Univaikeuksia ja muita raskauden oireita loppukolmanneksella

Pranametri

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Heip


Ajattelin kysellä muiden kokemuksia asiasta. Itselleni on käynyt niin, että kun herään keskellä yötä vaikkapa pissalle, ei uni tulee piiitkään aikaan uudelleen,vaan saan pyöriä sängyssä tunnin valveilla. Lonkkakivut toisinaan ja pakottavat jalat usein vaikeuttavat nukkumista myös. Nyt on lisäksi käynyt niin, että uni ei tule edes nukkumaan mennessä välttämättä. Pari yötä meni kolmen- neljän tunnin unilla ja vasta viime yönä sain nukuttua kunnolla taas. Vaikka väsyttää älyttömästi, niin unta ei silti tullut päivälläkään. Ennen olen nukkunut kuin tukki vaikka olisin keskellä yötä herännytkin.

Toinen asia on supistelut ja vatsan tuntuminen kovalta usein. Olen ollut sairaslomalla kolme viikkoa ja maanantaina loman loppuessa käyn lääkärin juttusilla miten jatkossa. OIreita on edelleen, enkä pysty ajamaan 35 km:n työmatkaa päivittäin. Mies on hoitanut kauppareissuajot ja muut nyt viime ajat. Kohdunsuussa ei ollut tapahtunut mitään, eli siihen supistelut eivät ole vaikutttaneet.Tilanne vaihtelee tosi paljon. Väsymys lisää näitä oloja ja vatsakipuja ja mietinkin miten ihmeessä jaksan pari kuukautta vielä töissä. Onko muilla ollut tilannetta, että on vain oltava pois töistä loppuaika, vaikka näinkin varhaisessa vaiheessa? Sitä taitaa olla niin tyhmän tunnollinen tai jotain, kun tulee hassu syyllinen tai lusmu olo, kun ei vaan jaksaisi mennä töihin. Ajatus jo uuvuttaa. Ikää on 35 ja ainokaista odotellaan.
Tulipahan valitettua oikein kunnolla! [:D]
 
Hei Pranametri,

Mullakin oli toissa viikolla noita univaikeuksia, eli kun herää yöllä pissalle, niin ei meinaa millään saada unta uudestaan. Sitten onkin mukava mennä töihin, kun ei ole nukkunut kunnon yöunia, olem ymmärtänyt että tämä on aika yleinen vaiva. Tosin minulla oli kova stressi toissa viikolla töissä, joten ehkä tämä myös minulla vaikutti, tämän viikon olen nukkunut hyvin.. Päikkärit olen kyllä ottanut muutamana päivänä töiden jälkeen.

Onneksi mun sijainen aloittaa ensi viikolla, olen niin sitä odottanut, tekis mieli sälyttää sille kaikki hommat samantein. Meinaa nimittäin tuo työmotivaatio pikkuhiljaa kärsiä, tekis jos mieli lomille ja pois stressistä..

Mulla ei ole supistuksia ollut, tai ainakaan en ole niitä huomannut. Eilen pikku kaveri vaihtoi pariin otteeseen asentoa, ja tuntui kyllä aika ikävältä. Olen vielä viime viikollakin pystynyt käymään jumpassa pari kertaa:) Ens viikolla neuvola 2.9 jota odotankin innolla. Olis kiva saada painoarvio pikkuisesta, vaikka luulen ettei se niin pieni olekaan:) Siskon muksut olivat molemmat 4,5kg, joten mun pelottaa että tästäkin tulee tosi iso..:( Alkaa kyllä pikkuhiljaa jännittämään jo tuo synnytyskin, että miten ne kivut kestää, ja käynnistyykö synnytys normaalisti, kun on vielä eka lapsi..

Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa..
 
Hei Pranametri!

Itse olen rv 37:lla ja täysin nukuttuja öitä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Heräilen vessaan välillä 10 kertaa yössä, ja toisinaan sitten vain pari kertaa. Sängyssä tulee lähes joka yö valvottua pitkiä pätkiä kun ei vain tule unta. Pikkuinen tykkää jumpata aina siinä 00.30, 04.00, 05.30 ja luonnollisesti vielä vähän ennen "aamua" eli heräämistäni. Nämä rytmit pitävät minut hereillä ja pahoin pelkään että rytmi säilyy pikkuisen synnyttyäkin.. Pahenee tämä unettomuus alati, mutta jos vain aikaa löytyy niin viltin alle päivisinkin [;)]

Supistuksia minulla on ollut keskiraskaudesta asti. Nykyään harjoitussupistuksia ihan alati ja koko ajan, kipeitä aina välillä. Huomenna on viimeinen lääkärikäynti ja odottelemmekin että saisimme kuulla että jotakin olisi jo tapahtunut!! Olo on sen verran tuskainen jo nyt että tekisi mieli vain synnyttää pikkuinen maailmaan [:)]

Toivottavasti jaksat töissä, mikäli et, niin sitten vain saikkua lisää. Ei itteään piippuun kannata polttaa, nautit mielummin odotuksesta ja lepäät tarpeeksi! ..tosin äippälomalla tämä aika alkaa käydä aikas pitkäksi.. mutta pian on pikkuinen piristämässä ihan livenä päiviä [:D]
 
Heissulivei. [:)]

Päätinpä se minäkin mielipiteeni tuoda julki... Jos töissä on hankala olla, jopa mahdotonta, niin sitten vaan sairaslomalle. Se on kuitenkin vauvan parhaaksi, että sinä voit hyvin. Tiedän kyllä tuon syyllisen olon, mutta sen voi jättää unholaan. Harva raskaana oleva nainen on oma itsensä ja pystyy suoriutumaan kaikesta kuten silloin, kun ei ollut raskaana. Sairaushan raskaus ei ole, mutta ei normaali olotilakaan.

Itse olen kärsinyt jo alkuraskaudesta asti supistuksista, jotka vain loppua kohden pahenee. Raskauviikkoja itselläni on 34+4 ja välillä hyvinkin paskamainen (anteeksi kielenkäyttöni[:D]) olo ja jos vielä olisin töissä, niin ohhoijaaa ei tulis mitään. [:@]

Kovasti vaan jaksamisia kaikille "kärsiville"!! Ei aina niin kivaa, mutta kuuluu asiaan.
 
Kiitos kovasti tuestanne ja kokemuksistanne [:)]
Niillä on merkitystä kun pähkäilee omaa oloaan. Välillä tuntee tosiaan olevansa se heikoin ruikuttava odottaja maan päällä [:D] Kävin maanantaina lääkärin juttusilla ja sairasloma jatkui taas pari viikkoa eteenpäin. Sanoi, että jos tilanne edelleen jatkuu samanlaisena, niin parin viikon päästä katsotaan kannattaako enää miettiä edes töihin menoa, eli sitten tulisi saikkua loppuodotus ennen äitiysloman alkua, joka minulla alkaa marraskuun olikohan toinen päivä.
Oloni helpottaa heti, kun saan olla rauhassa ja touhuta omaan tahtiin. Kävin töissä täyttämässä papereita ja eräs työkaveri, neljän lapsen äiti, sanoi suoraan, että jos vain vähänkään tuntuu siltä, että ei ole työkunnossa, niin pysy kotona. Teen töitä lasten kanssa ja nyt jo työpaikalla pyörii angiinaa, tavallista flunssaa ja vatsatautia. Stressistä puhumattakaan. No, nyt on taas hyvin nukuttu yö takana ja kaunis päivä, joten enpä enempää valita [:)]

Onnellista odotusta teille kaikille ja vielä kiitos<3
 
Päätin käydä päivittämässä tilanteeni. Sairaslomaa äitiysloman alkuun asti ja lääkärin ohjeina tehdä sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu. Eli minulla se äippäloma ikäänkuin alkoi jo [:)]
 
Itsekin olen ollut sairaslomalla, vuosilomalla, töissä päivän kokeilemassa (lääkäri "pakotti") ja nyt taas sairaslomalla äitiyslomaan saakka eli kaiken kaikkiaan elokuun alusta lähtien olen ollut kotona. Mielelläni olisin töissä ollut kun mieli on virkeä mutta kun kroppa ei enää kestänyt. Sittenpä olen täällä kotona laitellut jo hyvissä ajoin kaikki vauvalle valmiiksi ja niitä kestovaippoja ommellut. Mutta vielä olis aikaa tonne H-hetkeen, vaikkei sitä koskaan tiedä...

Univaikeuksia on ollut mullakin ja olen ollut äkäinen kuin ampiaine jos en ole saanut nukutuksi. Yöllä ainakin kerran saa mennä vessaan, onneksi uni sen jälkeen tulee hyvin, ainakin toistaiseksi...
 
Takaisin
Top