Meillä ainoastaan esikoisella on ollut työnimi, ja sekin sai alkunsa vasta raskauden puolivälin jälkeen. Häntä kutsuttiin rumpaliksi, koska hänellä oli tapana esim. potkia musiikin tahtiin :)
Toisella ei ollut mitään työnimeä, hän oli vaan vauva. Suoraan sanottuna en edes muista, että mies olisi koko raskausaikana kertaakaan edes maininnut koko vauvaa, se oli vain mun käytössä oleva nimitys, kun en parempaakaan keksinyt. Mieheltä ainoa viittaus vauvaan taisi olla silloin, kun mun piti mennä käynnistelemään synnytystä, niin mies toivotti mut tervemenneeksi sairaalaan toteamalla, että "ilmota sitte ku se syntyy."
Tämä kolmas on toistaiseksi ollut vain "tää". Raskaudesta ei ole vielä(kään) kerrottu isommille lapsille, joten en voi puhua vauvasta tms. missään tilanteissa. Miehellä on tapana ihmetellä vaikkapa sitä, jos mulle ei maistu ruoka (ei edes ihmetellä, vaan luulee heti että ruoka on pahanmakuista), jolloin on pitänyt sitten todeta, että se johtuu raskaudesta eikä varsinaisesti ruuasta sanomalla, että "se johtuu tästä". Mä luulen, että tän kummempaa työnimeä ei tulekaan.