Urheilu raskauden aikana

S

Sophie82

Kommentoinnin ninja
Hei,

Ensikertalaisena kyselen, että millaisia urheiluharrastuksia teillä on ollut ja monennelle viikolle olette jatkaneet? Mitkä lajit ovat tuntuneet hyviltä, mitkä huonoilta? Ja mistä lajeista on mahdollisesti hyötyä itse synnytyksessä ja siitä palautumisessa? Kannattaako esim. kuntosalilla treenata jotain tiettyä lihasryhmää, joka voisi sitten auttaa edes vähän kun se päivä koittaa? 
Olen aina harrastanut paljon liikuntaa, mutta nyt olen epävarma miten tästä jatkan emoticon Ensimmäinen viikko plussan jälkeen on ollut aika paljon rauhallisempaa, lähinnä vatsakramppejen ja väsymyksen takia. Yhdellä spinningtunnilla kävin, ja meni ihan hyvin kroppaa tunnustellessa.. Tänään kävin salilla ja yritin juosta matolla hetken, mutta juoksemisesta ei tullut mitään kun pelästyin kaikkea mitä tunsin kropassa.. emoticon
 
Hei,

sama aihe on pyörinyt raskauteni ajan mielessä välillä liiaksikin. Olen aina urheillut, liikkunut, tanssinut - nuorena kilpaa, viimeiset 15 vuotta muuten aktivisesti. 

Kun tulin raskaaksi, aloin tohkeissani pitää liikuntapäiväkirjaa. Uskoin, että vain hurjalla kunnon ylläpidolla selviän tästä urakasta (odotus + ennen kaikkea synnytys). Liikkuminen loppui kuitenkin pian plussaamisen jälkeen: 10 viikkoa kun oksentaa putkeen, ei paljon jumpat ja juoksulenkit kiinnosta. Hyvä kun töistä selviytyi - nyt en enää ole onneksi töissä. Olen pitänyt liikuntasuosituksia raskauden aikana pelkkänä ilkeilynä, ja koen edelleen ahdistusta, huonoa omaatuntoa ja huolta omasta kyvyttömyydestäni fyysiseen aktiivisuuteen. Nyt menossa rv 26.

Keskiraskaus ei ole ollut auvoista sekään, kävelylenkit alkoivat jo viikosta 20 eteenpäin tuntua raskailta. Vatsaa kiristää, hengästyttää, kylkeen pistää, sattuu milloin mihinkin. Välillä on vatsa- ja kylkikipuja, kramppeja ja supistuksia reippaan kävelylenkin tai innokkaan kodin siivouksen jälkeen. Kovasti kuulee ihmisiltä, että ihan normaalisti voi jatkaa liikuntatottumuksiaan läpi raskauden. En vain ymmärrä, miten jotkut sen tekevät? Ehkä olen herkistynyt liiaksi pienillekin tuntemuksille omassa kropassa, joka ei enää oikeastaan tunnu omalta.

Tällainen katkera ja omasta avuttomuudestaan typertynyt valittajako nyt olen? :-) Raskaus on todella odotettu ja toivottu, joten onnellisena täällä odotetaan suurta ihmettä, kaikista fyysisistä vaivoista ja rajoitteista huolimatta. Tärkeintä on päivittäin tuntea, että vauvalla riittää vatsassa vauhtia äidinkin edestä! 
 
mulla on itsellä vuosien kamppailulajitausta ja raskautuessanikin harrastin pari kertaa viikossa kickboxingia ja bujinkania. tein positiivisen testin vasta jotain rv 7-8, joten ehdin varmaan pari kertaa olla raskaana treeneissäkin. ihan alkuun olin tosi väsynyt, varmaan parempi sana ois kuolemanväsynyt, joten luistelin treeneistä ja jätin lopulta treenailut sikseen, kun en uskaltanut enää treenata.

koiralenkit oli muutaman kuukauden mun ainoa urheiluharrastus, mut se ei riittänyt, kun alkoi sitten selkä kipeytyä urheilun puutteessa. koiran lenkityksen jätin, kun alkoi tulla kylkipistoksia ja jouduin keskiraskaudessa jättämään koiran ulkoilutuksen miehelle. aloitin n. rv 24 odottaville suunnatun pilateksen ja kävin siellä kerran viikossa rv 35 asti. pilates oli sen verran rauhallista, ettei mulle tullut mitään vaivoja siellä ja sain samalla selänhuoltoa eikä selkäkipuja ollut enää loppuraskaudessa.

varmaan urheilun kanssa pitää kuunnella kroppaa ja mennä sen mukaan. mä olin ehkä ylivarovainenkin, koska mulla oli kaikenlaisia pelkoja raskausaikana, mutta varmastikin tekisin samalla tavalla mahdollisessa seuraavassakin raskaudessa. pilateksessa treenattiin lantionpohjalihaksia ja hengitystapaa, joiden sanottiin auttavan synnytyksessä, mutten mä kyl osaa sanoa, oliko siitä hyötyä. mua ehkä auttoi hyvä pohjakunto, toivuin nimittäin aika nopeasti synnytyksestä eikä mun liikkeellelähtöä estänyt edes eppariarpi. lantionpohjalihaksia kannattaa harjoittaa useita kertoja päivässä, mä en harjoittanut ja mulla on edelleen pissankarkailua välillä :/
 
Ihmettelen myös, miten jotkut pystyvät urheilla normaalisti raskaana ollessaan.. ehkä pitäisi vaan sallia itselleen tauko urheilusta ja nauttia tästä ajasta vaikka välillä "vähän" turvottaakin emoticon
Myös mun ongelmana on selkäni joka jo "normaalisti" menee jumiin jos oon parikin päivää kipeenä ja makaan sängyssä enkä liiku juurikaan. Yritän nyt jaksaa käydä salilla ja tehdä vaikka ihan keppijumppaa ja selälle kiertoliikkeitä, jos se näiden avulla ei kipeytisi niin paljon.. Varmaan myös jooga ja pilates voisi olla jotain, en vaan ole ollut kyseisten tuntien suuri fani koska mielestäni ne on niin tylsiä. Ehkä mieli nyt muuttuu ja olisi hyvä oppia rentoutumaan ja lopettaa se maksimisuorittaminen  
Ihanaa viikonalkua kaikille emoticon
 
Niinhän sitä sanotaan et liikkua saa omien tuntemuksien mukaan  - jos on tottunut liikkumaan paljon jo ennen raskautta voi ihan hyvin jatkaa samaan malliin jos hyvältä tuntuu (toki lajit joissa iskut mahaan tms on todennäköisiä kannattaa jättää tauolle). Ja jos ei tunnu hyvältä, mun mielestä pitää koittaa vaalia itseään ja kroppaansa sit jollain toisella tavalla, eikä väkisellä liikkua. Me ollaan kaikki erilaisia, toiset voi pahoin jos ei pääse tekemään jotain liikunnallista, ja toiset taas jos yrittää tehdä sellaista - tai siltä väliltä ;)
Oon itse liikkunut aina enemmän tai vähemmän. Mulla loppui juokseminen ja vastaavat kipujen takia jo joskus rv15, siihen asti olin voinut tehdä mitä huvittaa - mulla oli tosi helppo alkuraskaus. Kävelylenkkejä ja kevyttä punttitreeniä tein "loppuun asti". Itse suosittelisin jos vaan pystyy ja jaksaa pitämään juurikin peruskunnosta huolta (tai hankkimaan sellaista :) ) että jaksaa synnytyksessä paremmin (reipas kävely, pyöräily, jne), mut ei mitään liian vauhdikasta (syke saisi nousta vain hetkittäin niin korkealle että kunnolla hengästyy). Myös kehon huolto venyttelemällä ja selkälihasliikkeet koko raskauden ajan auttaa sitten odotusajan lopulla pitämään kropan kuosissa. Ja niiden lantionpohjan lihasten treenaamista ei tosiaan kannata jättää väliin, itselläkin palautuminen synnytyksestä oli varmaan juuri liikunnan ja lantionpohjan lihasten treenaamisen takia nopeaa - ja niitä lihaksia kannattaa tosiaan alkaa jumppaamaan uudestaan heti kun synnytyksen jälkeen vaan pystyy!  
 
Itse en ole ollut koskaan mikään himoliikkuja, mutta työkseni hoidan hevosia ja siivoan karsinoita n. 25:n hevosen tallilla. Koskaan ei ole tarvinnut katsoa mitä suuhuni survon, joten aima raskaasta työstä on kyse. Nyt viikolla 20 + ?, edelleen teen hommat normaalisti, hikoilen kuin sika ja puuskutan menemään. Hieman on tahti hidastunut, mutta muuten suht hyvä olla.

Pelkään sitä aikaa kun aloitan kesäloman ennen äitiyslomaa, miten laiskistun ja pulskistun vyöryväksi valaaksi. Kaipa sitä täytyy sitten lomallakin käydä tallilla ihan huvin vuoksi hyötyliikkumassa niin ei pääse kunto romahtamaan.. :)
 
Itse kävin ennen raskautta salilla 2-3 kertaa viikossa, mutta jouduin lopettamaan melkolailla heti raskaaksi tulon jälkeen. Masua alkoi aina ikävästi vihloa, vaikka en tehnyt edes vatsalihaksia, joten en uskaltanut enää käydä. Nyt synnytyksestä kulunut 2 kk:ta enkä vieläkään ole päässyt salille, kun sektiohaavan parantuminen on venynyt. Hinku aivan mahdoton ja nyt jo lasken melkeinpä päiviä treenin aloittamiseen.. Jaksaa jaksaa!
 
Minä olen pystynyt liikkumaan aika normaalisti raskausaikana. Esikoista odottaessa ratsastin 6. kuulle, tarkkoja viikkoja en muista. Koiran kanssa lenkkeiltiin reippaasti vielä synnytystä edeltävänä iltana. Salilla käynti esikoisen odotusaikana jäi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja itse kävin vielä viikot töissä eri paikkakunnalla, joten ei paljon huvittanut siihen vielä uutta salia etsiä. Toivuin kyllä synnytyksestäkin varsin nopeasti, vaikka itseä kyllä kiukutti, kun ensimmäisinä päivinä kotona ei ihan normaalisti voinut koiran kanssa lenkkeillä, kun II asteen repeämän tikit haittasivat menoa. :D

Tässä toisessa raskaudessa olen myös liikkunut normaalisti, tai ainakin melkein. Ratsastaminen ei tunnu vielä missään (rv 16+1), ja sitä aion jatkaa taas sinne asti, kun tuntuu hyvältä. Olen harrastanut sitä kuitenkin säännöllisesti parikymmentä vuotta, joten putoamisriski ei järin suuri ole, kun en turhia riskejä ota. Käyn kerran viikossa pilateksessa, koiran kanssa lenkkeillään, ja viikoittain pyrin käymään myös työpaikan "liikuntakerhossa", jossa tehdään milloin mitäkin. Ainoastaan työmatkoja en ole nyt nivuskipujen takia uskaltanut lähteä kävelemään, kun töiden jälkeen tuppaavat erityisesti vaivaamaan. Viikonloppuisin kiusaavat vähemmän. Olivat ehkä kuitenkin enemmän alkuraskauden ongelma, sillä nyt jo helpottaneet, joten kohta kai pääsee nekin taas kulkemaan kävellen.

Kyllä sitä omaa kehoa pitää kuunnella, mutta tärkeää on myös toki se, että jaksaa henkisestikin ja ettei ainakaan liikkumisesta ota stressiä suuntaan eikä toiseen. Itse olen senkin takia ajatellut ratsastaa mahdollisimman pitkään, lopulta vaikka vain pelkkää käyntiä, koska se on psyykkisesti minulle niin tärkeää.
 
No itse olen nyt rvk 33+4 ja en enään "urheile" koska minulla estää ennakoivien/kivuttomien supistusten hurja määrä (n.20krt päivässä)
Kuukausi sitten vielä kävin 4 krt/vk salilla lihaskuntoa treenaamassa sekä 30-60min reipas kävely. Jotkut mukavat ihmettelijät tulivat kyllä kyselemään että miten kummassa jaksan mahan kanssa treenata vielä.. ei minulla ja miehelläni mitään muuta vaikeutta ison mahani kanssa ollut kuin liikkeiden muuttuminen.. Mieheni on almost personal trainer ja kyllä siinä meni meikäläisellä hermo mennä kun en penkistä meinannut ylös päästä kun rintaa tein ja maha ei mahdu joihinkin jalkalaitteisiin :D
Mutta joo noin 29viikoille treenasin ihan kunnolla mahasta hirmuisesti välittämättä.. <3
 
Olen käynyt kerran viikossa erilaisissa jumpissa (ei hyppyjä), pumpissa tai uimassa. En nosta sykettä liikaa, koska se tuntuu epämiellyttävältä. Viikkoja kohta kasassa 20. Lähes kaikki liikkeet olen pystynyt jumppatunnilla tekemään, loput soveltaa tai ottaa tauon. Vesijumppa ei sopinut mulle, kun tuli huono olo mahan liikkumisesta. Alkuraskauden aikana en pystynyt harrastamaan sisäliikuntaa pariin kuukauteen pahoinvoinnin takia. Tällöin kävin viikonloppuisin tunnin kävelylenkin puistossa. Auttoi myös pahoinvointiin, kun sai raitista ilmaa. Haastavin osio tuossa uimahallissa käydessä on sauna :wink alalauteilla istun kun on silmänpainetta. Sanoisin, että uinti on noista kaikista lajeista ollut sopivin. Kävelyn tahti on jo hidastunut jonkin verran, se hieman turhauttaa, kun on tottunut yleensä reippaasti kävelemään.
 
Täällä odotellaan ensimmäistä muksua syntyväksi ja oon kyllä huomannut, että urheilu raskausaikana on niin eri eri ihmisillä. Mulla oli ihan järkyttävää pahoinvointia koko syksyn, silti koin saavani hirveesti siitä, että pääsin salille "tuulettumaan". Ratsastuksen jätin marraskuun alussa pois pois puutomisriskin takia, vaikka vatsa alkoikin vasta myöhemmin kasvaa, mutta en halunnut sillä riskeerata. Äitiyslomaan asti jaksoin käydä lähes kaikkein rankimmillakin jumppatunneilla, tosin esim.combatin potkut ja hypyt jätin pieniksi. Pari viikkoa sitten jätin hikiliikuntatunnit pois, mutta (mulla siis aika pieni maha), mutta crossarilla/salilla ja uimassa oon pystynyt käymään normaalisti. Tiedä sitten mitä paljon on hyötyä synnytyksessä/synnytyksen jälkeen, mutta ainakin mein terkka kovasti kehoittaa liikkumaan, jos vaan pystyy. Mun ystävä esim.joutui jättämään urheilut tosi pienelle tosi aikaisessa vaiheessa, kun liitoskivut olivat niin kovat. Eli itseään kuunnellen tulee yleensä aika hyvä :)
 
Treenasin melko samallalailla kun ennen raskautta. Eka kolmannes meni tosin pahoinvoidessa joten salit jäivät siihen pari kertaa viikko. Muistan kun tuskan hiki otsassa rutistin väkisin haukkoja salilla mahan velloessa...mut se että edes kävi, teki paljon pääkopalle.
Kävin myös spinningissä & pitkiä kävelylenkkejä. Toisella kolmanneksella olin elämäni voimissa :) kävin neljästi viikossa salilla ennen töitä, sauvakävelyä, jokunen body tunti ja spinningiä kunnes maha vähä häiritsi polkemista (ja se että piti käydä vessassa kesken tunnin)
Kun maha kasvoi isoksi aloitin uimisen. Viimeisen kuukauden aikana väheni sali 1-2krt/vko, kävelylenkit tuntui aika turhilta ku jo 20min päästä oli vessahätä :laughing002
 
Treenasin melko samallalailla kun ennen raskautta. Eka kolmannes meni tosin pahoinvoidessa joten salit jäivät siihen pari kertaa viikko. Muistan kun tuskan hiki otsassa rutistin väkisin haukkoja salilla mahan velloessa...mut se että edes kävi, teki paljon pääkopalle.
Kävin myös spinningissä & pitkiä kävelylenkkejä. Toisella kolmanneksella olin elämäni voimissa :) kävin neljästi viikossa salilla ennen töitä, sauvakävelyä, jokunen body tunti ja spinningiä kunnes maha vähä häiritsi polkemista (ja se että piti käydä vessassa kesken tunnin)
Kun maha kasvoi isoksi aloitin uimisen. Viimeisen kuukauden aikana väheni sali 1-2krt/vko, kävelylenkit tuntui aika turhilta ku jo 20min päästä oli vessahätä :laughing002
 
Takaisin
Top