Useiden keskenmenojen todennäköisyys - tutkimustietoa?

[hosulijasosuli]

Moikka, ajattelin vallan aloittaa uuden ketjun.

Mietiskelen täällä siis sitä, kuinka todennäköistä on saada useampi kuin yksi keskenmeno peräkkäin. Itselläni on kkm-tausta, koin keskeytyneen keskenmenon marraskuussa ja se oli shokki.
Olen itse yrittänyt etsiskellä tietoa siitä, millaisin todennäköisyyksin tuon saman surun joutuu kokemaan, mutta melko heikosti tuntuu löytyvän aiheesta tietoa ainakaan suomeksi. Ajattelin, että kenties en ole ainoa, joka surun keskellä kaipaa rationaalista tietoa ja mustaa valkoisella, ja siksi ajattelin josko kerättäisiin tänne tietoa? En itse esimerkiksi neuvolasta saanut mitään vastausta siitä, kuinka todennäköinen keskeytynyt keskenmeno on. Se on vähän sääli, kuinka yksin asiassa tältä kannalta voi olla.
Lopuksi haluan vielä lähettää lämpimän halauksen jokaiselle menetyksen kokeneelle

 

[Kali]

Mulla on saldona 1 keskeytynyt keskenmeno, 1 spontaanisti vuotamaan alkanut keskenmeno. Ja 4 kemiallista. Jostain joskus luin en muista mistä, mutta yritin lohduttautua etsimällä tietoa että kuinka todennäköistä tämä mitä mulle tapahtunut on. Muistelen että jonkin mukaan vähemmänkin oli alle prosentin luokkaa. Kun yritin laskea jonkun prosentin mukaan kun oliko se niin että yksittäisen keskenmenon todennäköisyys 15% ja kun mulla 6 alkanutta raskautta niin laskin siitä kuinka todennäköistä se on. Oli tosiaan 0,001% tai jotain. Ja mulla todennäköisyydet erittäin korkeat että tulee vieläkin noiden takia keskenmenoja/kemiallisia. Mutta siis ei tosiaan lohduttanut yhtään tuo tieto....

Niin ja yksittäinen keskenmeno ei kyllä lisää todennäköisyyksiä että tulee lisää keskenmenoja, mutta se että on monta lisää mun käsittääkseni todennäköisyyksia uusille keskenmenoille.

 

[Wellllu]

Risk Factors
Previous Miscarriages: Having one or more previous miscarriages increases the risk slightly. After one miscarriage, the risk of another is about 25%.
Recurrent Miscarriage: Experiencing three or more consecutive miscarriages is uncommon, affecting only about 1% to 2% of couples.
Paternal Age: Men over the age of 40-45 have a higher risk of their partner experiencing a miscarriage.
Lifestyle: Smoking, high alcohol consumption, and excessive caffeine intake can increase risk.
Health Conditions: Uncontrolled diabetes, uterine issues, and autoimmune disorders can raise risk.
(Mayo Clinic)
Most miscarriages are a "one-off" event and not indicative of a long-term fertility problem, with over 80% of women going on to have a healthy pregnancy afterward.
(WebMD)

Tämmöinen löytyi ainakin tekoälyn kokoomana pikagooglauksella.

Oma kokemus on se, että marraskuussa oli kkm, joka alkoi kuitenkin spontaanisti siinä samana päivänä kun oli tyhjennykselle varattu aika.
Nyt mitä todennäköisimmin perään tuulimuna, johon saan ensi viikolla varmistuksen.
Marraskuussa lääkäri lohdutteli huonoa tuuria. Todennäköisesti tämäkin, liekö olisi kiinnittynytkään tämä, jos ei olisi niin lyhyttä aikaa tuosta edellisestä keskenmenosta tai sitten oma kroppa vetelee viimeisiä tällä saralla.

 

[Enkelinsiipi]

Moikka, ajattelin vallan aloittaa uuden ketjun.

Mietiskelen täällä siis sitä, kuinka todennäköistä on saada useampi kuin yksi keskenmeno peräkkäin. Itselläni on kkm-tausta, koin keskeytyneen keskenmenon marraskuussa ja se oli shokki.
Olen itse yrittänyt etsiskellä tietoa siitä, millaisin todennäköisyyksin tuon saman surun joutuu kokemaan, mutta melko heikosti tuntuu löytyvän aiheesta tietoa ainakaan suomeksi. Ajattelin, että kenties en ole ainoa, joka surun keskellä kaipaa rationaalista tietoa ja mustaa valkoisella, ja siksi ajattelin josko kerättäisiin tänne tietoa? En itse esimerkiksi neuvolasta saanut mitään vastausta siitä, kuinka todennäköinen keskeytynyt keskenmeno on. Se on vähän sääli, kuinka yksin asiassa tältä kannalta voi olla.
Lopuksi haluan vielä lähettää lämpimän halauksen jokaiselle menetyksen kokeneelle

Terveyskirjasto tarjoaa tämän tiedon: Yksi keskenmeno ei lisää seuraavan raskauden keskenmenoriskiä, ja kahdenkin keskenmenon jälkeen suurin osa (80 %) onnistuu seuraavassa raskaudessa.

Duodecimin sivuilta löytyy muutenkin aika hyvä artikkeli eri syistä keskenmenoille: https://www.duodecimlehti.fi/duo70028
Kliinisesti todetuista raskauksista 10–15 % keskeytyy ja näistä valtaosa ennen 13:ta raskausviikkoa. Yli puolet yksittäisistä keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuudesta, ja infektio ja hormonihäiriöt ovat muita mahdollisia keskenmenon syitä. Keskenmenoa sanotaan toistuvaksi, jos samalla naisella keskeytyy kolme peräkkäistä raskautta; näin tapahtuu noin 1 %:ssa kaikista raskauksista. Jokin poikkeava löydös todetaan joka toisella toistuvan keskenmenon saaneella. Asetyylisalisyylihappo tai hepariini tai niiden yhdistelmä voi estää keskenmenon ainakin niillä naisilla, joilla on todettu fosfolipidivasta-aineita. Kolmen keskenmenon jälkeen 60–86 % naisista onnistuu seuraavassa raskaudessa, mutta niihin liittyy lisääntynyt ennenaikaisen synnytyksen, sikiön kasvunhidastuman ja pre-eklampsian riski.

Mulla on myös takana 2024 marraskuulta kkm. Olen pahoillani menetyksestäsi. Minä itse arvelen että syynä omalla kohdalla oli vaan jo oma ikä ja huonot munasolut (35v). Varhaisultrassa syke oli ihan himppasen liian hidas, ja koko heitti 4 päivää. Sikiö sitkutteli kuitenkin 12+ kokoiseksi ja syke korjaantui ja nt-ultrassa 13+3 huomattiin sikiön kuolleen. Vielä 2vk aiemmin nähtiin sikiö elossa ja hyväkuntoisena ultrassa, eli tuli kyllä täytenä yllätyksenä meille.

 

[Evannu]

Myös mulla on kokemusta kkm, kahdesta peräkkäisestä valitettavasti Ensimmäinen oli tuulimuna viime vuoden kesältä, mutta ei lähtenyt vuotamaan itse, vaan lääkkeillä käynnistyi, kun viikkoja olisi pitänyt olla 9+5 noin. Tuosta raskaudesta mulla oli alun alkaen huono fiilis, koska hcg ei noussut koskaan siten, että viikkodigi näytti 2+3 enempää.
Toinen kkm osui sitten viime joulukuulle, kun viikkoja oli 10+0. Tämä tuli meille täytenä shokkina. Oltiin jo ehditty nähdä sykekin rv7. Gynen mukaan sikiöllä näytti olevan selvää (mutta mittauksen rajoissa?) olevaa turvotusta päästä peppuun ja tästä pääteltiin, että kromosomipoikkeama tai muu vakava kehitysvamma laittoi leikin poikki. Jälleen piti lääkkeillä tyhjennellä.
Viimeisin km oli kemiallinen viime kierrossa. Ei kkm mutta no, km toki kumminkin.

Muistan, kuinka etsiskelin tilastoja peräkkäisten km kokeneista tuon tuulimunan ja etenkin joulukuussa menetetyn jälkeen. Kyllähän nuo puhuu karua kieltä, että toistuvasta km kärsiviä on vain prosentin luokkaa. Miten voikin olla näin paska tuuri Toisaalta, kun näitä useamman peräkkäisen km kokeneiden tarinoita lukee tulee ajatelleeksi, että onko luku oikeasti vain jtn 1-3% luokkaa

Lääkärit tosiaan yhä meillekin ovat lohdutelleet, että kyse on vain huonosta tuurista, koska meillä on kuitenkin terve lapsi ekasta raskaudesta. Laiha lohtu on se, että 3. kliininen km käynnistää sitten joitain tutkimuksia julkisella, mutta ollaan jo miehen kanssa puhuttu, että seuraavasta km käännytään mahdollisesti myös yksityisen puoleen.

Ymmärrän täysin tuon halun saada selvyys ja järkevä syy keskenmenolle. Itse uskon, että täälläkin kyse on ollut huonoista munasoluista (täytän tänä vuonna 35) ja jos on jälleen tilastoihin uskominen ”munasolupeli” on kohdallani tällä hetkellä aika lailla 50/50. Jotenkin sitä vaan täytyy uskoa vielä onnelliseen lopputulokseen

Teillä on onneksi vain yksi km takana ja varmasti tilastojen valossa oikeasti oikein mainio mahdollisuus, että seuraava raskaus sujuu kumminkin ongelmitta Halauksia sinne

 

[Kuuttituutti]

Meillä takana kolme keskeytynyttä keskenmenoa ennen kuin saatiin meidän esikoinen. Muistan kun meidän yksityisen lääkärin kanssa puhuttiin niistä todennäköisyyksistä, mikä on saada elävä lapsi kolmen keskenmenon jälkeen. Tilastojen valossa luvut oli huonot tai että statistisesti todennäköisyys uuteen keskenmenoln on kasvanut. Meidän lääkäri totesi silloin että hän ei anna painoarvoa tuollaisille tilastoille koska se ei esimerkiksi huomioi sitä, jos keskenmenoille löytyy syy ja asioita tehdään eri tavalla. Meillä kaikki kolme keskenmenoa oli keskenään hyvin samanlaisia ja siksi olinkin itse vakuuttunut siitä että joku syy on olemassa, vaikka julkisella hoettiin huonosta tuurista ja mun ylipainosta. En ikinä tuu unohtamaan sitä tunnetta kun meidän lääkäri soitti kun selittävä tekijä menetyksille löytyi. Sitä ei tuntenutkaan itseään enää hulluksi. Aina keskenmenoille ei löydy syytä mutta syy on mahdollista löytää jos vaan jaksaa kaivaa ja on mahdollista tehdä tutkimuksia yksityisellä jossa reservi tähän on paljon laajempi kuin julkisella (tää on toki tosi väärin).

Hurjasti tsemppiä sinne sitä ehti itsekin käydä todella syvissä vesissä ennen onnistumista ja synnärillä kun saatiin meidän tyttö syliin niin totesin miehelle itku kurkussa, että onneksi ei luovutettu. Meidän tyttö on heittämällä ollut kaiken taistelun arvoinen.