Unimaailma

starletti

starletti

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olimme lähdössä ulkomaille (matkatoimistosta sanottiin, että lapset ehdottomasti mukaan). Kadotin matkatavaratarkastuksessa matkalippuni eikä minua voitu tunnistaa mitenkään, koska en muistanut hlöturvatunnustani enkä siis päässytkään matkaan. Minua lohduteltiin sanomalla, että voisin mennä sit kesällä, kun oikeesti haluisin lähteä. No, siinä sit rupesin harmittelemaan, etten pakannut tytölle mukaan varatuttia ja pehmolelua. Kenttävirkailija sanoi, että kyllä se sijoitusperhe Saksassa hankkii sellaisia ja niillä kuulemma on lastenhoitaja, joka kyllä huolehtii tytöstä. Ajattelin vain, kuinka tyttö itkisi vieraassa paikassa. Loman pituudesta ei ollut tietoakaan. Yhtäkkiä olin laivalla miehen kanssa, tyttö ei ollut mukana (oli siis vissiin siellä Saksassa). Pelasin rahapeliä, sain muutaman kolikon ja ison pinon pelletarroja, vaikken ollut laittanut rahaa mihinkään. Sit lueskelin aikakausilehteä ja yhtäkkiä mieheni oli kadonnut. 

Herätessäni olin aika helpottunut. Unien tulkinta on ollu mulle tärkeää jo parinkymmenen vuoden ajan. Oisinko nyt viime yönä saanu kaiken mitä olin haikaillut: aikaa lukea, rahaa ilman panoksia, yksinoloa ilman miestä ja tyttöä...ja sit oikeesti en haluiskaan sellasta.   
 
Hihih! Loistavaa :D

Muiden unet on aina kaikista parhaimpia! Mä en niitä osaa tulkita, mutta oon ite aina ollut vahva uniennäkijä myös - se on muuten kuulemma merkki terveestä psyykkeestä ;)

Mua naurattaa tossa sun unessa kyllä ihan kovasti paljon tuo "sijaisperhe Saksassa"! :D Että ihan sijaisperheeseen tyttö sitten lomalle laitetaan ilman äitiä :D

Mulla on tainnut viime aikoina olla niin paljon stressiä, että en oo nähnyt juurikaan unia, tai niitä muista... Mutta hyvää mieltä olen saanut tänään myös miehen unesta; mies tekee siis pelkkää yövuoroa ja nukkuu päivällä "yöunensa". Herättyään joskus kolmen aikaan tuli pöhnäisen oloisena makkarista ja ekana sanoi "Hitto oon nähnyt viimeset tunnit unta pelkästää Arnoldsin donitseista!" :D Ja niinhän sen sitten oli pakko niitä lähteä vielä iltasella meille hakemaan ;) Namnam!
 
Viime yönä uneksuin yhdestä ulkomaalaisesta pitkän huiskeasta näyttelijästä, jonka kainalossa seisoin juna-asemalla ja kattoin sitä silmiin ja sanoin että haluun olla sen kanssa lopun elämääni. Voi jesus sitä tunnetta, ihan kuin se ois ollu joku ensirakkaus ja oisin onnistunu nappasemaan sellaisen komistuksen itselleni. Koskaan sellasta sanonu mun omalle miehelle, vähän syyllinen olo ny jälkikäteen. Ehkä uni sai kimmokkeen eilisestä Maajussit-ohjelmasta. 
 
VAU mikä aihe täällä piilossa! :) Muua kanssa unet
on hirveän tärkeitä. huomaan, että peilaan niissä aina jotaki käsitteellä olevaa. Ja usein unet ovat kuin pienois elokuvia! Joissa minä ole se TÄHTI, käsikirjoittaja tai ohjaaja. Raskausajan unet olivat MAHTAVIA!

Esim tää: Olin suuri ja tärkeä elokuva-käsikirjoittaja..Kirjoitin tarinaa vedenalaisesta maailmasta.Kuvaukset olivat täydessä vauhdissa, kun saavuin paikalle. Ja  hulppeaa oli havaita, että AHVENET harjoittelivat vuorosanoja laiturin alla laminoiduista lapuista. Lukivat niitä kiihkeästi ja kuplat nousivat jonossa pintaan....

ja toinen merkittävä raskaus-uni Norjalaiset karmeliitta nunnat lauloivat kaanonissa ylistyslaulua WELEDAAAAAAA-aaaaa-aaa hieronta öljylle. Mikrofoonina nämä kaapusisaret pitivät erotiikkaliikkeen hohtavia kaalimatoja ja luostarin punatiilisissä holveissa lepattivat öljysoihdut. Minä tyttö kurkin vatsoineni kapeasta käytävästä sinne saliin ja olin hämilläni...

------------


Ja nyt sitten uneksin toissayönä... Metsässä oli lunta. Paljon. Nuotiolla istui leveäharteisia sotilaita kuivattelemassa saappaitaan. Joku soitti huuliharppua ja kipinät napsahtelivat taivaan pimeyteen. Minä nojailin raukeana sen komearaamisimman sotilaan kainalossa. Viestin viejä toi ruskealla pahvilapulla viestin, että sota on vielä kaukana! ... ja sitten siitä jo pitkin herätä. Mikähänn olisi ollut jatko-osa?


 
Mä olin osallistunut Suomen Huippumalli -kilpailuun ja pärjännyt hyvin karsinnasta toiseen. Sit kuulin, että seuraavana päivänä ois kasvokuvaukset. Toiset harjotteli peilin edessä ilmeitä ja asentoja ja mä päätin, että ei helvetti mitä mää täällä teen. Ilmoitin tuomareille, että nyt mä lähden. Saimi tuli siihen ja sano: "Ooks sää nyt ihan varma...mää en päästä sua pois...soitellaan." Ajattelin koko ajan kuin olin vieny jonkun muun mallipyrkyrin paikan pelleilylläni ja lähdin hotellille pakkaamaan kamojani.

Mitä tohon ny sanois...yritänks vetää jotain roolia? Tietty noi Saimin sanat tuntu hyviltä, sellasta kannustusta ja rohkaisua unen puolelta, kun sitä livessä koskaan saa.
 
Osallistuin mammojen jumppaan metsässä. Minulla tuulipuku ja huisin pitkät vaaleat hiukset ponnarilla. Ekaks piti istuutua pöntönsupistajalle (lainasin tytöltä) maahan ja siinä tehdä vatsalihasliikkeitä, ei onnistunut. Menin nolona sivummalle olevinaan korjailemaan ponnariani. Ohjaaja sieltä mut haki kannustavasti takaisin. Sit venytettiin mustaa paksua (puru?)kumia (itseasiassa taisi olla kortsu), ei onnistunut vaan katkes koko ajan. Toisilla onnistu hienosti. Jumppapaikan viereen oli parkkeerattu sininen pakettiauto, jossa oli verhot ja rekkari MII-xxx. Kai mun auto ja se ei käynnistynyt. Totesin miehelleni, joka jostain ilmesty, että nyt sit tulee pyöräilyreissu kotiin (7,5 h).

Jokseenkin masentavaa.
 
Mä oon nyt raskaana alkanut taas nähdä sellaisia unia että tiedän näkeväni unta ja sit teen kaikkea ihan älytöntä kun tiiän ettei sillä oo mitään väliä =D oon esim hyppinyt pilvenpiirtäjien katolta ja lentänyt pitkin kaupunkia ja maailmaa! Mut nyt pari päivää sitten oli kyl ihan hämärä uni:

Minut ja joku kaverini oli kidnapattu. Tää pariskunta piti meitä panttivankeina ku ne halus varastaa jotakin (en enää muista mitä se oli). Kun päästiin perille ja he alkoivat esittää vaatimuksiaan, he unohtivatkin meidät ja siirtyivät toiseen huoneeseen. Me tietysti sit rynnättiin karkuun ja juostiin ympäriinsä jonkun konttorirakennuksen käytäviä. Sit eteen tuli semmoiset ulkona olevat kierreportaat joita pitkin me liu'uttiin maan tasalle ja sit juostiin metsään. Siellä oli ihan kamalasti ihmisiä, ja yhtäkkiä me päätettiinkin kääntyä takaisin kun aateltiin että hitto soikoon, ne vie meidän mersun ku niillä oli ne avaimet! Melkein heti kun käännyttiin takaisin niin vastaan tulikin mun rakas saksalainen ystäväni joka oikeasti asuu tätä nykyä jenkeissä. Siinä sit vaihdettiin kuulumisia ja me lähdettiin siten takaisin sinne missä ne rosvot oli. No, nyt se olikin sitten joku ulkoilmaravintola missä me hiivittiin pitkin lattioita ettei meitä huomata. Sit jostain mulle olikin ilmestynyt pyssy ja aloin osoittelemaan sillä ruokailijoita ja tivasin missä mun mersuni on....
 
Olin kahden VAU-äidin kanssa rokkikonsertissa. Muu yleisö oli ala-asteelaisia lapsia. Olivat ihan lääpällään soittajiin. Yksi äideistä meni juttelemaan managerin kanssa. Sit yks soittajista huusi: "Täällä on toinenkin äiti!" ja kävi hakemassa sen mun vieressä seisovan naisen. Olin typertynyt, kun mut jätettiin noin vain, aivan kuin en kuuluisi äitien kastiin ollenkaan. Manageri oli suomalais-saksalainen mies, nuori ja komee. Hän osoittautui parisuhdeterapeutiksi ja auttoi näitä kahta muuta äitiä heidän ongelmissaan. Nähtiin kaikki, kuinka heidän takkuava parisuhde muuttui kahden ihmisen auvoisaksi yhteistyöksi. Tulitikkutalot ja tulitikkuongelmat he ratkoivat yhdessä. Sit myöhemmin manageri oli huomannut, että minullakaan ei mene hyvin. Laittoi mut karjanhoitopesukoneen äärelle. Oli puomeja, kääntöpöytiä, vesisammioita. Vääntelin hanikoita eikä siitä hommasta tullut mitään, kun rupesin tekemään hommia väärässä järjestyksessä. Mua itketti, kun olin yksin selviytymässä tästä tehtävästä. Sit mut ohjattiin pienen aidanpätkän luo. Rakennelma oli keltainen ja tehty paksusta putkesta. Mulle annettiin lasten muovinen pieni traktori. Sanottiin, että tämä on tosi tärkeä esine. Pitelin sitä ja samassa mieheni pyyhälsi paikalle ja nappasi traktorin käsistäni. Heitteli sitä ja tietenkin se putosi häneltä toiseen aidan takana olevista pyöreistä kuiluista. Mies heti naljailemaan minulle: "Mitä sä nyt tolleen heitit sen pois!" Purskahdin itkuun. Toivoin, että tuomarit näkisivät, kuinka mies pelaa epärehellistä ja asiatonta peliä eikä ole valmis minkäänlaiseen yhteistyöhön. 
 
Olin tytön kanssa samassa tehtaassa töissä. Aamulla heräsin 1,5 tuntii ennen lähtöö enkä ehtinyt suorittaa aamutoimiani. Totesin, että on herättävä vielä puoli tuntia aiemmin kun tytöllekin pitää eväät laittaa töihin. Enkä mä löytänyt ruokaa mistään, pakastimessa oli vain kaksi nakkia. Niistä ei meille paljoo iloa ois. Surkuttelin, että kuin en enää pidä ruokapuolesta ollenkaan huolta, mitä mulle on tapahtunut. Sit tuli mieleen, että on laitettava tyttö tehtaan ruokalaan syömään, minä pärjäisin ilman ruokaa kun syöminen käy muuten niin kalliiksi. Mut ikävä olo oli, kun heräsin. Tottahan tuo uni oli. Ruokapuoli mennyt aivan pyllylleen viime aikoina, enkä mää ees tiedä miks. Tytölle kyllä laitan ruoan, mutta en itselleni. Käyn kaupassa, vaan itselleni osta mitään.
 
Takaisin
Top