No niin, taisi alkaa tämä minun unien näkeminen nyt tosissaan. Perätilan pelkääminen tulee nyt uniinkin. Viime yönä unessa aloin tunnustella vauvan tarjontaa itse ja siinä sitten vaan asettelin sen jalkoja ylös parempaan asentoon ja pään alas. Oli ihan helppoa. [:D] No sitten yhtäkkiä se vauva vaan plumpsahti sieltä ulos (se oli ihan normaalin tuntuinen asia). Vauva ei suinkaan ollut mikään vastasyntyneen oloinen, vaan paljon isompi ja siinä sitten leikin vauvan kanssa, hyppyytin ja kääntelin sitä. Sitten todettiin vaan, että parempi sen vauvan vielä kasvaa kohdussa ja niin se vauva sit vaan meni sinne takaisin kiltisti odottamaan, ettei kukaan ehdi nähdä sitä ulkopuolella.
Unet
- Ketjun aloittaja Pääskynen
- Aloituspäivämäärä
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Olin jollain metsäretkellä, mukanani ainakin entinen pomoni ja joku työkaveri. Sää oli paahteinen. Löydettiin hiekkaisesta rinteesta "lähde", josta tuli maitomaista litkua. Rinteessä oli myös punainen 10 litran muovikanisteri, johon oli kirjoitettu mustalla tussilla "Jätemaitoa".
Itse käsitin, että kanisteriin laitetaan kaikki pilaantuneet maitotuotteet samaan tapaan, kuin meidän autotallissakin olevaan jäteöljykanisteriin laitetaan öljyt, tärpätit yms. aineet, joita ei voi laskea viemäriin tai maahan. Nämä toiset ihmiset taas käsittivät asian niin, että siinä kanisterissa on ylimääräiseksi jäänyttä maitoa, ja sitä voi siis käyttää. Olivat ottamassa sen evääksi retkellemme. Päättivät vielä täyttää kanisterin siitä lähteestä pulppuavalla juoksettuneen maidon näköisellä litkulla.
Yritin sanoa, ettei lämpimässä ollutta maitoa voi käyttää, sehän on pilaantunutta. Entinen pomoni sanoi, että kyllä hän mulle antoi viime viikolla jäätelön, jossa oli eräpäivä mennyt ja hyvin se mulle kelpasi. Yritin sanoa, että se nyt on vähän eri asia, jäätelö oli ollut pakastimessa. Nauroivat mulle ja lähtivät kanisterinsa kanssa kulkemaan polkua. Suutuin ja päätin häipyä vähin äänin.
Yhtäkkiä olinkin edesmenneiden isovanhempieni rintamamiestalossa yksin. Keräilin siellä kamppeitani ja halusin poistua sieltä mitään sanomatta ennenkuin nuo retkikaverini palaavat. Ilmeisesti asuimme talossa yhdessä. Olin juuri lähdössä, kun näin ikkunasta, että kylään on tulossa iso määrä sukulaisiani. En halunnut tavata ketään, enkä selitellä, miksi olen "karkaamassa". Menin kellariin ja ajattelin sitä kautta poistua, kunhan ne ehtivät pääovesta sisään. Kurkistelin kellarin oven pienestä ikkunasta, kuinka sisään vyöryi kymmeniä sukulaisiani, sekä uusia serkkujeni lapsia ja lapsenlapsia että jo kuolleita vanhempia sukulaisia. Kun niiden virta tyrehtyi ja koko talo oli täynnä, livahdin kellarin ovesta ja juoksin kadulle reppu selässä.
Minulla oli suuri rullalauta, jonka päälle mahduin mahalleni makaamaan. Sillä sitten rullailin kuin kumipatjalla vedessä pitkin katuja, nenä lähes maata viistäen, kauhoen käsilläni asfaltista vauhtia. Halusin päästä mahdollisimman kauas, etten törmäisi kehenkään tuttuun. Tunsin näyttäväni epäilyttävältä, mutta en oikein tiennyt miksi. [8|] Olo oli kuin etsintäkuulutetulla karkurilla, jonka kaikki tunnistavat.
Eteen tuli joku julkinen rakennus, ostoskeskus tms. Nappasin rullalaudan kainalooni ja kiipesin portaat ylös. Seuraani olivat liittyneet kaksi valkoista terrieriäni. Erään trendikampaamon ovella oli vain boksereihin pukeutunut parikymppinen hoikka mies. Hän katsoi minua hyvin tietäväisenä ja sanoi: "Tiedäthän, että kaikilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus..." Tällä hän viittasi siis minun karkulaisuuteeni, josta kukaan ei saisi puhua, mutta jatkoi vielä: "...paitsi niillä, joilla on ripulitauti." ja osoitti housujaan. Hän oli menossa siis ilmeisestikin juuri pesulle ja oli siksi lähes alaston.
Säikähdin vähän, mutta en näyttänyt sitä hänelle, vaan coolisti luikin ulos kauppakeskuksesta ennenkuin hän, jolla ei siis ollut voimassaolevaa vaitiolovelvollisuutta, ehtisi kuuluttaa minusta kenellekään. Päädyin kauppakeskuksen takana olevalle joutomaalle, jossa kasvoi kitukasvuisia puskia ja kuivaa heinää. Huutelin varovasti koiriani seuraamaan ja kyyristelin jonkun puskan takana, sillä olin juuri huomannut, että se hiekkainen rinne, jolta uneni oli alkanut, oli muutaman sadan metrin päässä ja siellä metsässä rämpivät nuo kaksi retkikaveriani seuranaan se koko halvatun sukulaisporukka, jota olin paennut isovanhempieni talosta.
Huomasin, että se ripulitautinen nuori mies oli seurannut minua ulos. Hän oli vilpittömän kiinnostunut siitä, mitä ihmettä oikein teen ja pakenen. Hän ei aikonut paljastaa minua, mutta pelkäsin hänen tekevän sen jokatapauksessa, sillä olihan hän aika huomiotaherättävä tuhruisine kalsareineen. Jäin miettimään vastausta hänen kysymykseensä siitä, miksi ja ketä pakenen ja totesin koko jutun olevan täyttä hölynpölyä ja siten ilmeisesti pelkkää unta. Päätin herätä.
Sori. Tuli vähän pitkä selostus, mutta tätä ei vain pystynyt tiivistämään...[:D]
Itse käsitin, että kanisteriin laitetaan kaikki pilaantuneet maitotuotteet samaan tapaan, kuin meidän autotallissakin olevaan jäteöljykanisteriin laitetaan öljyt, tärpätit yms. aineet, joita ei voi laskea viemäriin tai maahan. Nämä toiset ihmiset taas käsittivät asian niin, että siinä kanisterissa on ylimääräiseksi jäänyttä maitoa, ja sitä voi siis käyttää. Olivat ottamassa sen evääksi retkellemme. Päättivät vielä täyttää kanisterin siitä lähteestä pulppuavalla juoksettuneen maidon näköisellä litkulla.
Yritin sanoa, ettei lämpimässä ollutta maitoa voi käyttää, sehän on pilaantunutta. Entinen pomoni sanoi, että kyllä hän mulle antoi viime viikolla jäätelön, jossa oli eräpäivä mennyt ja hyvin se mulle kelpasi. Yritin sanoa, että se nyt on vähän eri asia, jäätelö oli ollut pakastimessa. Nauroivat mulle ja lähtivät kanisterinsa kanssa kulkemaan polkua. Suutuin ja päätin häipyä vähin äänin.
Yhtäkkiä olinkin edesmenneiden isovanhempieni rintamamiestalossa yksin. Keräilin siellä kamppeitani ja halusin poistua sieltä mitään sanomatta ennenkuin nuo retkikaverini palaavat. Ilmeisesti asuimme talossa yhdessä. Olin juuri lähdössä, kun näin ikkunasta, että kylään on tulossa iso määrä sukulaisiani. En halunnut tavata ketään, enkä selitellä, miksi olen "karkaamassa". Menin kellariin ja ajattelin sitä kautta poistua, kunhan ne ehtivät pääovesta sisään. Kurkistelin kellarin oven pienestä ikkunasta, kuinka sisään vyöryi kymmeniä sukulaisiani, sekä uusia serkkujeni lapsia ja lapsenlapsia että jo kuolleita vanhempia sukulaisia. Kun niiden virta tyrehtyi ja koko talo oli täynnä, livahdin kellarin ovesta ja juoksin kadulle reppu selässä.
Minulla oli suuri rullalauta, jonka päälle mahduin mahalleni makaamaan. Sillä sitten rullailin kuin kumipatjalla vedessä pitkin katuja, nenä lähes maata viistäen, kauhoen käsilläni asfaltista vauhtia. Halusin päästä mahdollisimman kauas, etten törmäisi kehenkään tuttuun. Tunsin näyttäväni epäilyttävältä, mutta en oikein tiennyt miksi. [8|] Olo oli kuin etsintäkuulutetulla karkurilla, jonka kaikki tunnistavat.
Eteen tuli joku julkinen rakennus, ostoskeskus tms. Nappasin rullalaudan kainalooni ja kiipesin portaat ylös. Seuraani olivat liittyneet kaksi valkoista terrieriäni. Erään trendikampaamon ovella oli vain boksereihin pukeutunut parikymppinen hoikka mies. Hän katsoi minua hyvin tietäväisenä ja sanoi: "Tiedäthän, että kaikilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus..." Tällä hän viittasi siis minun karkulaisuuteeni, josta kukaan ei saisi puhua, mutta jatkoi vielä: "...paitsi niillä, joilla on ripulitauti." ja osoitti housujaan. Hän oli menossa siis ilmeisestikin juuri pesulle ja oli siksi lähes alaston.
Säikähdin vähän, mutta en näyttänyt sitä hänelle, vaan coolisti luikin ulos kauppakeskuksesta ennenkuin hän, jolla ei siis ollut voimassaolevaa vaitiolovelvollisuutta, ehtisi kuuluttaa minusta kenellekään. Päädyin kauppakeskuksen takana olevalle joutomaalle, jossa kasvoi kitukasvuisia puskia ja kuivaa heinää. Huutelin varovasti koiriani seuraamaan ja kyyristelin jonkun puskan takana, sillä olin juuri huomannut, että se hiekkainen rinne, jolta uneni oli alkanut, oli muutaman sadan metrin päässä ja siellä metsässä rämpivät nuo kaksi retkikaveriani seuranaan se koko halvatun sukulaisporukka, jota olin paennut isovanhempieni talosta.
Huomasin, että se ripulitautinen nuori mies oli seurannut minua ulos. Hän oli vilpittömän kiinnostunut siitä, mitä ihmettä oikein teen ja pakenen. Hän ei aikonut paljastaa minua, mutta pelkäsin hänen tekevän sen jokatapauksessa, sillä olihan hän aika huomiotaherättävä tuhruisine kalsareineen. Jäin miettimään vastausta hänen kysymykseensä siitä, miksi ja ketä pakenen ja totesin koko jutun olevan täyttä hölynpölyä ja siten ilmeisesti pelkkää unta. Päätin herätä.
Sori. Tuli vähän pitkä selostus, mutta tätä ei vain pystynyt tiivistämään...[:D]
Joo, mamman stressaus ennenaikaisesta tulee uniin... Näin unta, että illalla mietittiin, ettei onneksi ole vielä syntynyt jne. ja sitten mentiin nukkumaan. Noh, aamulla heräsin siihen, että joku puki vaatteita mun vauvalle siinä mun vieressä. Lapsi oli syntynyt yöllä. Oli kuulemma lapsivesi mennyt ihan yllättäen. Ihmettelin sitten siinä, etten muista mitään synnytyksestä, mutta ei sitä pidetty mitenkään outona. Ilmeisesti mulla siis on mennyt taju - päättelin unessa. No, sitten tämä "joku" laittoi sen vauvan pinnasänkyyn sinne kauemmas nukkumaan. Aloin miettiä, ettei vauva ole syönyt ollenkaan jne. En kuitenkaan halunnut herättää toista. No, sitten jonkun ajan kuluttua kuitenkin herätin, koska ajattelin, että tulee liian pitkä syöttöväli muuten. Vauva heräsi ja sanoi ensimmäisenä "äiti" ja sitten "heippa". Ihmettelin kovasti vastasyntyneen puhetaitoa ja kysyin sitten taas tältä toiselta ihmiseltä, että miten se osaa puhua... Ei se kuulemma niin erikoista ole, monet osaa... No, sitten otin vauvan ja menin selinmakuulle (ihan kuin imetysvalmennuksessa oli puhuttu) ja laskin vauvan rinnalle. Hetken päästä maitoa alkoikin tulla ihan valumalla, muttei vauvaa kauan kiinnostanut syödä. Oli muuten jännän tuntuista se imetys. [:D] Muistan vielä kuinka unessa yritin palauttaa mieleeni kaiken imetysvalmennuksessa oppimani. Siihen uni sitten hiljalleen päättyi. Oli hiukka outoa ehkä...