Updatea meidän perheen elämästä. Miehen loma oli ja meni emmekä siis unikoulua silloin pitäneet. Kunnon riidan saimme aiheesta kuitenkin aikaiseksi, koska miehen mielestä mä nyt muutenkin olen ylihuolehtivainen ja hemmottelen poikaa liialla huomiolla ja haluttomuus pistäytymisunikouluun oli sopiva jatkumo tälle muulle. Totesimme kuitenkin yhdessä, että pistäytymisunikoulua on ihan turha pitää, jos molemmat vanhemmat ei ole sataprosenttisesti sen takana ja täysillä mukana. Päätin samalla, että koska minä olen meistä se, joka kieltäytyi, niin minä en enää yöheiräilyistä sitten valita. Ja niin jatkoinkin muutaman yön niillä perus vähintään tunnin välein heräilyillä, mutta en mainostanut niitä sitten aamulla.
Tämän foorumin ja läheisessä avoimessa päiväkodissa vierailleen perhetyöntekijän innoittamana päätimme kuitenkin kokeilla omanlaistamme nukkumaan opettamista. Vähensimme nukkumaanmenohyssyttelyjen ja öisten hyssyttelyjen palvelun tasoa merkittävästi. Emme siis ota syliin ellei itke lohduttomasti, vaan olemme läsnä pelkästään käsi rinnalla ja välillä rauhoittelemme shhh-äänteillä. Ennen en siis kuunnellut kitinää laisinkaan, vaan tein heti jotain toisin tai suuremmin, jotta sain kitinän loppumaan ja unen jatkumaan. Nyt annan hänen rauhassa kitistä jonkin aikaa, koska ymmärsin, että se on meidän lapsen tapa hakea sitä omaa untaan. Kun laitan pojan nukkumaan, laulan unilaulun, laitan tutin suuhun, sanon hyvää yötä ja lähden huoneesta pois. Poju ei todellakaan ala yksikseen nukkumaan, mutta ainakin minä voin tehdä jotain järkevää esim. keittiössä sen aikaa, kun hän päästelee vielä illan viimeisiä höyryjä ja leikkii unilelulla ja tutilla. Pientä itkua saa tulla, mutta kun alkaa yltymään, menen heti paikalle ja lasken käden rinnalle. Jos poika rahoittuu ja laittaa pään sivulle ja silmät kiinni eli tekee yhteistyötä nukahtamisen hyväksi, jään huoneeseen niin kauan, että hän nukahtaa. Otan kuitenkin käden pois heti kun mahdollista. Jos taas hän avaa silmät ja alkaa höpöttelemään tai leikkimään tutilla, niin sanon kauniita unia ja lähden uudestaan pois.
Lopputuloksena: yöheräilyt ovat vähentyneet puoleen!!! Eli enää noin kolme-neljä heräämistä ja nekin pääsääntöisesti tosi lyhyitä eli tutti suuhun ja paipai tai sitten asennon vaihto ja paipai. En tiedä mitä tällä kaikella saamallani unen määrällä tekisinkään :D Heh, oikeasti olen nykyisin aamuisin paljon väsyneempi kuin pahimpien heräilyöiden jälkeen. Kaipa jos herää alle tunnin välein, niin eihän sitä missään vaiheessa pääse siihen kunnon syvään uneen, mistä onkin vaikeampi nousta, mutta nyt kun jopa saa "oikeaa" unta, niin herääminen onkin hankalampaa. Päivän jaksaa kuitenkin nykyisin huomattavasti pirteämmin!
Parin kuukauden päästä katsotaan varmaan tilannetta uudestaan, josko palvelua voisi vieläkin huonontaa tai josko silloin sille pistäytymisunikoululle olisi tarvetta. Mutta nyt nautin kyllä todella tästä uudesta elämänlaadun parannuksesta :)