Uhmaikä, tahtoikä - milloin se alkoi lapsellasi?

[Vargynja]

Milloin lapsellasi alkoi (ensimmäinen) uhma- tai tahtoikä? Oliko kyseessä lyhyt kausi vai pidempi elämänvaihe?

Muistelisin että ensimmäinen uhmauskausi tuli meillä n. 1-vuotiaana. Sen jälkeen on tullut näitä kausia vuosittain. Ovat vain ilmenneet eri ikäisellä eri tavalla, mutta vähintään kerran vuodessa on jonkinaikaa tahdottu hyvin voimakkaasti.

 

[Foreverfever]

1. alkoi varsinainen uhma joskus 1,5v, 2 vuotiaana alkoi pahin olla jo ohi.
2. Alusta saakka ollut vahva oma tahto, 1 vuotiaasta saakka ainakin saanut taistella kaikesta, 3,5v alkoi muistaakseni vähän helpottamaan, mutta edelleen 4,5v kanssa väännetään lähes kaikesta.
3. 2,5v alkoi ilmaista sanoilla omaa tahtoa ("en halua"), mutta silti samaa aikaa tekee sen mitä pyydetään viimesitään toisella kehoituksella. Todella helppo ja kiltti lapsi ollut aina

 

[Ginger]

Meillä on esikoisella jumahtanut uhma päälle. Viimeiset kaksi vuotta on tahittu ihan kaikesta. Nyt on 4,5v. Uhmakautta ennen oli varsin tasainen, tottelevainen ja rauhallinen lapsi, uhma tuli vasta tosiaan reilu kaksivuotiaana ja sitten tulikin kunnolla.

 

[move88]

meillä oli parin kuukauden paha uhma siinä vähän ennen 2v-päivää. sit helpotti ja onkin ollut aika tasaista viimeisen vajaan vuoden. täytyy koputtaa puuta että jatkuis samaan malliin

 

[Bella Swan]

En muista milloin alkoi. Joskus 2v. Ja pahenee vain, seuraavaksi täyttää 4. Kaikesta täälläkin väännetään.

 

[Enni]

1-1,5-vuotiaana oli eka ja vika. Sen jälkeen ei ole ollut uhmaa, nyt lapsi kohta 4 v.

 

[Kaarin]

Meillä ei sellaista varsinaista uhmaikää ole kai vielä ollutkaan, poika on nyt 3-vuotias. Tahtoa kyllä löytyy, mutta toisaalta poika on silti aika mukautuvainen, kun me vanhemmat vaan muistetaan perustella kiellot joka kerta ja pysytään itse rauhallisina. Poika ei siis kiukuttele pitkiä aikoja, vaan rauhoittuu harmistuksen jälkeen nopeasti. Poika pahoittaa mielensä kyllä helposti milloin mistäkin, mutta silti ei kiukuttele eikä mököttele.

 

[Yölento]

Uhma on osittain myös kiinni siitä, miten siihen suhtautuu. Esikoisen uhma alkoi alle vuoden iässä ja kesti yli kymmenen vuotta. Keskimmäisen uhma alkoi vasta 1,5-vuotiaana, oli vähän aaltoilevampaa kuin esikoisella ja kuopus on aika rauhallinen. Suurin muutos minussa äitinä on ollut se, että Valitsen taisteluni ja suhtaudun rauhallisesti karjuvaan lapseen. "nyt sinua harmittaa, se menee kyllä kohta ohi" ja niinhän se aina menee. Joskus tarvitaan avuksi ruokaa suuhun tai unta palloon, mutta ohi se menee.

 

[Kaarin]

Meillä toimii tuossa harmituksen karkoituksessa vielä se, että koittaa kiinnittää lapsen huomion johonkin muuhun, vaikka leikkiin tai leluihin tms.. Nopeasti menee harmitus ohi.

 

[Nurinkehrääjä]

Meillä on syntymäuhma.

 

[Lya M.]

Esikoisella taisi olla vuoden tienoilla ja suunnilleen nelivuotiaana.

Nyt tuntuu, että 8kk-ikäisellä on joku esiuhma. Oppinut sanomaan ”ei-ei-ei”, kun häneltä ottaa jotain pois, tai jos täytyy pukea talvihaalari..,