Huhhuh! Olipa jännä päivä ja lääkärikäynti. Sydän meinas pettää odottelujännityksestä eikä kahteen yöhön oo saanu nukuttua. Miks aikojen pitää aina olla myöhässä, kun kai ne tajuaa et tollaseen ultraan tulija on ihan hermoheikkona.
Lääkäri ja ultralaitteet oli eri kuin eilen. Ensin katsoi alakautta. Tutki ja etsi kauan, mut ei löytänyt kohdusta tai sen ulkopuolelta raskautta. Oli pitkät minuutit. Halus katsoa vielä vatsan päältä, kun ainut poikkeava, mitä alakautta löysi, oli kohdussa/etuseinämässä isohko myooma (googlasin jälkikäteen, et se on hyvänlaatuinen lihaskasvain).
Mahan päältä ultratessa näytöllä erottui heti sikiö, jonka sydän sykki! Olin todella hämmentynyt. Eka ajatus oli, et onko se kohdussa vai jossain muualla, et joutuuko keskeytykseen. Lääkäri totes, et on kohdun sisällä ja vastasi viikkoja (7+2).
Niin suuri helpotus ja positiivinen yllätys, etten vieläkään ihan käsitä. Olin niin ehtinyt varautua pahimpaan eilisen ultran ja edeltävän tuulimunan jäljiltä, et en uskaltanut elätellä toivoa. Myooma kai estänyt näkyvyyttä tai jotenkin kohtu osittain piilossa. ettei vaan alakautta ultratessa näkynyt. Luulis, että noi osais katsoa mahanpäältä automaattisesti, jos ei alakautta mitään löydy ennen kuin tuomitsevat tuulimunaks tai kohdunulkoiseks. Niin paljon stressiä ja jännitystä ois jääny pois, kun se eilinen ultraaja ois viel päältä koettanut
tämänpäiväinen ultraaja otti talteen ultrakuvia ja aiko näyttää ne sille eiliselle ultraajalle (yritti soittaa sitä katsomaan livenä, mut ei saanu kiinni). Jospa mun tapauksen jälkeen tuol meidän kaupungin terveyskeskuksessa muut välttyy vastaavilta vääriltä tuomioilta ja se toinen ultraaja ottais oppia
itselleni en saanu kuvia, mut ei haittaa, maltan hyvin ootella nt-ultraa nyt :) Keskenmenon riski on myooman kanssa hieman suurempi, mutta jospa tää raskaus nyt sujuisi ongelmitta ja ainakin toivoa on!