä lähtisi tekemällä tekemään tässä tilanteessa, mutta tää sintti päätti tulla pillerien läpi, joten tilanteeseen on sopeuduttava :P
minna93
Jostain jotain jo tietävä
Olin opiskelia kun aloin odottamaan, eli ei ole työpaikkaa eikä ammattia ja saan minimi äityistukea. Mies tosin käy töissä, kyllä sillä pärjää. omat rahat menee melkeempä kaikki lainan lyhennykseen eli miehen rahoilla käytännössä eletään. Toivon mukaan äityisloman jälkeen saisi töitä, tilanne paranisi huomattavasti.
mayday
Näppärä viestien naputtelija
Mä olin töissä sillo ku aloin odottaa ja mies oli työtön. Tiesin et mun työt loppuu ja et sen jälkeen oon hetken työtön kunnes jään äitiyslomalle. Mies oli tosiaan työtön, oli jotain työkkärin kursseja.
Lapsi syntyi, mies alotti taas uuden kurssin, se loppui, oltiin kaikki kotona, sit taas mies kurssille jne...
Nyt lapsi on reilu 1v3kk ja minä olen työtön (ollu siitä asti ku lapsi tuli sen 9kk) ja mies on edelleen työtön, nyt jopa taas kotona kun yks työkkärin koulutus loppui.
Ei meillä sen suurempia ongelmia rahallisesti oo ollu, kaikki oleellinen ollaan saatu hommattua ja kaikki tärkeä saatu maksettua.
Mulle tällä hetkellä tulee kotihoidontuki+hoitolisää, liiton päiväraha ja asumistuki ja sit mies saa tällä hetkellä kelan työttömyyspäivärahaa (se oli melko kova kolaus ku mieheltä loppu ammattiliiton päiväraha mut siitäki selvittiin :) )
Lapsi syntyi, mies alotti taas uuden kurssin, se loppui, oltiin kaikki kotona, sit taas mies kurssille jne...
Nyt lapsi on reilu 1v3kk ja minä olen työtön (ollu siitä asti ku lapsi tuli sen 9kk) ja mies on edelleen työtön, nyt jopa taas kotona kun yks työkkärin koulutus loppui.
Ei meillä sen suurempia ongelmia rahallisesti oo ollu, kaikki oleellinen ollaan saatu hommattua ja kaikki tärkeä saatu maksettua.
Mulle tällä hetkellä tulee kotihoidontuki+hoitolisää, liiton päiväraha ja asumistuki ja sit mies saa tällä hetkellä kelan työttömyyspäivärahaa (se oli melko kova kolaus ku mieheltä loppu ammattiliiton päiväraha mut siitäki selvittiin :) )
Jos jää odottamaan "sitä oikeaa aikaa" hankkia lapsia, sitä ei todennäköisesti tule koskaan. Työttömällä ei ole rahaa. Kun saat töitä, et kehtaa heti jäädä äitiyslomalle. Kun olet pidempään töissä, olet niin korvaamaton työpaikalle, ettet vaan yksinkertaisesti voi jättää työnantajaa pulaan. Tai sitten tulee se loistava ylenemismahdollisuus eikä taaskaan voi jäädä pois. Tai sitten se työsuhde on määräaikainen, jonka aikana ei kehtaa jäädä ja sen jälkeen on taas työtön eikä ole rahaa.
Elämää ei kannata käyttää odottamiseen vaan elää aina tätä aikaa nyt ja tässä. Jos biologinen kello tikittää ja vauvakuume painaa päälle niin ei se kotiäidin ammattikaan huono ole :) Ja paljon saa ostettuna käytettynä halvalla ja ei aina tarvitse olla sitä parasta ja kalleinta. Ja moni härpäke on käytännössä turha, lapsen kanssa pärjää hyvinkin pienellä esim. lelujen suhteen, kun vaan käyttää mielikuvitusta. Käpylehmillä sitä on itsekin leikitty, täysin ilmaisilla leluilla :)
Ite oon ollu työttömänä kans pitkään, yli vuoden. Tai no olin tossa kolmen päivän työsuhteessa marraskuulla, jonka työantaja katkas koeajalla. Ja nyt mua uhkaa karenssi koska työnantaja väittää että irtisanoin itteni ihan ite...
Ja nyt oon siis myöskin raskaana, ihan aluillaan. Mies on äärimmäisen surkea palkkasessa työssä, ja siitä todella stressaantunut. Rahatilanne ei siis ole mikään hyvä, mutta oon vaan sitä mieltä että kyllä me tullaan pärjäämään.
Ja kuten itekkin saatan omasta kokemuksesta sanoa, lapsia ei hankinta/tehdä, ne saadaan.
(Meillä siis yritystä toista vuotta takana ja kun saatiin lähetettä lapsettomuusklinikalle, ykskaks olinki raskaana)
Ja nyt oon siis myöskin raskaana, ihan aluillaan. Mies on äärimmäisen surkea palkkasessa työssä, ja siitä todella stressaantunut. Rahatilanne ei siis ole mikään hyvä, mutta oon vaan sitä mieltä että kyllä me tullaan pärjäämään.
Ja kuten itekkin saatan omasta kokemuksesta sanoa, lapsia ei hankinta/tehdä, ne saadaan.
(Meillä siis yritystä toista vuotta takana ja kun saatiin lähetettä lapsettomuusklinikalle, ykskaks olinki raskaana)
Ite oon ollu työttömänä kans pitkään, yli vuoden. Tai no olin tossa kolmen päivän työsuhteessa marraskuulla, jonka työantaja katkas koeajalla. Ja nyt mua uhkaa karenssi koska työnantaja väittää että irtisanoin itteni ihan ite...Hilutus kirjoitti:
Ja nyt oon siis myöskin raskaana, ihan aluillaan. Mies on äärimmäisen surkea palkkasessa työssä, ja siitä todella stressaantunut. Rahatilanne ei siis ole mikään hyvä, mutta oon vaan sitä mieltä että kyllä me tullaan pärjäämään.
Ja kuten itekkin saatan omasta kokemuksesta sanoa, lapsia ei hankinta/tehdä, ne saadaan.
(Meillä siis yritystä toista vuotta takana ja kun saatiin lähetettä lapsettomuusklinikalle, ykskaks olinki raskaana)
Tuli mieleeni että koeajalla myös työntekijä saa irtisanoutua ilman mitään sen kummempaa syytä, mutta karenssi siitä joka tapauksessa tulee :/
Suffeli88
Satasella mukana keskusteluissa
itel loppu kesäkuussa oppisopimus koulutus kesken ja työkkäri löi työssäolo/koulutus ehdon eli mä en saa penniikään mitään nyt raskaana 20+4 ja mies pääs lokakuussa osapäivä töihin. Hienosti ollaan pärjätty rupee oleen luksusta kun äippäloma alkaa kun saa itekkin sitten pikkusen jotain. Se on vain asenteesta kiinni miten pärjää itsekkin mammavaatteet ostanut käytettyinä, hoitopöytä saatiin vaunut otettiin sitten osamaksulla. Lapsi on lahja ja tulee kun on tullakseen.. ei sitä kannata jäädä odottaan et ajat paranis.
Näillä ajatuksilla mitä Ramsi kirjoitteli,päädyttiin siihen tulokseen, että tästä ei työpaikan saantia odotellessa yhtään nuorruta ja turha siis sitä odottaa kun ei haluta olla liian vanhoja vanhempia kun lapset alkaa kasvaa.
No nyt on esikoinen tulossa ja miehen palkalla ja tuilla pärjätään.Paljon ollaan hankittu käytettyä,olen tehnyt itse ja ollaan keep it simple mentaliteetillä liikkeellä.Eli kaikkia hienouksia ei tarvita onnelliseen lapsuuteen ja onnistuneeseen vanhemmuuteen!
No nyt on esikoinen tulossa ja miehen palkalla ja tuilla pärjätään.Paljon ollaan hankittu käytettyä,olen tehnyt itse ja ollaan keep it simple mentaliteetillä liikkeellä.Eli kaikkia hienouksia ei tarvita onnelliseen lapsuuteen ja onnistuneeseen vanhemmuuteen!
Kyllä uskaltaa!
Lapsi on, jos sellainen masuun ilmaantuu, tuhannesti tärkeämpi osa elämää kuin työpaikka tai raha.
Meidän tulevassa perheessämme sekä isä että äiti ovat vapaaehtoisesti pienituloisia taiteilijoita ja sekatyöläisiä. Kyllä mekin ajateltiin että sitten joskus kun hankitaan lapsia niin pitää olla paremmat tulot, mutta lapsi tuleekin nyt yllärinä eikä mitään entistä ihmeellisempää työtä ole ilmaantunut, saati että odotuksen aikana huvittaisi keskittyä ainakaan enemmän rahan eteen raatamiseen, kun on jotain niin paljon tärkeämpää tapahtumassa.
Todellista rikkautta on minusta se, että saan kokea raskauteni ja myöhemmin elämän lapsen kanssa rauhassa ja että pärjään luovuudellani ja kädentaidoillani siinä, missä moni turvautuisi rahaan.
Nyt ollaan jo yli puolenvälin odotuksessa eikä ole toistaiseksi tarvinnut ostaa mitään raskauteen liittyvää. Ystäviltä ja kierrätyskeskuksesta sekä erilaisista kierrätystapahtumista ollaan saatu ihania äitiys- ja lastenvaatteita, kirjoja, leluja, sitteri, turvakaukalo, amme, syöttötuoli, pinnasänky ja vaikka mitä. Äitiyspakkauksellekaan ei taida tulla käyttöä. Suosittelen kierrättämistä, vaikka rahaa olisikin uuteen. Vauvan- ja äitiystavaroita tarvitaan niin lyhyt aika etteivät ne ehdi kulua käytössä nimeksikään, ja on sääli mikä määrä käyttökelpoista tavaraa jää lojumaan käyttämättömänä.
Tukiakin tässä maassa maksetaan, joten jos tuntuu mielekkäämmältä hankkia lapsi kuin vaikka iso TV, auto tai kallis harrastus niin pärjäämisen edellytykset ovat maailman huippuluokkaa! ;)
Lapsi on, jos sellainen masuun ilmaantuu, tuhannesti tärkeämpi osa elämää kuin työpaikka tai raha.
Meidän tulevassa perheessämme sekä isä että äiti ovat vapaaehtoisesti pienituloisia taiteilijoita ja sekatyöläisiä. Kyllä mekin ajateltiin että sitten joskus kun hankitaan lapsia niin pitää olla paremmat tulot, mutta lapsi tuleekin nyt yllärinä eikä mitään entistä ihmeellisempää työtä ole ilmaantunut, saati että odotuksen aikana huvittaisi keskittyä ainakaan enemmän rahan eteen raatamiseen, kun on jotain niin paljon tärkeämpää tapahtumassa.
Todellista rikkautta on minusta se, että saan kokea raskauteni ja myöhemmin elämän lapsen kanssa rauhassa ja että pärjään luovuudellani ja kädentaidoillani siinä, missä moni turvautuisi rahaan.
Nyt ollaan jo yli puolenvälin odotuksessa eikä ole toistaiseksi tarvinnut ostaa mitään raskauteen liittyvää. Ystäviltä ja kierrätyskeskuksesta sekä erilaisista kierrätystapahtumista ollaan saatu ihania äitiys- ja lastenvaatteita, kirjoja, leluja, sitteri, turvakaukalo, amme, syöttötuoli, pinnasänky ja vaikka mitä. Äitiyspakkauksellekaan ei taida tulla käyttöä. Suosittelen kierrättämistä, vaikka rahaa olisikin uuteen. Vauvan- ja äitiystavaroita tarvitaan niin lyhyt aika etteivät ne ehdi kulua käytössä nimeksikään, ja on sääli mikä määrä käyttökelpoista tavaraa jää lojumaan käyttämättömänä.
Tukiakin tässä maassa maksetaan, joten jos tuntuu mielekkäämmältä hankkia lapsi kuin vaikka iso TV, auto tai kallis harrastus niin pärjäämisen edellytykset ovat maailman huippuluokkaa! ;)
P
Pulu
Vieras
Kumma, että kaikilla on muka varaa hankkia lapsia vaikka ovat työttömiä tai toinen työtön. Kukaan ei mainitse tukiverkostostaan mitään. Onhan se niin, että työttömillä on soska ja kela apuna ja usein siihen päälle vielä omat vanhemmat jotka auttavat taloudellisesti. Mikäs siinä sitten ollessa!
Meillä mies käy töissä ja itse olen äippälomalla. Tiukkaa on. Meidän tukiverkosto koostuu tasan nollasta. Soskasta emme saa mitään, emmekä kummankaan vanhemmilta.
Meillä mies käy töissä ja itse olen äippälomalla. Tiukkaa on. Meidän tukiverkosto koostuu tasan nollasta. Soskasta emme saa mitään, emmekä kummankaan vanhemmilta.
Mie oon työtön, mut jos tän vuoden puolella napsahtais laskettu aika niin sais vielä aiempien työtulojen mukaiset äitiyspäivärahat. Jos ei ni sit tekee todella tiukkaa. Opiskelemaan yritän hakea, ideaali ois saada lasten ohessa hoidettua se koulun käynti. Kyllähän se valmistuminen venyy, mutta jos jotenkin olis viimeisen lapsen kodinhoitotuen loppuessa jo ammatti ja ehkä töitäkin omalta alalta.
Jossittelua vaan joka suuntaan tällä hetkellä kun en ole raskaana eli lasketusta ajasta ei tietoakaan saati sit opiskelupaikasta. Siihen sopeudutaan ja sillä mennään mitä saadaan, sossusta ei mitään tule miehen tulojen takia, toisaalta mulla itselläni on hyvin pienet menot (omat laskut ja yhteiset ruoat). Lisäks äiti ja mummi tukee rahallisesti kun pystyvät. Hoidon sun muun suhteen sitten mitään tukiverkostoa ei olekaan ainakaan vielä, kun oma suku on ihan eri puolella maata ja vasta tänne muutin niin ei ole ystäviäkään vielä.
Jossittelua vaan joka suuntaan tällä hetkellä kun en ole raskaana eli lasketusta ajasta ei tietoakaan saati sit opiskelupaikasta. Siihen sopeudutaan ja sillä mennään mitä saadaan, sossusta ei mitään tule miehen tulojen takia, toisaalta mulla itselläni on hyvin pienet menot (omat laskut ja yhteiset ruoat). Lisäks äiti ja mummi tukee rahallisesti kun pystyvät. Hoidon sun muun suhteen sitten mitään tukiverkostoa ei olekaan ainakaan vielä, kun oma suku on ihan eri puolella maata ja vasta tänne muutin niin ei ole ystäviäkään vielä.
"Vieraan" hämmästelyyn omasta puolestani vastaan että itse en hae sossun tai Työkkärin tukea, vaikka saisin varmaan, koska pärjään vähemmälläkin enkä allekirjoita virastojen ideologiaa toimeentulosta tai siihen liittyvistä seikoista.
Toki olen onnekas siinä että olen onnistunut löytämään edullisen asunnon ja että minulla on sukulaisia, joilta voin lainata rahaa jos on pakko. Onneksi niin käy harvoin.
Mutta olen elänyt ulkomailla jonkin aikaa todella köyhänä ja esim. tuntenut Suomessa Romaniasta tulleen kerjäläistytön, joka synnytti 15-vuotiaana esikoisensa täällä likaiselle pihalle parkkeeratun pakkasenpureman autonromun toimiessa perheen kotina.
Minulla on nykyään lämmitetty koti, sähköt ja puhdasta vettä ja lapsen tulon myötä aion ottaa vastaan näiden säilyttämisen turvaamiseen tarjottavaa tukeakin, koska en ehtine lapsen kanssa tehdä riittävästi palkkatöitä kulujen kattamiseksi. Olen siis hyväosainen ellen rikas verrattuna miljooniin muihin lasta odottaviin naisiin ympäri maailmaa - jopa verrattuna joihinkin Suomessa asuviin - vaikka valtaosa suomalaisista pitäisi minua rutiköyhänä, jos kertoisin taloudenpidostani avoimesti, mitä en tee, vaikkei siinä mitään rikollista olekaan. Köyhyys on täällä sosiaalisesti halveksittua, mutta köyhän ei tarvitse näyttää köyhältä.
Joten kyllä, lapsen kanssa voi olla taloudellisesti "tiukkaa" verrattuna elämään ilman lasta, mutta on yllättävän pitkälle valinnoista ja asenteesta kiinni mitä se todellinen toimeen tuleminen oikeastaan tarkoittaa ja mihin lapsen hankkiminen siinä kuviossa sijoittuu.
Kirjoitin joskus oman näkemykseni asiasta näin:
Ei "toimeentulo" ole rahaa vaan sitä, että jokaisen on tultava toimeen eli pärjättävä sillä, mitä on (materiaalisesti, henkisesti, sosiaalisesti, terveydellisesti jne). Siitä on vieläpä nautittava, vaikka välillä tulee menetyksiäkin. Menetykset kuuluvat elämään - esim. suruakin voi tuntea vain, jos elää, ja siksi negatiivisetkin asiat on nähtävä rikkautena.
Ilon, surun ja kaiken vaihtelut muodostavat elämän, joka on valtava mutta rajallinen, henkilökohtainen elämyslahja jokaisen ihmisen ikuisuudessa. Toimeen tuleminen on kykyä ratkaista ongelmat ja halua elää.
Vastaukseni meni nyt hiukan filosofisen puolelle ;)
Toki olen onnekas siinä että olen onnistunut löytämään edullisen asunnon ja että minulla on sukulaisia, joilta voin lainata rahaa jos on pakko. Onneksi niin käy harvoin.
Mutta olen elänyt ulkomailla jonkin aikaa todella köyhänä ja esim. tuntenut Suomessa Romaniasta tulleen kerjäläistytön, joka synnytti 15-vuotiaana esikoisensa täällä likaiselle pihalle parkkeeratun pakkasenpureman autonromun toimiessa perheen kotina.
Minulla on nykyään lämmitetty koti, sähköt ja puhdasta vettä ja lapsen tulon myötä aion ottaa vastaan näiden säilyttämisen turvaamiseen tarjottavaa tukeakin, koska en ehtine lapsen kanssa tehdä riittävästi palkkatöitä kulujen kattamiseksi. Olen siis hyväosainen ellen rikas verrattuna miljooniin muihin lasta odottaviin naisiin ympäri maailmaa - jopa verrattuna joihinkin Suomessa asuviin - vaikka valtaosa suomalaisista pitäisi minua rutiköyhänä, jos kertoisin taloudenpidostani avoimesti, mitä en tee, vaikkei siinä mitään rikollista olekaan. Köyhyys on täällä sosiaalisesti halveksittua, mutta köyhän ei tarvitse näyttää köyhältä.
Joten kyllä, lapsen kanssa voi olla taloudellisesti "tiukkaa" verrattuna elämään ilman lasta, mutta on yllättävän pitkälle valinnoista ja asenteesta kiinni mitä se todellinen toimeen tuleminen oikeastaan tarkoittaa ja mihin lapsen hankkiminen siinä kuviossa sijoittuu.
Kirjoitin joskus oman näkemykseni asiasta näin:
Ei "toimeentulo" ole rahaa vaan sitä, että jokaisen on tultava toimeen eli pärjättävä sillä, mitä on (materiaalisesti, henkisesti, sosiaalisesti, terveydellisesti jne). Siitä on vieläpä nautittava, vaikka välillä tulee menetyksiäkin. Menetykset kuuluvat elämään - esim. suruakin voi tuntea vain, jos elää, ja siksi negatiivisetkin asiat on nähtävä rikkautena.
Ilon, surun ja kaiken vaihtelut muodostavat elämän, joka on valtava mutta rajallinen, henkilökohtainen elämyslahja jokaisen ihmisen ikuisuudessa. Toimeen tuleminen on kykyä ratkaista ongelmat ja halua elää.
Vastaukseni meni nyt hiukan filosofisen puolelle ;)
Nanna-
Satasella mukana keskusteluissa
Itse voin sanoa sen verran, että olen yksinhuoltaja äidin kasvattama. Äitini jäin yh äidiksi minun ollessa muutaman kk ikäinen ja veljeni 4 v. Hänellä oli asuntolainat sun muut yksin maksettava ja jotenkin olemme pärjänneet kaikki hengissä tähän päivään asti :D
Henkilökohtainen mielipiteeni on se että lapsi on onnellisempi ja osaa arvostaa enemmän kun rahaa ei niin paljoa ole. Mielestäni minulla on ollut onnellinen lapsuus. Onnellisempi kun nuoremmalla siskollani joka sai aina kaikkea, mutta mihinkään ei ole ikinä tyytyväinen.
Pointtini on se, että kaikesta kyllä selviää kunhan käyttää järkeä ja hommaa vain tarpeellisen. Myös omatoimisuus on plussaa. Tekee esim soseet itse, kutoo, ym...
Henkilökohtainen mielipiteeni on se että lapsi on onnellisempi ja osaa arvostaa enemmän kun rahaa ei niin paljoa ole. Mielestäni minulla on ollut onnellinen lapsuus. Onnellisempi kun nuoremmalla siskollani joka sai aina kaikkea, mutta mihinkään ei ole ikinä tyytyväinen.
Pointtini on se, että kaikesta kyllä selviää kunhan käyttää järkeä ja hommaa vain tarpeellisen. Myös omatoimisuus on plussaa. Tekee esim soseet itse, kutoo, ym...
Rigsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nykyaikana on niin helvadan vaikea saada muuta ku määräaikaista työtä jonkun vuokrafirman kautta, että jäis lapset hankkimatta isolta osalta jos pysyvä työpaikka on kriteeri. Sitäpaitsi oikeaa hetkeä ei taida ollakaan. Jos tuntee itse olevansa valmis, silloin on valmis. Tilanteet voi aina muuttua äkkiarvaamatta, matto voi lähteä kenen tahansa jalkojen alta koska tahansa. Kyse on lähinnä siitä, tunnetko pystyväsi selviytymään lapsen kanssa, kävi miten kävi. Silloin olet valmis.
tillinvarsi
Jostain jotain jo tietävä
Kyllä sillä duunarin palkallakin pärjää, ja välillä nää perinteiset metalliduunarit tms saa paljon parempaa palkkaa kuin toimistossa papereita pyörittelevät.
Mutta itse suuntaamassa opiskelemaan takaisin. Meillä motivaattorina se, kun normaalisti olisi vuorotyötä molemmilla niin päätettiin että käyn kouluni loppuun, jotka joskus jääneet kesken melkein 10vuotta sitten, jotta edes toinen meistä eläisi ns. normaalia elämänrytmiä eikä lapsi joutuisi kärsimään siitä että iskä ja äiti on aina yöt ja vkonloput töissä.
Ja se on totta että jos sitä odottaisi sitä oikeaa hetkeä niin ei lapsia tulisi ikinä hankittua. Ja yhdyn Rigsu sun mielipiteeseen että nykypäivänä on vaikea saada muuta kuin määräaikaista vuokratyötä. Itse vuokratyöläisenä ja auta armias kun kerran jouduin nyt muutaman päivän saikulle raskausaikana niin työt loppuivatkin sitten siihen... Eipä tarjottu enää. Vuokratyöntekijänä erittäin vaikea todistaa että raskauden vuoksi on tällaista tehty.. :/
Mutta itse suuntaamassa opiskelemaan takaisin. Meillä motivaattorina se, kun normaalisti olisi vuorotyötä molemmilla niin päätettiin että käyn kouluni loppuun, jotka joskus jääneet kesken melkein 10vuotta sitten, jotta edes toinen meistä eläisi ns. normaalia elämänrytmiä eikä lapsi joutuisi kärsimään siitä että iskä ja äiti on aina yöt ja vkonloput töissä.
Ja se on totta että jos sitä odottaisi sitä oikeaa hetkeä niin ei lapsia tulisi ikinä hankittua. Ja yhdyn Rigsu sun mielipiteeseen että nykypäivänä on vaikea saada muuta kuin määräaikaista vuokratyötä. Itse vuokratyöläisenä ja auta armias kun kerran jouduin nyt muutaman päivän saikulle raskausaikana niin työt loppuivatkin sitten siihen... Eipä tarjottu enää. Vuokratyöntekijänä erittäin vaikea todistaa että raskauden vuoksi on tällaista tehty.. :/